Sivun näyttöjä yhteensä

29.12.2012

Veli yllätti

 
Joulukuusi on sisällä uitettuna kyllä, vaikka siitä tippuileekin neulasia, kun sitä lähestyy. Pienten laittamat koristeet ovat edelleen paikoillaan.
Pienten pohdintaa: Kolmivuotias kysyi vauvaa odottavalta äidiltään: "Tuleeko meille tyttö vai poika?" Äiti vastasi, ettei tiedä, vauva voi olla kumpi tahansa. Kolmivuotias pohti: "Jos se on tyttö, niin leikin sen kanssa, jos poika, niin en leiki sen kanssa ja jos se ei ole kumpikaan, niin sitten se joutuu jäähylle."
Seimiasetelmaan on jo tullut Jeesusta lähestymään Itämaan tietäjät, vaikka tietäjien aika on varsinaisesti vasta loppiaisena.
Tämän päivän raamatun sana kertoo: "Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän." (1. Johanneksen kirje 4:9)
 
Eilisillan ja tämän päivän kokeiluihin on kuulunut yritykset skannata negatiiveja. Ja vaikka miten ohjeita noudattaisimme, niin skannaus ei toimi kuin osittain. Jostain kumman syystä osa valokuvasta aina häviää. Kuvaan tulevat joko jalat tai pääpuoli. Olisikohan parasta tyytyä siihen ja opetella leikkaa-liimaa systeemi, jolla liittäisimme ne yhteen ja saisimme yhden kokonaisen kuvan?
 
Lunta on tullut tänä talvena ja lapioimista on riittänyt. Lumessa on ollut etenkin lapsilla mukavaa peuhata, kun pari päivää sitten oli suojasää. Silloin suksetkin luistivat hyvin.
  
Olen ollut hieman töissä, siunauskeskustelussa: tosin hankalaa oli ajella pimeässä lumisia maalaisteitä, joilla ei koskaan ole aikaisemmin liikkunut ja joita ei edes navigaattori tunne - perille sentään pääsin. Muuten emme ole liikahtaneet minnekään kotoa kuin ulkoilemaan: kauppoihin lähtöön ei ole ollut tarvetta. Jouluruokiakin on vielä riittänyt yllin kyllin. Ja lukemista joulukirjoissa!
 
Vieraita olemme toki saaneet. Tapanina oli pienen hienon miehen perhe lounaalla. Eilen pistäysi entinen työtoverini. Ja juuri ennen joulua tuli minulle puhelu, joka alkoi: Täällä veljesi NN. Hetken minulla löi tyhjää (luulin näen jonkun kollegan soittavan) ennen kuin tajusin kesäveljeni olevan langan päässä. Ja niin sitten saimme hänet ja puolisonsa eilen vieraaksemme. Oli ilo yhdessä tutkia vanhoja valokuvia vanhemmistamme ja sukulaisistamme, jutella ja päivittää monia asioita.

 
Parina päivänä olemme käyneet hiihtämässä. Minä vain lähistöllä sen tavallisen lenkkini ja mies vaikka kuinka pitkiä matkoja sillä aikaa. Tänään oli sen verran kylmää, että kävimme taas vain kävelylenkillä happea haukkaamassa.

5 kommenttia:

Anneli kirjoitti...

Vai jäähylle.... :D
Voi että nuo muksut on hauskoja :))
Mukavia vuoden viimeisiä päiviä !

Tillariina kirjoitti...

Silloin kun minä noita lapsia tein, niin eivät ultrassa sanoneet sukupuolta, paitsi osasin kyllä itte katsoa! :) Onhan se jännittävää tulevalle isoveljelle, että onko leikkikaverina veli vai sisko?

Mun piti hetken miettiä tuo "liikennemerkkiä"! Hiihtäminen kun ei oo ihan mun ykköslajeja!

Maca kirjoitti...

Hauska liikennemerkki tosiaan, hiihtäjille tarpeen.Lenkkeilty on täälläkin.

TeeTee kirjoitti...

Olipa jännä merkki. Pitkään ihmettelin, ennen kuin aamuaivot sanoivat, että hiihtosuunnat ja tavathan siinä ovat. :)

Onko teillä skannerissa merkki, mihin kohtaan negat tulee asettaa tai sellainen rajauskehys, jonka avulla saa siirrettyä skannauksen oikeaan kohtaan kuvassa? Omituiselta kuulostaa tuo osan pois jäänti!

Jaana kirjoitti...

En ole koskaan tuollaista merkkiä nähnyt! Vilkkaasti hiihdetyillä laduilla opastukset ovat varmaan ihan tarpeellisia.