Sivun näyttöjä yhteensä

6.10.2015

Keittiössäni säilötään


Pieni Lintu - MakroTex challenge  
MakroTex-haasteen tämän viikon aiheena on KEITTIÖSSÄNI.
Keittiössäni tähän aikaan vuodesta säilötään vielä. Ja mehumaijakin odottaa, jos vielä kuitenkin karpaloista ja lopuista aronian marjoistakin tekisin mehua.  Hilloamista on ollut enemmän kuin osasin aavistaakaan. Ajattelin, että tänä vuonna vain vähän, koska ei ole tullut omeniakaan kuin aavistus. Varsinaista omenahilloa en ole valmistanut lainkaan. Omenaa laitoin vain  tyrnin kanssa sekä ruusukvittelin sekaan. Ja nyt herkkuhilloon.
Ruusukvitteneitä halkoessani ja niiden siemeniä poistaessani sain haavankin sormeeni tällä eritääin terävällä veitsellä.

Juuri olen keitellyt herkkuhilloa. Joskus kauan sitten olen löysin hillo-ohjeen, jonka nimenä oli Nannan herkkuhillo. Muuntelin sen sitten omaan käyttöön sopivaksi. Monena vuonna näet laitoin sekaan tavallista sokeria ja punaista Melatinia saostamaan ja säilyttämään. Kutsumme tuota marja-aronia-kesäkurpitsa-omena-hilloa herkkuhilloksi. Se ei maistu miltään noista aineksista, vaan herkulliselta. Tätä hilloa ole tehnyt vuosittain.  Tänä vuonna taas kerkesivät varikset (jonakin vuonna rastaat) marja-aronioiden osingolle ennen minua. Pitkän marja-aronia-aidakkeen marjat ne kävivät äskettäin yhtenä aikaisena aamuna nauttimassa.  
Onneksi olin peittänyt hyvin yhden erillisen pensaan, josta sain vielä reilu ämpärillisen marja-aroniaa. Aivan riittävästi meille. 
 Laitoin isoon kymmenen litran kattilaan 1,5 kiloa riivittyjä ja pestyjä marja-aronioita, 1,5 kiloa kesäkurpitsaraastetta ja samoin 1,5 kiloa kuorineen raastettua omenaa (yhteensä noin kuusi litraa) sekä neljäsosa litran vettä. Keittelin ainekset pehmeiksi, hienonsin sauvasekoittimella, lisäsin lähes hieman puolitoista kiloa hillosokeria ja keitin vielä kymmenisen minuuttia ennen purkittamista.  
Purkitin hillon Atamonilla huuhdeltuihin kuumiin keitettyihin purkkeihin ja kansiin.
 Syksyn keittiötöihin kuuluu myös kuivaamalla säilöminen. Niinpä mintut ja mäkimeiramit pääsivät tällä erää vihanneskuivuriin.

Keittiön ikkunalla ruokapöydän vieressä on ehkä kolmisenkymmentä vuotta sitten ystävältä saatu pieni matkaikonikuva. Se muistuttaa meitä, että kaikki ei ole omassa varassa, vaan suuremmassa kädessä.

23 kommenttia:

Sara - My Woodland Garden kirjoitti...

Kaunis ja mielenkiintoinen postaus!

Maria Luomulaaksosta kirjoitti...

Ihanan paljon olet säilönyt! Todella kaunis ikoni. Herkkä.

Pieni Lintu kirjoitti...

Oi, oletpas ahkera hillojen ja mehujen kanssa :)

Marika S kirjoitti...

Ihana mehun ja marjojen tuoksu :)
hups, meillä on marja-aroniaa tontin molemmat reuna-aidat, mut pienessä mielessä ei ole käynyt niiden marjojen kerääminen :D

SusuPetal kirjoitti...

Olet kyllä ahkeroinut, vau!

Olen joskus saanut hilloa, jossa on ollut aroniaa, oli tosi hyvää.

Kirsi / Raitoja kirjoitti...

Voi, että mitä herkkuja keittiössä on syntynytkään.

Pia Ylén kirjoitti...

Oi miten ahkera olet säilömään! Talvella sitä tulee itsekin kaipailtua ihania kesän makuja, mutta silti en ole innostunut säilömään... Pitäisi...

Paivi Hakala kirjoitti...

Kotoista ja tuoksuvaa näytää olevan keittössäsi.

mm kirjoitti...

En ole kunnon säilöjä, mutta juuri tuollaista aronia-kesäkurpitsa-omenahilloa on jääkaapissa muutama purkki. EHdin poimia reilun litran verran marjoja, ennen kuin rastasparvi söi loput, uskomattoman nopeasti. Tuntuu lohduttavalta, että niin on käynyt muillekin :)

Teresa Sjönberg kirjoitti...

Oijoi miten ihania hilloja ja terveellistä mehua! Nam nam! Noista saisi leivonnaisiin vaikka mitä.

Tiina V. kirjoitti...

Herkkuhilloa, nam :)

Noksu kirjoitti...

Voi tavaton kuinka sinä olet touhukas. Ihana ahertaja.

Viltsu kirjoitti...

Voin tuoksutella melkeinpä tuota hilloa. Ihanat jemmat talven varaksi. Aroniaa meillä ei ole nyt, mutta omppuhilloa laitettiin ja marjoja pakastimeen, jotta talvella saa tehtyä hilloakin halutessaan.

Uraäidin Ruuhkavuodet kirjoitti...

Oi, aronia on hirmuisen terveellistä - varsinainen vitamiinipommi!

arjuska kirjoitti...

Meilläkin on säilötään vielä. Lisäksi hirvimiesten lihat täytyy saada pakkaseen. Sitähän tämä syksy on. Viimeinen ikonikuva on rauhoittava.

päikkä kirjoitti...

Sinun keittiössäsi tuoksuu hyvälle ja onnistumisen ja rauhallisen tunnelman tuo kaunis ikoni.

arleena kirjoitti...

Kaunista säilöntää

Hannele Ruponen kirjoitti...

Mulla on vielä aroniat puskassa. Nyt on pakkanen niitä purrut, joten pitäisikin pakastaa marjoja muutamaa kiisseliä varten. Sulla on kodikasta. Voisin varmaan istua pöydän ääreen vain katselemaan touhujasi.

Emonen | Tipulassa kirjoitti...

Herkullisia syyspuuhia! :)

Tellu Tom kirjoitti...

Sinullahan on sellainen perinteinen mummolan keittiö :)

Mustis kirjoitti...

Tässä oli oikea syyskeittiö, jossa tehdään jotakin eikä turhia kruusailla. Tosi herkullinen, todellinen ja ajankohtainen keittiötunnelma. Minulta taitavat kaikki syysjututkin jäädä kokonaan väliin kun mieli on leijuu jossakin muissa afääreissä.

Taina K kirjoitti...

Ihailtavaa ahkeruutta! Meillä jää aroniat linnuille, ja tänä syksynä näyttävät kelvanneen erityisen hyvin. Elättelen toivo, että joskus vielä ehtisin hilloja tekemään! On varmasti hyvää ja terveellisempää kuin kaupasta ostetut vaihtoehdot.:)

Kaisuli kirjoitti...

Ahkeran ihmisen keittiökuvia. Oivallisia herkkuja. :)