Sivun näyttöjä yhteensä

14.4.2012

Matkalla perille

 Viimeiselle matkalle
Tänään siunattiin kollega. Kirkossa oli paljon saattoväkeä, omaisia, ystäviä, entisiä ja nykyisiä työtovereita sekä seurakuntalaisia. Omaiset laskivat kukan kukin kirkkokuoron laulaman laulun Maan korvessa kulkevi lapsosen tie aikana. Veisasimme virren 616:1,4,6, mikä puhuttelee:
"Puhtaana niityn kukka mullasta kohoaa,
se täyteen väriloistoon aamulla aukeaa.
Vaan hetkessä se sammuu ja vaipuu varsi sen.
Näin kukoistaa ja kuihtuu täällä m
yös ihminen.
 Vaan tiedän, että Jeesus nyt elää taivaassa,
on hänen kaikki valta ja hän on voittaja.
Hän kuolemankin voitti, kun kuoli ristillään.
Hän minut, kurjan, auttaa ikuiseen elämään.
 Nyt elän Jeesuksessa ja kuolen hänessä,
en pelkää, vaikka minut hylkääkin elämä.
Tervehdin kuolemaani uskossa, toivossa:
Saat tulla, milloin minut pois kutsuu Jumala."

Muistotilaisuus oli koskettava,  niin vainajan oloinen musiikkeineen ja muisteluineen ja puheineen: sai itkeä ja nauraa. Kaikesta kuitenkin korostui matka Taivaan kotiin.

1 kommentti:

isopeikko kirjoitti...

Peikko on oppinut, että hautajaisissa syntyy toivo...