Sivun näyttöjä yhteensä

6.3.2015

Lukuhaaste

Kirjan vuoden 2015 lukuhaaste
Tällaiseen haasteeseen lähdin mukaan. Olen nyt aloittanut lukemalla muutaman kirjan. Nyt ne kirjat pitää vielä listata tuohon eli mihin kategoriaan kukin niistä kuuluu. 
 
HelMet-sivuilla kerrottiin: ”Kirja-ala viettää vuonna 2015 ensimmäistä kertaa Kirjan vuotta. Vuosi nostaa kirjat esiin ilon ja elämysten lähteenä. Kirja tarjoaa virkistystä, apua, tietoa, neuvoa, ajankulua, seuraa, elämyksiä, tunteita, mielenhuoltoa, vertaistukea, lepoa, rauhaa ja energiaa. Se rakentaa ja ylläpitää suomalaista kulttuuria ja suomen kieltä.” 
 
Kirjan vuoden kunniaksi lukijoille HelMet-kirjastot esittävät leikkimielisen lukuhaasteen. Ohessa on 50 kohdan lista erilaisista perusteista, joilla valita luettavaa vuonna 2015. Lukuhaasteen tavoitteena on innostaa lukemaan myös sellaisia kirjoja, joihin ei ensimmäisenä olisi tarttumassa. Ei ole vaarallista, vaikka kaikkia 50 kohtaa ei saisikaan toteutettua tai yhdellä kirjalla tulisi kuitanneeksi useamman rivin. Tärkeintä on saada uusia, yllättäviä ja ilahduttavia lukuelämyksiä.
Kirjan vuoden 2015 lukuhaaste
  1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
  2. Kirja, josta on tehty elokuva
  3. Vuonna 2015 julkaistu kirja
  4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin
  5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä
  6. Kirja, jonka nimi on yksi sana
  7. Novellikokoelma
  8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle
  9. Tietokirja
  10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja
  11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut
  12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle
  13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon
  14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja
  15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään
  16. Kirja, jota äitisi rakastaa 
  17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta
  18. Yli 100 vuotta vanha kirja
  19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä
  20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella
  21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut
  22. Muistelmateos tai elämäkerta
  23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä
  24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä
  25. Syntymävuonnasi julkaistu kirja
  26. Kirjatrilogia
  27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja
  28. Kirja, jonka nimessä on väri
  29. Kirja, jossa on taikuutta
  30. Sarjakuva-albumi tai -romaani
  31. Elämäntaito- tai self-help-kirja
  32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi
  33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta 
  34. Kirja, jonka nimessä on numero
  35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla
  36. Runokirja
  37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa
  38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken 
  39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi
  40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja
  41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin
  42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua 
  43. Kirja, jossa on yli 500 sivua
  44. Klassinen rakkausromaani
  45. Kirja, joka pelottaa sinua
  46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit
  47. Hauska kirja
  48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä
  49. Jännityskirja tai dekkari
  50. Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle

    Olen tummentanut ne kohdat, joihin lukemani kirjat osuvat. Haasteen listanumeron kerron suluissa myös teoksen yhteydessä.
    Olen parin kolmen viikon aikana lueskellut monen monta kirjaa.
     Lauri Paatero: Ilonaa etsimässä: Suomen Lähetysseura 2014. (1,14,23)
    Paateron 15-vuotias tytär lähtee maailmalle kertomatta siitä kenellekään. Kotiin tulee Ilonalta vain kortti, jossa sanotaan, että hän aikoo lähteä jonnekin ja ei kannata huolestua. Perhe myös huomaa, että tytön passi on kotona ja isonsiskon passi on kadonnut. Isä lähtee etsimään tyttöä Euroopasta. Samalla isä etsii omaa uskoaan. Mielenkiintoinen kuvaus prosesseista.
    Lauri Selin: Mökö, Luru ja meikäläinen, Kun vaarit olivat viikareita. Auri 2014. (48, 47, 41, 23)
    Lauri Selin muistelee lapsuuttaan 1930-luvulla Lahden Jalkarannassa, maalaistaajamassa, lähiseudun poikien, veljesten Mökön ja Lurun kanssa. 
    Kerran pojat raahasivat ja pyörittelivät saunasta kylmävesisaavin rantaan maanantaina. He pohtivat, ettei kukaan tarvitse sitä ennen lauantaita - perjantaina olisi kyllä jo hyvä palauttaa, pohtivat. Polvillaan saavissa ollen voi käsillä meloa. 
    Kansakoulussa ei ollut ruokaa tarjolla siihen aikaan, mutta monilla oli eväsmaitopullo ja leivät mukanaan. Lähellä asuvat kipaisivat koteihinsa ruokatunnilla. Selin söi hevospuuroa: kuppiin vain kauraryynejä, sokeria ja maitoa.
    Eräänä päivänä Mökö ja Luru tulivat kouluun hiukset taaksepäin vedettyinä kuin liimalla. Välitunnillakin heidän lähellään leijui tuttu haju: Paasivaaran margariinin haju. 
     Sinikka Nopola: Likka, äite ja rouva Obama. 2013. (47, 23)
    Kirja kertoo Likasta lapsuudesta tähän asti. Likka kokee olevansa aina huono kaikessa: "Mää en oo ollu koskaan kihloissa, en osunut pesäpallomailalla palloon, en sukeltanu, enkä leiponu korvapuusteja." Eila ja Rampe, Likan vanhemmat, olivat Nopolan kirjoista ennestään tutut henkilöt, joten ajattelin tämänkin kirjan olevan hauska. Ehkä ei niinkään. Tämän kirjan  huumori ei oikein purrut minuun.
    Päivikki Antola (Toim.): Papinlapset . Ajatus. 2007. (1, 6, 22, 23)
    Lapseni ovat papinlapsia. Siksi teki mieleni lukea tuo kirja suhteuttaakseni toisten papinlasten ajatuksia pappisvanhemmistaan ja pappilaelämästään omien lasteni kokemuksiin. Papinlapset  on kirjassa jaoteltu mm. eri herätysliiketaustaisiin. Kirjassa kerrotaan siitä, miten papinlapsen ja pappisvanhemman suhde voi olla keskusteleva, kuunteleva, kannustava, kunnioittava, taisteleva, seesteinen, lempeä, ankara, huumorintajuinen, tosikkomainen, traaginen, elämän mullistava tai viha-rakkaussuhde. Lapsuudestaan kirjoittavat Martti Arkkila, Mauno Jokipii, Jouni Junkkaala, Anna Lindqvist, Juha Maasola, Pertti Mustajoki, Marja Myyryläinen, Anna Mäkelä, Juha Pentikäinen, Anssi Sinnemäki ja Anne Takkula.
    Surullista, miten moni heistä on lähtenyt kirkosta, mutta muutamat myös ovat jatkaneet perintöä itse pappeina. 

     Ilkka Puhakka: Mitä silmät ei nää. (Toim. Marjo Puhakka). Päivä (14, 22, 23)
    Kirja on kolmas osa trilogiasta. Edellisiä osia en ole vielä lukenut. Kirjassa kerrotaan miten Klinu eli armahdettu elinkautisvanki Reijo Loikkanen johdatti Ilkan Venäjän vankiloihin evankeloimaan ja lopulta tekemään myös villasukkalähetystä. Tämä työ alkoi 1991 Pietarin sisäasiainministeriön kutsusta venäläisten johdossa ja hallinnassa. Huumoria oli mukana tässä kirjassa, jos myös rankkoja kokemuksia niin Venäjän kuin muutamien muiden Itä-Euroopan maiden vankilavierailuista ja ihmisten kohtaamisista.
    "Kerran Pepe Tolosen oli määrä laulaa tilaisuuden aluksi Velskin metsävankilassa, mutta sanat juuttuivat kurkkuun ja hiki nousi otsalle, koska sali ei hiljentynyt kuulemaan. Tolonen pyysi Puhakan lavalle, mutta tulos oli yhtä huono, sillä vain muutama vanki takarivissä halusi kuunnella. Tolonen pyysi taas Puhakan lavalle.
    – Otin kassillisen villasukkia ja nousin lavalle. Nostin sukkaparin pääni päälle ja sanoin: ”Katsokaa. kuinka suomalainen köyhä nainen rakastaa teitä! Teitä, joita hän ei ole koskaan edes nähnyt!” Saliin tuli täydellinen hiljaisuus."
     Raila Mantere: Sinä tulet valona. Suomen Lähetysseura. 2014. (36, 23)
    Pastori Raila Mantere toimii Lähetysseurassa ulkomaantyöntekijöiden rekrytointikoordinaattorina. Railan kanssa asuin samassa asunnossa opiskeluaikoinamme jonkin aikaa. Raila mainitsee, että kirjan näissä runoissa, rukouksissa, pohdiskeluissa ja kirkkovuoden tapahtumissa kuljen Jumalan edessä ja kanssa kipuillen, ihmetellen, luottamusta opetellen. Sitä hän jakaa mm. runossaan: Pidä minut hereillä.
    "Olen kärsimätön ja kiivas
    omien etujeni ja oikeuksieni perään.
    Anna samaa kärsimättömyyttä ja vimmaa
    toisista välittämiseen.
    Älä anna minun nukkua,
    älä ummistaa silmiäni vääryyksiltä.
    Pidä minut hereillä,
    vaikka se olisi itselleni epämukavaa."
    Matti J. Kuronen: Vihdoinkin kahden. Kirjapaja. 20. (12, 31, 47) Matti J. Kuronen on lappeenrantalainen rovasti, joka on julkaissut toistakymmentä kirjaa.

    Olin kuuntelemassa tammikuun lopulla Kurosen alustusta. Ystävä suositteli myös tämän kirjan lukemista. Olemmehan kahden.

    Kirjassa tuli samoja asioita esille kuin Kurosen puheessakin. Kuronen neuvoo ja rohkaisee elämään mahdollisimman täyttä yhteiselämää kumppanin kanssa. Ikääntymisen myötä parisuhteessa ei tarvitse vain jättäytyä naimisiin. Kirja sisältää myös vihkikaavan takuuhuoltokirjan. Ja huumoria! Koskaan ole liian myöhäistä saada onnellista vanhuutta. Eläkkeelle jäänyt perheneuvoja käy kirjassaan läpi pitkälle eletyn parisuhteen vuodenaikoja ja antaa hyviä vinkkejä.
    "Aika on rakkauden tilavuusmitta"
    Tuoreet oksat viinipuussa. Vanhoillislestadiolaisuus peilissä. Toim. Meri-Anna Hintsala ja Mauri Kinnunen. Kirjapaja. 2013. (9)

    Olen  kiinnostunut kirkkomme herätysliikkeistä ja mitä niistä kirjoitetaan. Lestadiolaisuus on ollut esillä paljon viime vuosina mediassa. Halusin lukea mitä nyt liikkestä kerrotaan, koska monissa elämäntavallisissa kysymyksissä lestadiolaisuus pitäytyy syntyaikojensa elämänmalliin, mutta liikkeen sisällä kuitenkin kuohuu.
     
    Kirja kertoo siitä, miten perinneliike kohtaa modernin. Tuoreet oksat viinipuussa pureutuu niin Suomen suurimman herätysliikkeen perustaviin kysymyksiin kuin aiemmin vaiettuihin teemoihin. Kirjoittajat esittelevät, kuka voi toimia liikkeessä puhujana, oppia seurakunnan rajoista, raamattukäsitystä, suhdetta yhteiskuntaan ja etiikkaa. Tärkeän sijan saavat eettiset kysymykset, joista käydään keskustelua erityisesti internetin palstoilla kuten liikkeen suhdetta  ehkäisykieltoon ja vaiettuun homoseksuaalisuuteen.

5 kommenttia:

Maca kirjoitti...

Tämä on mukava haaste!

MariJ kirjoitti...

Hyvä haaste! :) Taidanpa napata itselleni, vaikken välttämättä blogiin tästä laitakaan mitään. Aika monta kohtaa tulee jo täyteen niillä noin 20 kirjalla, jotka olen tänä vuonna lukenut. Hyllyssä on odottamassa myös useampi kirjastosta lainattu teos, joilla tulee lisää kohtia kuitattua - ja loput otan sitten haasteena! :)

aimarii kirjoitti...

Tässä onkin vaativa haaste. Ainakin tällaiselle satunnaislukijalle, kuten minä olen.
Kuitenkin tämä kiinnostaa, vaikken ehkä osaa bloggausta tästä saada, mutta kenties etsin uutta luettavaa juuri tuon pitkän listan mukaan.
Esittelet lukemasi kirjat mielenkiintoa herättävästi.
Hyvää Naistenpäivää.

Marjo kirjoitti...

On mahtava haaste. Osan voisi ottaa itsellekin mutta en ole varma selviäisikö koko haasteesta. Mutta ei varmaan ole tarkoituskaan tehdä haastetta hampaat irvissä.

pappilanmummo kirjoitti...

Maca: Tämä innostaa lukemaan monenlaista kirjallisuutta.
Mari J: Oletpa ollut ahkera lukija!
Aimarii: Tuo lista on kiva muistutus, vinkkeilijä.
Marjo: Vihjeeksihän tuo lista on, ei pakoksi.