Sivun näyttöjä yhteensä

26.12.2012

Makrotex # 86: LOPPU

 
Niin elämä täällä on aikanaan  kaikilta loppu.

"Tuikkikaa oi joulun tähtöset kilpaa lasten tähtisilmäin kanssa.
Kertokaatte joulun satua, yhtä uutta yhtä ihanaa,
mieltä viihtävää kuin muinen lasna.
Helkkykää oi joulun laulelot, rinnoista niin riemurikkahista.
Soikoon sävel leikki leiskukoon, rinnan riemusta se kertokoon,
mieltä viihtäen kuin muinen lasna.
Kerran loppuun joulun satu saa, elämä, ah, ketä armahtaapi?
Kerran silmän täyttää tuskan veet, sielu kulkee suuret syvänteet.
Siks' oi tähtisilmät loistakaatte!
Riemunkielet kerran katkeaa, säveliä suru syventääpi,
kerran särkyy lapsuus-onnen rusko, elämästä katoo onnen usko,
siks' oi riemulaulut, heliskäätte!
Tähtisilmä kerran tummentuu, riemulaulu kerran hiljentyypi -
kerran sielu yksin yössä valvoo, mennen onnen muisteloita palvoo,
Siks' oi tähtisilmät, loistakaatte!
  Tähtisilmät, siksi loistakaa, siks', oi riemulaulut, helkkykäätte!
Niitä kuunnella mun armas on, hetkeks tyyntyy tuska loputon,
mieli viihtyy niinkuin muinen lasna.
Kerran loppuun satu joulun saa Suru säveliä sumentaapi.
Kerran silmän täyttää kyyneleet, virtaa vuolahina tuskan veet,
siks' oi tähtisilmät loistakaa. "
(Elsa Koponen)

9 kommenttia:

Pieni Lintu kirjoitti...

Surullista, mutta totta. :(

TelluT kirjoitti...

Näitä surullisia asioita oli monta tämän joulun alla.

Uuna kirjoitti...

Surullista, mutta näin vain käy. Meillä on lähipiirissä kolme, jotka ovat jo lähellä rajaa.

kosotäti kirjoitti...

Tätä vanhaa laulua me lapset lauloimme aikoinaan kansakoulussa.
Elämän loppu on elämän alku

TeeTee kirjoitti...

Olipa kaunis kuva ja oiva aihe, vaikkakin surullinen tietysti.

arleena kirjoitti...

Sekin loppuu kun aika on.

kaari3 kirjoitti...

Elämän kiertokuvan surulisinta kertomaa. Oli hyvä lukea koko laulu, siitä muistaa vain osan.

Sirpa kirjoitti...

Kaunis, koskettava vastaus.

JIPe / EiJuPi* kirjoitti...

Ajankohtainen, kaunis!