Sivun näyttöjä yhteensä

10.5.2014

El Burgo Ranerossa, puolet matkasta vaellettu

Tämän päivän matka on ollut yhtä tuskaa oikean jalan kanssa. Polvi ei ole tykännyt kävelemisestä, mutta olen yrittänyt kuitenkin päästä eteenpäin.
 Bercianos del Real Caminossa kävin syömässä reilun annoksen bocalilloa ja samalla lepäilin.
 Niinpä jalkakin rauhoitui hetkeksi, mutta alkoi kipuilla uudelleen ja vähän väliä pidin lepotaukoja.
Jatkoin matkaa El Burgo Raneroon, vaikka tulinkin sinne myöhään vasta kai neljän viiden maissa iltapäivällä. Niinpä majapaikat alkoivat olla jo täysiä. Kurkistin yhteen yksityiseen albergeen ja yhtäkkiä tajusin, että tässähän me olimme viime kerrallakin. Sinne en aikonut jäädä, vaikka ensin sinne tavarani sisään kannoinkin ja olin jo valitsemassa petiäkin. Vastaanottaja onneksi lähti pois tunniksi kirjaamatta minua sisälle. Niinpä lähdin etsimään toista majapaikkaa. Toinen yksityinen oli täysi. Kunnallinenkin oli täysi. Kun kerroin jalkakivustani ja hitaasta  vaelluksestani, siellä hospitelaro heltyi ja lopulta sanoi, että yksi paikka olisi. Niinpä onnuin hakemaan reppuni edellisestä paikasta ja riemuiten otin vastaan sen ainoan petipaikan, ulkolaidattomasta yläsängystä.
 Tässä albergessa oli donativo-hinta eli lahjoitusperiaatteella maksu. Se yleensä oli vähintään viisi euroa. Nyt olin valmis maksamaan enemmänkin, koska olisin joutunut tuossa huonossa albergessakin maksamaan kympin.

 Aterioimme yhdessä. Olin lähdössä muualle syömään, kun yksi peregrino sanoi, että hän teki liikaa makaronisössöä, joten halauaisinko syödä sitä. Tottakai. Ja sain vielä viininkin ja jaoin toisille taas puolestani muuta. Keitin koko porukalle mm. teetä! Oli mukava ilta yhdessä monikielisessä seurassa aterioida albergessa: koreaa, italiaa, espanjaa, ranskaa, suomea eikä kukaan osannut paljoakaan englantia. Elekieli on yhteinen.
Albergessa oli jopa hidas netti, muttei wifiä, joten jotta sain päivitettyä jotakin, lähdin vastapäisen baarin edustalle istuskelemaan toisten peregrinojen joukkoon ja sain salasanan wifiin baarista. Niinpä oli mahdollista kirjoittaa viesti kotiin. Ja siinä porukassa löytyi sentään jokunen saksan kielen taitajakin.
Albergen pihalla


2 kommenttia:

pappilanmummo kirjoitti...

Eipa suostunut tama kirjoitus tulemaan joten kommentissa muutama sana:
Olen perilla tanaan minne aioin. Paasin kommellusten jalkeen yleiseen albergeen ja saan olla taalla taman yon. Ensin oli sanottu, etta taalla on taytta, mutta sitten loytyikin paikka ja jalka on sen vewrran kunnsosa, eetta kun matkan varrella oli noin kilomettrin valein penkkeja, lepailin niissa . Otin laakkeen edelliessa paikassa ja lepasin siella pari tuntia ja siksi taalla kaikki paikat olivat taynna paitsi se sama alberge, jossa olimme viime kerralla ja jonne meinasin joutua. Tama yleinen alberge toimii donativo eli lahjoitusperiaatteella ja niin esimerkiksi hosteliaro pani kaikki pyykkini koneeseen ja kone pesee ne ns. ilamiseksi. Toki maksan lahjoituskassaan.
Nyt on siis puolet kilomtreista kohti santiago de Caompostelaa kuljettu. Saa nahda, miten tasta eteenpain.
Rukoilla saa vaelluksen puolesta.
Taalla ei ole wifia tassa albergessa, joten tama viesti nain tallaisella ikivanhalla tietokoneella. Siis paiva on hyvin!
Ylista Herraa minun sieluni...

Jaana kirjoitti...

Toivottavasti pärjäät polvesi kanssa. Kurjaa, että tuollainen vaiva tuli matkakumppaniksi.

Olen monesti ajatellut sinua ja vaellustasi. Muistetaan...