Sivun näyttöjä yhteensä

14.5.2013

Ruokaa?

  
Voikukkia alkaa olla jo joka puolella. Nämä auringot eivät minua aina ilahduta, mutta meidän mehiläisiä kyllä. Olisihan tuonkin lehdistä kyllä salaatiksi, mutta...
 
...näitä kotiloita en ainakaan syö! Lehtokotiloita on puutarhassa aivan mielettömän paljon.  Kunhan vain jaksaisi kerätä ne astianpesuaineveteen ja polttaa sitten vaikka saunan uunissa.
 
Mökillä on löytynyt usein tällaisia ukkoetanoita. Tämä yksilö oli kuitenkin lähimetsässä. Sehän saattaa kasvaa jopa 20-senttiseksi.  Ukkoetana kuuluu Suomen alkuperäiseen lajistoon, maanilviäisten heimoon. Ukkoetanat eivät liiku yleensä päivällä. 

Raamatun sana tänään: "Herra on minun valoni ja apuni, ketä minä pelkäisin? Herra on minun elämäni turva, ketä siis säikkyisin? (Psalmi 27:1)

6 kommenttia:

Aila kirjoitti...

Tuosta ukkoetanasta muistui mieleen tämän aamun uutisista se, missä kehotettiin syömään ötököitä... Olikos se jokin YK:n suositus.

pappilanmummo kirjoitti...

Hesari kertoi ainakin taloussivuillaan tuosta. Oli jopa kuva heinäsirkoista, ja kuvatekstissä kerrottiin thaimaalaisten vierastyöläisten keränneen Isralissa heinäsirkkoja syötäväksi.
Minullekin muutama vuosi sitten tarjottiin Kambodzassa rasvassa paistettuja heinäsirkkoja.

Kiiris kirjoitti...

Taitavat olla vaikeasti hävitettävää sorttia, nuo nilviäiset. Ikävää, sitten syövät kaikki herkut!

Huopatossunen kirjoitti...

Harmillinen juttu nuo kotilot ja etanat :( Niistä on vaikea päästä eroon.

Marjut kirjoitti...

Meillä on myös lehtokotiloita reippaasti. Harmi, kun mikään ravintola ei ole keksinyt ottaa niitä ruokalistalleen; ainakin ainekset olisivat ilmaisia ja niitä olisi riittävästi;)

mm kirjoitti...

Öljyssä paistetut heinäsirkat maistuivat lähinnä - ööö öljyltä. Muurahaisenmunakastiketta olen syönyt ja paahdettuja ampiaisentoukkia. Sääntönäni on ollut: Maista kerran, jotta toista kertaa ei enää tarvitse :)