Sivun näyttöjä yhteensä

24.5.2014

Santiago de Compostelassa perillä

Matka loppui kävellen tällä erää. Noin 700 km takana reppu selässä kävellen ja albergeissa yöpyen.
Tänään lauantaina klo 10.10 olin päässyt katedraalille. Sen jälkeen hain heti todistuksen eli Compostelan. Sitten klo 12 messu, jossa luettiin, että yksi Pamplonasta lähtenyt suomalainen on päässyt perille.




Botufumeiroakin messussa heiluteltiin ja hyvänhajuiset tuoksut levisivät katedraaliin.
Katedraalissa oli sama kaunisääninen  nunna johtamassa laulua kuin aikaisemmalla kerralla. Hän opetti pari laulua, joista yhden sävel on tuttu myös saksaksi ja suomeksi on sanatkin.

Psalmi 71:14-23 kertoo tunnoistani:
" Minä en luovu toivostani
enkä lakkaa sinua ylistämästä.
  Minä julistan uskollista hyvyyttäsi ja alati sinun apusi runsautta,
  jonka mittaa ja määrää en tiedä.
Herra, minun Jumalani, minä kerron sinun voimateoistasi
ja julistan vanhurskauttasi, sinun, ainoan.
  Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori,
  ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi.
Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen,
älä hylkää minua, Jumala.
  Minä julistan tuleville polville kätesi mahtia
  ja tekojesi suuruutta.
Sillä korkeuksiin ulottuu vanhurskautesi ja suuret ovat tekosi.
Jumala, kuka on sinun vertaisesi?
  Sinä olet antanut vaikeita vuosia
  ja monia ahdistuksen aikoja,
mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut,
syvyyksistä sinä minut nostat.
  Kohota minut takaisin kunniaan
  ja lohduta minua jälleen,
niin lyyrani sävelin saan ylistää sinun totuuttasi, Jumala,
ja harppuni kielillä kiittää sinua, Israelin Pyhä!
  Minun huuleni avautuvat ilohuutoon.
  Minä laulan sinulle kiitosta, koska sinä lunastit minut.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
  niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
  iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen."

Aamulla jonkun herätyskello soi klo 5.08. Nousin samantien ylös, hoidin aamutoimet ja eteisessä  pian söin leipää ja joku tarjoili siinä Santiagokakkuakin. Toiset jäivät vielä, kun lähdin pimeään aamuun otsalampun kera klo 5.30 etsimään caminomerkkejä. Kun kulkee pimeässä yksin, on oltava tarkkana keltaisista nuolista ja kivisistä caminopylväistä, missä ne ovat, jotta pysyy reitillä.


Tunnin märässä ja kuraisessa kiljettuani päivä vaaleni ja voi sammuttaa lampun. Hyvältä tuntui, kun ei tänään satanut. Aamusumu ja kosteus tekivät taas sen, että ei silmälaseilla nähnyt hyvin. Viiden kilometrin paikkeilla oikea polvi meinasi lempata, mutta jatkoin matkaa. Yhdeksän kilometrin kuluttua oli Lavacollassa kahvila auki ja sain lepotauon. Siihen asti olin kulkenut yksin tapaamatta yhtäkään vaeltajaa. Sen jälkeen meitä oli jo jonoksi asti. Kävelyni oli paljon toisten kävelyä hitaampaa.
 Matkalla ohitettiin verkkoaitaa lentokentän lähellä ja aitaan oli pitkältä matkalta tehty risuista ristejä.


 Lavacolassa

 Montecozon mäelle kun pääsi, ei nähnyt kuitenkaan  kaupunkia, koska sumua oli niin paljon. Pitkä raskas alamäki alkoi viiden kilometrin päässä Santiago de Compostelasta. Kyllä jalat tutisivat kävellessä sitä alas.


Katedraali näkyy jo!
Oli ilo päästä katedraalille ja tavata tuttuja matkan tehneitä.

 Compostelaa jonottamassa.
"Veli venäläinenkin", mies Moskovasta, on päässyt samana päivänä perille. Matkaa teimme aika pitkään peräkkäin kävellen.

 Tässä tiedustellaan, mistä on lähtenyt vaellukselle ja miten on vaeltanut, jalan, polkupyörällä vai hevosella sekä kysytään vaelluksen syytä.
Notkuin aikani kaupungilla vielä messun jälkeen selvittämässä kotimatkaa. Pyhiinvaeltajille on järjestetty reppujen säilytys Rua Vilar 15, jossa on myös pari konetta matkalippujen tulostusta varten. Katedraaliin ei nykyään saa reppua viedäkään.

Turisti-infosta sain listan yksityisistä albergeista ja ohjeet lentokenttäbussin pysäkin sijainnista.
Olen nyt pari yötä tässä vanhassa albergessa, jossa lattiat notkuvat ja narisevat, mutta tämä on hyvällä paikalla lähellä katedraalia. Ja kävi kämmi: sain yläpetin keskeltä huonetta. Toivottavasti pysyn etten tipahda...
Illalla kävin jälleen syömässä koko aterian alkupaloineen (ensalada mixta), pääruokineen, jälkiruokahedelmineen ja leivän, viinin ja veden kera.

7 kommenttia:

tuulentohttp://tuulennontupa.blogspot.fi/ kirjoitti...

Jee, perillä!

Maca kirjoitti...

Varmasti hieno tunne! Onnittelut urakasta!

MariJ kirjoitti...

Onnea! :) Matkaasi on ollut ilo seurata, tuntuu kuin olisin ollut itsekin mukana. Kiitos, kun olet jakanut kokemuksesi! Siunausta ja varjelusta kotimatkalle!

Jaana kirjoitti...

Onnittelut minultakin! Olet todella ollut sisukas! Nauti viimeisistä päivistä ja siunattua kotimatkaa tänne kesäiseen koto-Suomeen.

Anna-Kaarina kirjoitti...

Uskomaton suoritus! Hyvä, Arja! Hyvää kotimatkaa. Toivottavasti tapaamme ensi viikonloppuna....

Topi kirjoitti...

Onnittelut Santiagoon perillepääsystä! Erityisesti viimeiset vaelluspäivät ovat varmasti ottaneet lujille sekä fyysisesti että henkisesti, kun on satanut maanantaista alkaen joka päivä. Siunattua kotimatkaa!

Topi kirjoitti...

Onnittelut Santiagoon perillepääsystä! Viime päivät ovat varmasti ottaneet lujille sekä fyysisesti että henkisesti, kun on satanut maanantaista alkaen joka päivä. Siunausta ja varjelusta kotimatkallesi.