Miehen veljellä on kasvihuoneessa viiniköynnös, jossa on tulossa paljon isoja rypäleterttuja.
Samaa Zilgaa on meillä ulkona puutarhassa. Kokoero on aikamoinen viileän kesän ansiosta. Odotamme kyllä syksyllä näistäkin satoa kuten edellisinäkin syksyinä olemme saaneet.
Kohta ovat kypsiä jo meidän suomalaiset viinimme eli valkoiset viinimarjat alkavat olla jo syötäviä kuten aikaiset punaherukatkin.
Mehiläiset pörräävät paraikaa lehmuksenkukissa. Niistä tulee hyvää hunajaa.
Vatut alkavat myös kypsyä puutarhassa. Meillä ei ole montaakaan vattuvartta tänä vuonna. Ensimmäisen varsinaisen sadon poimin tänään: lähes litra makeita vadelmia ja puskissa on uutta kypsymässä. Onhan luvattu jo lämpimämpää. Tänään ei pitänyt sataa ennusteen mukaan, mutta eikös vain taas tullut sadekuurokin.
Päivällä oli siunaus. Ensimmäisen kerran koko pappisurani aikana vainajaa ei ollut saattamassa kuin suntio, kanttori ja pappi ja hautaustoimiston henkilö. Aluksi ei ollut kuin valkoinen arkku kappelissa, ei yhtään kukkaakaan arkun päällä. Suntion kanssa taiteilimme siihen kappelin kukkasista pienen koristeen. Yllättäen juuri ennen aloitusaikaa tuli sitten hautaustoimistonhoitaja ja toi vielä pienen kimpun arkun päälle meidän koristeidemme lisäksi. Hoidimme kanttorin kanssa toimituksen kuin väkeä olisi ollut vaikka 50 henkeä eli teimme niin hyvän ja juhlallisen toimituksen kuin osasimme.
Iltapäivällä kävin vielä siunauskeskustelussa ja illansuussa kastekeskustelussa. Olen yritellyt valmistella viikonlopun töitä niin aamulla kuin nyt illalla. Ulos tekisi mieli, mutta ei ole ollut tänään kovin paljon siihen aikaa.
3 kommenttia:
Vau, mitä rypäleitä! Tänä kesänä olisi kyllä kasvihuoneen lämpö ollut poikaa yhden ja toisen kasvin kanssa. Omat tomaatit ja paprikat ovat minikasvihuoneissa, mutta silti tuntuu olevan liian kylmää, että jaksaisivat kunnolla kasvaa. Vadelmia tulee jonkun verran, mutta kuinka matoisia mahtavat nyt olla, kun on ollut todella kosteaa pitkän aikaa. Sen saa nähdä sitten.
Nuo ensimmäiset vadelmat olivat oikein hyviä -matoja en vielä niistä löytänyt.
Kesäkurpitsat ja kurpitsat eivät ole hyvää tykänneet tästä kesästä - kasvaavt huonosti ja satoa saa vielä odotella.
Siunaus, josta kerroit, oli varmasti koskettava. Muistan itse vuosien takaa, kuinka kanttorina toimiessani eräässä siunauksessa oli vain kaksi henkilöä meidän toimitusta suorittavien lisäksi. Kun kukkien lasku oli ohi, nämä kaksi omaista poistuivat ja jäimme toimittamaan hautauksen keskenämme loppuun. Muistan sen aina.
Olipa hautajaisvieraita mikä määrä tahansa, siunaus on suuri juhla, kuten sanoit. Mieliinpainuvia kokemuksia...
Lähetä kommentti