Sivun näyttöjä yhteensä

12.10.2014

Vaelluksella: Buen Camino!

¡Hola, amigos! Hei ystävät! Tänään vaelsin taas Santiago de Compostelaan. Tosin vain mielikuvissa. Olin näet kertomassa pyhiinvaelluksista ja esittelin samalla vaellusvarusteita ja kuvia vaellusmatkasta Pamplonasta Santiago de Compostelaan.

Pyhän Jaakobin pyhiinvaellusreitti on galicialaisella nimellä Camiño de Santiago. Tämä Pyhän Jaakobin reitti on yksi merkittävimmistä kristillisistä  pyhiinvaellusreiteistä. Se on ollut olemassa jo yli tuhat vuotta. Reittiä kulkee nykyään vuosittain noin parisataatuhatta vaeltajaa, joista osa tosin kulkee vain osan matkaa, vähintään 100 kilometriä saadakseen compostelan eli pyhiinvaellustodistuksen.

Pyhiinvaellukselle voi lähteä yksin tai yhdessä. Vaeltaa voi monella tavalla: kävellen, pyöräillen, hevosella, oman valinnan mukaan. Olen vaeltanut kävellen caminoa yli 700 kilometriä kaksi kertaa: vuonna 2009 syys-lokakuussa puolisoni kanssa ja nyt tänä vuonna toukokuussa yksin. Matka antoi tilaa ajatuksille, rukoukselle, hiljentymiselle, kun vaelsin yksin tai yhdessä mieheni kanssa Luojan luomassa luonnossa. Tuntui hyvältä olla erossa tavallisesta elämästä, koska ei tarvinnut huolehtia mistään muusta matkan aikana eikä seurata uutisia eikä muutakaan ulkomaailman menoa. Kaikki tarpeellinen kulki repussa mukana. Enempää kuin mitä jaksoi kantaa, ei tarvinnutkaan. Joskus repussa taisi olla liikaakin tavaraa kannettavana. Aamulla auringon noustua valoisassa oli hyvä lähteä matkaan. Päivänmatka oli se, mihin sitten pysähtyi ja mistä löysi majapaikan, refugion. Aamulla ei matkan pituutta vielä tiennyt tarkkaan. Suunnitella voi, mutta matkan pituus määräytyi paljolti jalkojen voinnin ja omien tuntemusten mukaan. Myös päivän reitin pituuteen  toisinaan vaikutti toisten vaeltajien kera kulkeminen. 


"Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ. Tule illoin ja aamuin varhain, tule vielä kun joutuu yö, tule vielä kun joutuu yö. Tule askele askeleelta minun kanssani kulkemaan. Sua ilman en saata olla, pysy luonani ainiaan, pysy luonani ainiaan." Tätä virttä laulelin vaelluksellani. Se oli vaellusvirteni ja on myös iltalauluni lapsenlapsillekin.
Tämän päivän matka kulki messun jälkeen töihin ja illalla sitten otin pois edellisiä ja laittelin taas omenia kuivuriin ja uunin päälle kuivumaan. Mies sitten puolestaan hoiti sienet vastaavasti. Sadonkorjuu on menossa siis edelleen.

4 kommenttia:

Kiiris kirjoitti...

Nautinnollista syksyä!

tuulento kirjoitti...

Tällainen matka on elämän suuria matkoja.

Anonyymi kirjoitti...

Minulla caminoon tuntuu kuuluvan luopuminen, mutta luopuminen hyvällä tavalla. Olen caminolla päässyt eroon monesta asiasta, jotka olivat turhaan huolestuttaneet minua. Ihminen ei loppujen tarvitse paljoa, kuten kirjoitit, siellä kaikki tarpeellinen kulkee mukana.

terveisin Jaana eli talvicamino

pappilanmummo kirjoitti...

Kiiris: Kiitos!
Tuulento:Näin on!
Talvicamino:Rautaristin symboliikka on hyvä: jättää kaikki huolet ja synnit jne. sen juurelle.