Sivun näyttöjä yhteensä

10.8.2014

Tiimalasi mittaa aikaa

Vaikka on lämmintä ollut koko viikko jälleen, järven vesikin vielä 25-asteista, niin on kuitenkin syksyinen tuntu.
Puimurit ovat pelloilla puimassa viljaa, ohraa ja ruista jo ainakin.
 
Pihlajanmarjat alkavat saada punaiseen vivahtavaa väriä,
 Kultapallot ovat jo avanneet nuppunsa loistamaan mökilläkin,
 daaliat kukkivat innolla,
ja kurpitsojen kukkia kuten myös kurkkujen kukkia on keltaisenaan ja kukissa riittää ötökköillekin ateriaa.

Mehiläisten ruoat tosin alkavat olla vähissä, koska mettä sisältävät kukat rupeavat kuivumaan ja lopettamaan muutenkin kukkimisen ja niin mehiläiset syövät jo pesästä. Aika pian pitää hunajat hakea pois ja antaa sokeriliuos hunajan tilalle pesiin.

"Ihmisen elinaika on niin kuin ruohon, kuin kedon kukka hän kukoistaa, ja kun tuuli käy yli, ei häntä enää ole eikä hänen asuinsijansa häntä tunne. Mutta Herran armo pysyy ajasta aikaan, se on ikuinen niille, jotka pelkäävät ja rakastavat häntä" (Psalmi 103: 15-1) 
Miehen vanhin veli kuoli pari viikkoa sitten. Perjantaina matkustimme hänen siunaustilaisuuteensa, jossa lähisuku oli läsnä. Hautajaisethan antavat tilan yhdessä suremiseen ja keskinäiseen lohdutukseen. Yhteisestä ajasta kiitollisena saatoimme läheisemme viimeiselle matkalleen.
Kristinuskon mukaan elämä ei pääty kuolemaan. Meille on annettu toivo kuolemanjälkeisestä elämästä. Kuolema on portti tulevaan elämään: voimme jättäytyä turvallisin mielin Jumalan käsiin.

Nyt veljessarjasta on elossa enää viisi: kaksi vanhinta on jo päässyt tästä ajasta.
Hautajaisten ohella papin työhön kuuluu myös toisenlaisia juhlia. Lauantaina oli ensin parit hautajaiset ja niiden jälkeen olin vihkimässä morsiusparin avioliittoon  heidän omalla kotipihallaan. Sieltä he lähtivät juhlapaikalle tällaisella autolla.
Tämän hääjuhlan tarjoamiset ja muut valmistelut oli tehty talkoilla. Pääasiassa morsian itse oli valmistanut ruoat isolle häävierasjoukolle.
Huumoria oli mukana juhlassa: Tuore aviopari sai mm. selviytymispakkauksen, jossa oli laastaria, narua, varapäre, särkytabletteja, taisi olla korvatulpatkin ja monenmoista muuta kivojen tekstien kera. Juhlissa tietysti leikittiin ja syötiin ja  juotiin ja tutustutettiin sukuja toisiinsa.


Tänään sunnuntaina messun jälkeen oli museolla kotiseutujuhla, jossa oli muun ohjelman ohella näytelmäkin. Maija oli perheen vanhin tyttö isosta tyttökatraasta ja hänet piti naittaa ensimmäisenä. Jos Maija tykkäsi jostakin pojasta, isä ei tätä hyväksynyt ja jos isä tarjosi Maijalle sulhasta, tälle tämä ei kelvannut, ei edes rikas leskikreivi. Maija tansseissa tutustui mukavaan Mikkoon, mutta ei tätä voinut kotiin viedä. Niinpä Mikko ilmaantui kulkumiehenä taloon työläiseksi joksikin aikaa ja nuoret saivat tavallaan salaa toisiinsa tutustua ja perhe ahkeraan ja taivaan työmieheen, Mikkoon. Vaan juhannustansseista tultua puhelivat he liian äänekkäästi ja isä heräsi ja tuli kirveen kera... Mikko oli juuri sitä ennen Maijalle esittänyt, ettei hän olekaan kulkumies vaan ison talon perijä. Lopulta isäkin antoi periksi ja nuoret saivat toisensa  - kuten hyvissä saduissa ainakin!

3 kommenttia:

tuulento kirjoitti...

Syksy on todella tulossa, elopelloilla jo puidaan viljaa ja eilen aloitettiin hunajan otto ja tänään otettiin loput ! Oli se raskas homma!

pappilanmummo kirjoitti...

Olet Tuulento jo pitkällä hunajien kanssa, syöttö jo meneillään.

Anneli kirjoitti...

Kyllä sen aamulla huomaa kun menee aamu-uinnille, että on syksyä ilmassa. Laituri on yän jäljiltä kostea.
Iloa ja surua, sitä tämä elämä on ♥

ps. pihdeillä ne klipsut viimeistelen, ei tule haavoja sormiin.