Sivun näyttöjä yhteensä

11.12.2012

Kesäkurpitsaa joulukuussa

 
Olipa tuiskuinen keli taas tänään. Lähdin kuitenkin ajelemaan pääkaupunkiseudulle ystäviä ja lapsenlapsia tapaamaan. Vanhemmalla näistä on syntymäpäivä parin päivän perästä ja nuoremmalla oli muskarin joulujuhla. Olipa mukava olla heidän ja heidän vanhempiensa kanssa. 
Kävimme yhdessä syömässä Makalussa, nepalilaisessa ravintolassa. Olipa maukasta ruokaa. Annos oli iso ja lupauksensa mukainen aika tulinen - hyvää: haudutettuja kanan rintafileepaloja ja bambua tulisessa chili-tomaatti-sipuli-inkivääri-currykatikkeessa. Kananrintafileepalojen lisäksi annoksessa oli raitaa, basmatiriisiä. linssikastiketta, salaattia ja nan-leipää. 
Samalla matkalla kävin myös Ikeassa tutkailemassa ja kiertelemässä. Jotain tietysti tarttui mukaankin.
 
Sunnuntaina kotona innostuimme kerimään lankojakin.
 
Otin syyskuussa kasvimaalta sisälle ison kesäkurpitsan. Mies oli huomautellut jo monta kertaa, että sille pitäisi tehdä jotakin. Vihdoin tänään aamulla tein siitä kesäkurpitsakeittoa, johon laitoin puolikkaan isosta kesäkurpitsasta paloina purjosilpun kanssa öljyyn freesaten ja sitten vähään veteen hautumaan. Lisäsin sekaan pari kanaliemikuutiota, purkin ruokakermaa, parisataa grammaa maustamatonta sulatejuustoa ja mustapippurirouhetta. 
Loput tuosta isosta kesäkurpitsasta raastettiin pakastimeen odottamaan pääsyä leivän tai sopan mausteeksi. Enpä ole ennen joulukuuussa oman maan kesäkurpitsaa alkanut säilömään. Sisus oli aivan hyvää vielä. Luulen, että siksi se ei ollut verannalla pahettunut, koska siinä oli paksu kova kuori suojana.

3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Kyllä tuollaiset lasten joulujuhlat on niitä parhaita juhlia :)
Mukavaa viikonjatkoa !

Kiiris kirjoitti...

Hih, minä tein eilen kesäkurpitsalaatikkoa, jauhelihalla ja juustokuorrutteella.

Unknown kirjoitti...

En ole vähään aikaan jaksanut edes lenkkeillä!!!!

Olen ollut melkein kolme viikkoa opettajan sijaisena. Eilen oli viimeinen päivä. SELVISIN siitä. Mutta rankaa oli, otan liian vakavasti sellaisen pestin, ja unetkin jää vähiin.
Erityislasten kanssa ei koskaan tiedä millainen päivä tulee !!!