Sivun näyttöjä yhteensä

4.4.2014

Koulussa ja ranskalaisella päivällisellä

Olen viime aikoina lueskellut, kun en ole ulos jaksanut/voinut lähteä flunssaisena. Kirjojen lukemisen ohella olen käynyt läpi vanhoja mappeja ja laatikoita ja lueskellut niistä löytyviä  papereita ja muistellut vuosien takaisia asioita ja tapahtumia. Samalla olen siivoillut komeroita ja lajitellut vaatteita ja muuta ei enää käytössä olevaa  poistettavaksi.
Mies on tehnyt ulkotöitä ahkerasti. Hän on haravoinut pihan ja kohta puutarhankin, halkonut pöllejä ja leikannut kuusiaitaa taas siistiksi, kun olen laiskotellut sisällä.
Näin kirjastossa koulua sivuavan kirjan. Koska itse olen toiminut opettajana, heti jo nimen perusteella kiinnostuin kirjasta:  Opettajainhuone, jonka on kirjoittanut Annika Luther (suomentanut Sinna Virtanen). Kirja on ilmestynyt vuonna 2013. Kirja kertoo yhden lukuvuoden ajan kuvitellun ruotsinkielisen helsinkiläisen koulun, Diktoniuskoulun, tapahtumista mielenkiintoisesti eri-ikäisten opettajien (ja oppilaidenkin) elämää seuraten.

Kirjoittaja itsekin toimii opettajana, joten hän tuntee koulumaailman hyvin. Kirja sijoittuu nykyaikaan ja siinä puidaan ajankohtaisia asioita huumorilla ja toisinaan raastavalla otteella. Rankkaa ja vaikeaa ja samalla kuitenkin niin elämänmakuista kuin olisin itse mukana kyseisessä koulussa.
Karen Le Billon on muuttanut Kanadasta ranskalaisen miehensä ja lastensa kanssa Ranskaan miehen sukulaisten lähelle asumaan joksikin aikaa. Lapset eikä kanadalainen Karen ole tottuneet ranskalaiseen ateriasysteemiin. Heilla amerikkalaiset ruokailutavat ovat olleet käytössä. Nyt he joutuvat opiskelemaan ranskalaiset tavat. Karen huomaa, että ruokailu on opittava asia kuten käytöstavat. Ja maassa maan tavalla on edettävä. Kirja Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea kertoo, miten he (äiti ja lapset) muuttuivat nirsoilevista terveellisen ruoan ystäviksi ja käyttäjiksi. Karen Le Billon kehitteli (miehensä avustuksella) kymmenen ruokailusääntöä:
1. Vanhemmat ovat vastuussa ruokailukasvatuksesta.
2. Vältä tunnesyömistä. Ei ruokapalkintoja lahjuksia tms.
3. Vanhemmat päättävät, mitä ja milloin syödään. Lapset syövät samaa kuin aikuiset. Ei pikakokkausta.
4. Koko perhe syö yhdessä. Ei häiriötekijöitä.
5. Syökää kasviksia. Tärkeää muistaa monipuolisuus.
6. Ei siitä tarvitse pitää, mutta maistaa täytyy. Toista joka aterialla.
7. Ei napostelua.
8. Hidas ruoka on onnen ruokaa. Siis syö hitaasti.
9. Syö enimmäkseen kunnon ruokaa. Herkut ovat OK erikoistapauksissa.
10. Ota rennosti. Muista, että syöminen on iloinen asia.

Ranskalaiset opetetaan aivan vauvasta siihen , että he syövät vain aamiaisen, lounaan, välipalan ja päivällisen (vasta myöhään illalla). Amerikkalaiset syövät paljon välipaloja ja niin iso osa väestöstä onkin ylipainoista.

Tämä kirja muistutti minua myös turhista välipaloista. Nuo säännöt, joita kirjassa esiteltiin ja kokeiltiin (ja onnistuttiin noudattamaan pääosiltaan) ovat hyviä ja kirja kertoi mielenkiintoisesti ranskalaisista tavoista ja ruoista. Kirjassa oli myös monia yksinkertaisia ja maukkaita ja terveellisiä ruokareseptejä, joita kannattaa kokeilla.



2 kommenttia:

tuulento kirjoitti...

Tuo ranskalainen ruokailu toimisi aivan hyvin Suomessakin, ehkä kuitenkin suomalaisella menyyllä!

pappilanmummo kirjoitti...

Tuulento: Nuo kolme ruokalajia, alkupalat, pääruoka ja jälkiruoka, sekä hidas syöminen keskusteluineen saisivat olla Suomessakin käytössä yleisesti.