Aamulla kahdeksan maissa naapuri oli myrkyttämässä peltoaan mehiläispesiemme lähettyvillä. Eihän tuossa pellossa ole kukkivia kasveja, mutta... yleensä kai illalla pitäisi, jos yleensä pitää, tehdä nuo myrkytykset. Myrkytys sumutetaan ohuella sumutuksella paineen kanssa ja sumu nousee ilmaan. Sumu nytkin pienen tuulenvireen mukana siirtyi meilläkin mehiläispesien päälle ja puutarhaan. Seurauksia ja vahinkoa voi vain pelätä ja arvailla.
Eilen juhlimme Orvokkia, tänään Toivoja: juhlia riittää.
Orvokiksi leivoin muun muassa kahdenlaista raparperipiirakkaa. Toisen pohjaksi sekoitin 2 desiä kaurahiutaleita, desin vehnäjauhoja, desin sokeria ja 100 g laktoositonta margarriinia, teelusikallisen leivinjauhetta sekä kanamunan verran vettä (en kananmunaa!). Paistoin pohjaa 15 minuuttia pyöreässä lasivuoassa. Silppusin ja kiehautin raparperit. Niiden joukkoon lisäsin hieman kylmässä vedessä sekoitettuja perunajauhoja kiinteytykseksi ja sokeria. Seoksen laitoin vuokaan paksuksi kerrokseksi ja päälle vielä laktoositonta kermaviiliä purkillisen, jossa oli puoli desiä sokeria ja pari teelusikallista vaniljasokeria. Paistoin vielä 20 minuuttia 225 asteessa.
Toinen raparperipiirakka oli pullataikinasta uunipellillä. Pohjan päälle levitin täytteeksi paksulti edellistä raparperiseosta. päälle tein vielä muruseoksen: Puoli desiä laktoositonta margariinia, desi sokeria ja 2 desiä vehnäjauhoja. Ripottelin ne päälle ja paistoin piirakan 225 asteessa "sopivaksi".
Mikä lienee, kun vaahtera on tämänvärinen tähän aikaan vuodesta?
Tulikellukka viihtyy auringossakin.
Kasvit tarvitsevat vettä tähän aikaan vuodesta ja tässä lähes kolmenkymmenen asteen lämmössä. Niinpä jo illalla ja aikaisin aamulla veimme sadettimen marjapensaille ja hedelmäpuille ja kasvimaalle. Onneksi meillä on oma kaivo.
3 kommenttia:
Voi, voi sitä myrkyttäjää :(
Onpas hauska vaahtera, jännän vaaleanpunainen.
No voihan myrkky! Mutta onpas todella erikoinen väritys vaahterassa.
Onneksi meillä satoi eilen vettä!! Olin jo hätäapua antamassa omenapuulle, jonka lehdet lopsotti.
Niistä myrkytäjistä on minullakin kiusaa. Joskus syksyllä ihmettelen, miksi pesä on näin pieni. Lähellä on peltoja. Tietysti myrkytettyjä. Yhden tarhan lähellä olevan pellon omistaja on niin kiltti, että myrkyttää öisin ja hänpä saakin sitten muutaman hunajapurkin kiitokseksi!
Lähetä kommentti