Sivun näyttöjä yhteensä

29.3.2014

Puita nurin ja mummokin käsittelyyn

Viime päivinä olemme tehneet poltettavaa tulevaksi talveksikin. Tänään olimme mökillä. Mies kaatoi pitkän koivun ja männyn ja pari pihlajaa. Minä kannoin pöllit peräkärryyn ja risut kasaan. Tulipa taas liikuntaa ja painonnostoakin.
Risut sitten poltettiin. Nuotiossa oli hyvä paistaa myös makkaraa. Kun nuotio hohti kuumaa liiankin kanssa, niin makkarakepit oli hyvä tukea haravaan.
Mökillä nautin kuljeskelemisesta kallioilla ja järven katselemisesta. Jää alkaa liikkua, railon alkujakin on jo tullut.
Eilen oli kotona samantyyppinen homma. Kaadettiin pari puuta ja poltettiin risut. Usein kaadettavat pihapuut ovat kallellaan toiseen suuntaan, mihin puu haluttaisiin kaataa. Muutenkin pihapuita kaadettaessa pitää ne kaataa tarkasti tiettyyn suuntaan. Niinpä hankimme joku aika sitten  kaatokiilat. Ne ovat olleet hyvänä apuna: puu kaatuu niiden avulla juuri siihen suuntaan, minne pitääkin.
 Torstaina olimme urheiluseuramme veteraanien talvikokoontumisessa laavulla. Tänä vuonna emme päässeet sinne hiihtäen, kuten yleensä olemme laavukokoontumisen kulkeneet. Sauvakävelimme.
 Ja sihteerimme oli aikaisin aamulla jo paistanut kokoontumiseen herkulliset munkitkin.
Mies yllytti minut hierojalle. Niinpä olin urheiluhierojaoppilaan käsittelyssä. Olipa hänellä tiukat otteet! Opettaja oli osan aikaa seuraamassa hieromista. Tein väärinpäin: sauvakävelin hieronnasta kotiin, kun olisi pitänyt sinnepäin mieluummin liikkua. Sainkin ohjeen: ennen hierontaa kannattaa kävellä kyllä pitkäkin matka, mutta hetken levätä ennen aloitusta. Ja jos haluaa kokohieronnan, ei kannata kävellä pitkää matkaa sen jälkeen. Olenkin nyt varannut muutaman kerran jakson ennen matkaa.

Sauvakävelyä olen harrastanut useampana päivänä. Uudet vaelluskengät pitäisi näet saada sisäänajetuiksi kuukauden aikana. Tiistainakin pääsiäisnäytelmäharjoitusten jälkeen kävelin kotiin, kun mies kulki saman matkan autolla. Mukavaa onkin ollut kävellä ja samalla katsella maisemia eri näkökulmasta kuin auton ikkunasta. Kauppareissukin sujuu repun kera - edestakaisin kuusi-seitsemän kilometriä on tuonne lähikauppaan.
Maanantaina kävin pääkaupungissa ostoksilla vaellusmatkaa varten. Tärkeämpää oli kuitenkin ystävän tapaaminen. Kävimme lounaalla kiinalaisessa, koska etiopialainen oli maanantaina kiinni. Maukasta ruokaa saimme.
Kävin rautatieasemalla kyselemässä junalippua Barcelonasta Pamplonaan. Turistiluokkaan ei ollut sitä kautta enää saatavissa, ainoastaan ensimmäiseen luokkaan. En kuitenkaan ostanut vielä lippua. Suomesta niitä ei saa virkailijan mukaan muualta kuin Helsingin rautatieasemalta. Netistä kylläkin -  luulisin, Renfen sivuilta. Aikataulun tiedän ja junan, vaan se lippu...

6 kommenttia:

Maija kirjoitti...

Ihanaa mökkitouhua, ja hierontaakin! On sua nyt hemmoteltu. Varmaan jännää lähteä tuollaiselle reissulle.

Jaana kirjoitti...

Olet hyvin valmistautunut matkalle, joten saat siitä varmaan myös hienot, ikimuistoiset kokemukset.

tuulento kirjoitti...

Ihan hengästyin kun luin mitä kaikkea hommaat. Ja vielä kävelet kauppaan 7 km!

pappilanmummo kirjoitti...

Maija: Kyllä jännittäkin, vaikka olen ollut siellä vaeltamassa jo kerran aikaisemmin.
Jaana: Todella ikimuistoista...
Tuulento: Pitää ajaa sisään uudet vaelluskengät ja samalla harjoitella kävelemistä pitempiä matkoja kerrallaan.

Anneli kirjoitti...

Siinä on siivoamista kun puita kaataa, tulee oksia ja rojua runsaasti.
Ihanaa pääsit hierojalle :)

pappilanmummo kirjoitti...

Anneli: Hierominen tekee hyvää jäykille lihaksille.