Sivun näyttöjä yhteensä

6.6.2014

Matkoilla

Junalla pääsimme Vaasaan vain kahdella junanvaihdolla Suomen Lähetysseuran vuosijuhlille eilen. Kyynärsauvojen kanssa onnistui liikkua yllättävän hyvin tuo matka. Yhdessä vaihdossakin, kun junaan pääsimme, konduktööri ohjasi meidät oven lähellä olevalle leikkipaikalle, jossa ei ollut muita lainkaan ja saimme rauhalliset istumapaikat. Vaasassa majoituspaikka on aivan matkakeskuksen lähellä, joten ei tarvinnut kovin pitkää matkaa hypellä.
 Pakistanilaisia oli ruotsinkielisten juhlien kokouspaikassa, jossa myös symposium pidettiin.
Aamulla pääsi majapaikan oven edestä lähetysjuhlabussilla sopivasti symposiumiin, jossa kuulimme monia alustuksia ja esitelmiä syrjäytymisestä, sovinnosta ja voimaantumisesta. Erityisesti kosketti ja puhutti Kirsi ja Risto Leikolan kertoma marginaalista vapauteen, Etiopian syrjityistä ryhmistä kertova esitys. Se pohjautui Kirsi Leikolan väitöskirjaan. Tämä toi myös asian kohti meitä suomalaisia. Ei meillä ole sen paremmin: syrjintä on vain erilaista ja kohdistuu eri tavalla. Kristittynä eläminen todella pitäisi vapauttaa meidät. Kristuksen antama toivo antaa uuden rohkeuden toteuttaa lähimmäisenrakkautta. Lähetystyössä julistetaan evankeliumia niille, jotka tahallisesti tai tahattomasti ovat jääneet kirkkojen yhteyden ulkopuolelle, puolustetaan ihmisoikeuksia ja taistellaan köyhyyttä vastaan.

Symposiumin loputtua suuntasimme Vaasa Areenalle varsinaisiin lähetysjuhliin "Veden äärelle". Tutustuimme myös basaarin materiaalitarjontaan. Monet erilaiset lähetysryhmät olivat tehneet myytävää. Ostimmekin jotain mm. nepalilaisen käsinuken.
Lähetysjuhlilla puhutaan paljon vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumisesta. Istuin Areena-ajan pyörätuolissa, koska kyynärsauvoilla liikkuminen on kuitenkin aika rasittavaa. Ensiavusta sai lainaksi pyörätuolin. Kuitenkin tuo vasen jalka turposi ja on paljon kylmempi kuin oikea. Minua alkaa vähitellen huolestuttaa tuo jalan kunto, koska ei selviä, mikä siinä on perimmäinen sairaus ja miten vakava. Kyllä tässä alkaa tajuta vammaisena olemisen hankaluuksia.

Paljon tuttuja tapasimme, jotka ihmettelivät, mukä minulle on sattunut. Ei tarvinnut sanoa kuin koodisana Santiago de Compostela, niin henkilö ymmärsi tapahtuneen. Pyhiinvaellus on tuttu asia.

Päivän mittaan  kuunnellessani esityksiä neuloin eilen aloitetut junasukat vaaleanpunaisesta pikkusisko-langasta valmiiksi ja aloitin seuraavat junasukat vaaleanvihreästä pikkusiskosta 2,75 numeron puikoilla.

5 kommenttia:

tuulento kirjoitti...

Harmillista tuon jalan kanssa. Taisi kuitenkin olla hyvät ilmat.

MariJ kirjoitti...

Hyviä Lähetysjuhlia sinne Vaasaan! Monet Lähetysjuhlat olen minäkin kiertänyt, joskus esiintyjänä ja joskus muuten vaan. Nyt mietin Vaasaan lähtöä seurakunnan retkelle, mutta on muuta ohjelmaa viikonlopuksi.

Liikuntarajoitteisen elämä ei ole helppoa. Itse olen kulkenut nyt puolitoista vuotta kepin avustamana, ja tänään on taas sellainen päivä, että jo tunti heräämisen jälkeen on jalat niin kipeät, ettei pääse kävelemään tai jaksa seisoa. Tärkeästä asiasta juhlilla kyllä puhutaan!

Jaana kirjoitti...

Mukavia ja antoisia juhlia! Niissä minäkin olen välillä mukana ollut, tosin viime ja tämä vuosi jää väliin.

Jaana kirjoitti...

Mukavia ja antoisia juhlia! Niissä minäkin olen välillä mukana ollut, tosin viime ja tämä vuosi jää väliin.

pappilanmummo kirjoitti...

Tuulento: Miten mielelläni olisinkin liikkeellä.
MariJ: Toivon Sinulle hyviä päiviä että jaksat!
Jaana: Kiitos. Oli paljon hyviä ja antoisia tilaisuuksia.