Sivun näyttöjä yhteensä

16.7.2012

Valekummi vai kummitus

Aamusta alkoi työpäivä tänäänkin: Ensin lähiseudulla siunauskeskustelu, sitten toinen pitemmällä maaseudulla. Toimituksia on taas tulossa useampia.

Taas kerran eilen jouduin miettimään kirkosta eronneiden halua kummin tehtäviin liittymättä kirkkoon. Ehdotin kastekeskustelussa,  kun he halusivat kummiksi kirkkoon kuulumattoman, että kummiksi tuleminen on mahdollista, jos kyseinen henkilö liittyy seurakunnan jäseneksi ennen lapsen kastetta. Se olisi ollut mahdolsita, koska henkilö oli aikanaan konfirmoitu. Vanhemmille olin yrittänyt kertoa kummin tehtävistä ja kummi-instituutiosta ja kristillisen seurakunnan ja kasteen merkityksestä, mutta he eivät  ymmärtäneet / halunneet sitä ymmärtää. Kaste oli heille ilmeisimmin vain  lapselle nimen antaminen. Tuo "valekummi" sitten toimi valokuvaajana (mikä oli ihan hyvä juttu), mutta kun kuvattiin kummeja, niin vanhemmat pyysivät tämän myös samaan joukkoon. Lisäksi vanhemmat, kun tulin kastekotiin, pyysivät, enkö voisi jättää rukoukset ja raamatun lukemisen pois kastekaavasta. No, enhän sitä toki voinut tehdä, vaan suoritin kasteen niin kuin se tulee hoitaa.
Kasteen yhteydessä luetaan (usein kummi lukee): "Jeesuksen luo tuotiin lapsia, jotta hän koskisi heihin. Opetuslapset moittivat tuojia, mutta sen huomatessaan Jeesus närkästyi ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse." Hän otti lapset syliinsä, pani kätensä heidän päälleen ja siunasi heitä." (Markus 10:13-16)

Illansuussa pääsin sitten mökille pitkästä aikaa. Tiet olivat kuivia täälläpäin, mutta ennen kuin kerkisin vaihtaa marjavaatteet ylleni, niin alkoi sataa. Pitkin iltaa sateli, välillä ukkostikin. Toki kiertelin lähimetsää ja sain kantarelleja parinkin kastikkeen verran ja jopa puolisen ämpärillistä mustikkaa. Illan mittaan sitten putsasin ne verannalla -  ei ollut edes hyttysiä kiusana tänään.

Sade on piiskannut kukkaset maahan ja vesitynnyrit ovat täyttyneet yli äyräiden - eipä ole tarvinnut kastella mökinkään puutarhaa. Järven vesi on lämmintä, noin parikymmenasteista. Sisälläkin tuntui kostealta ja niin laitoin kaminaan tulen ja taisipa tulla ihan liian lämmintä tupaan...

4 kommenttia:

kosotäti kirjoitti...

Yhdeksän lapsen ja yhden aikuisen kummina olen huomioinut tuota samaa. Kummi pitää olla vaikka lasta ei edes kasteta.
Kummin tehtävät ovat jääneet pelkästään lahjan ostajan ja antajan tasolle.
Meil karjalaisilla on hyvä sana joka tarkoittaa kummia. Ristisä ja ristäiti. Kummihan on vanhempien ohella lapsen kasvattaja, eritoten uskon asioissa.
Kummilapsi on taas ristlaps, risttyttö tai poika.
Näissä sanoissa tuo rist kertoo jo itsessään että ollaan tekemisissä kristillisten arvojen kanssa.
Ennenhän kummi otti lapsen vastuulleen jos vanhemmille sattui jotain.

Anonyymi kirjoitti...

En koe olevani valekummi enkä kummituskaan - olen liki 10 lapsen/aikuisen kummi ja kirkosta eronnut. En koe nyt enkä ole kokenut koskaan asiassa mitään ongelmaa. Ymmärrän, että kirkon kannalta on ongelma, koska olen nykyisin eronnut kirkosta - mutta voiko kummin erottaa? Erottakoon kirkko. Vanhemmat ovat haluneet minut lapsensa/lastensa kummiksi ja minulle se riittää. Vanhemmat eivät ole kaivaneet kristillistä kasvattajaa eikä minusta olekaan siihen. Mutta vanhempien apuna olen mielelläni ja lapselle aikuisena korvana.
Jolleikin elämä on uskontoa. Mutta ei kaikille.
Meille on tulossa rippijihlat eikä minulla olisi ollut mitään sitä(kään) vastaan, että lapsi ei olisi halunnut käydä rippikoulua. Mutta kaveriporukassa se tuli käytyä ja toki helpompi niin - jos vaikka joku joskus pyytää kummiksi tai morsian haluaa kirkkohäät.

Niin. Näinkin "rahvaanomaista" suhtautumista asioihin on.
Mutta on mielenkiintoista lukea blogiasi :-)

pappilanmummo kirjoitti...

Hyvä nimitys tuo ristlapsi, ristisä ja ristäiti. Pitääpä laittaa korvan taakse.

pappilanmummo kirjoitti...

Kun olet saanut kummilapsesi ollessasi kirkon jäsen, ne ovat aina kummilapsiasi, mutta kirkkoon kuulmattomana nyt et voi saada uusia kummilapsia.
Kummia ei voi erottaa eikä tarvitsekaan!
Kummius säilyy ja pysyy koko elämän ajan. Kummia ei voi vaihtaa.
Kristilliseen kirkkoon kuulumaton ei voi toimia kummina, koska kummi on kirkon luottamustehtävässä ja kummius on johdattamista elämään kirkon yhteydessä.
Lapsi tarvitsee aina aikuisia ystäviä, perhe tukea, mutta muulla nimityksellä kuin kummi, jos ao henkilö ei ole kirkon jäsen.
Siunausta tehtävään!