Sivun näyttöjä yhteensä

25.1.2016

Taas meni päivä Punaiselle Ristille

Taaas meni päivä Punaiselle Ristille, sanotaan.  Punaiselle Ristille on tapana antaa lahjoituksia. Kun päivä menee punaiselle ristille, se on puhujan kannalta hyödytön tai tulokseton - menee vastikkeetta, lahjaksi. Ilman kielikoukeroita sanottuna päivä menee mitään tekemättä tai muuten hukkaan.

Mutta---

Punaisen Ristin kanssa olin tekemisissä, kun olin vapaaehtoistyön koulutuksessa lauantaina. Koko päivä siinä menikin aamusta iltaan, mutta kyseessä oli kuitenkin kaksi eri neljän oppitunnin koulutusta. Eikä ollut hukkaan mennyttä aikaa!

Punainen Risti suojelee ja auttaa erottelematta haavoittuvimpia turvatakseen heidän elämänsä, ihmisarvonsa ja terveytensä. Siksi Suomen Punainen Risti tukee maahan saapuvia pakolaisia ja turvapaikanhakijoita tekemällä yhteistyötä viranomaisten ja muiden pakolaistyötä tekevien kanssa, kouluttamalla tulijoiden rinnalle vapaaehtoisia ja puhumalla monikulttuurisen yhteiskunnan puolesta, mainitaan Tulijan tukena  -vihkosessa.

Vapaaehtoistoimintaan osallistumalla voi välittää suomalaista kulttuuria ja yhteiskuntaan sopeutumista. Yhteinen tekeminen tuo ihmisiä, niin meitä kuin tänne tulleita, lähelle toisiamme ja luo keskinäistä ymmärrystä ja kunnioitusta. Vapaaehtoiset voivat tuoda vaihtelua vastaanottokeskuten asiakkaiden päiviin. Voi järjestää erilaisia tapahtumia, kerhoja, naisten ryhmiä ja suomen kielen keskustelukerhoja ja esimerkiksi neuloa /opetella neulomaan yhdessä sukkia ja lapasia pikemmin kuin kantamaan niitä kasoittain valmiina (Toki tarvitaan ensiapua näissä pakkasissa.). Vastaanottokeskuksissa olevat tarvitsevat mielekästä tekemistä. Toivon voivani olla neulomassa heidän kanssaan. Sitä ainakin osaan. Samalla on hyvä jutella ja opettaa siten suomen kieltä vaikkapa joidenkin pelien kera.

Olin tuolla ystävätoiminnan lyhytkurssilla ja tulijan tukena ja ystävänä pikakurssilla, jossa aiheena olivat vapaaehtoistoiminnan periaatteet, vuorovaikutus ja toisen kohtaaminen, vapaaehtoistoiminnan pelisäännöt ja tottakai samalla oli myös puhetta siitä, mitä maahanmuutto on. Maahanmuuttajia on monenlaisia. Eniten Suomeen on muutettu rakkauden takia, sitten seuraavaksi työn perässä. Virolaisia ja venäläisiä ja ruotsalaisia Suomessa on 2014 tilastojen mukaan eniten maahanmuuttajissa. Pakolaiset ja turvapaikanhakijat ovat vasta viime aikoina tuntuvasti lisääntyneet.
Kurssilla kuunnellessani ja muutenkin osallistuessani neuloin samalla noin 8 - 9 -vuotiaan lapsen käteen sopivat lapaset Novitan tumman lilasta Nostalgia -langasta kolmen ja puolen puikoilla. Lapasissa on intialainen peukalokiila. Lapaset painavat 52 grammaa.
Lauantai-iltana vielä ennen saunomista paistoin kotona lauantailämpimäisiksi jälleen pari pataleipää, joiden juuret olin laittanut muhimaan jo edellisenä iltana. Pataleipä on maukasta ja joka kerran erilaista, kun siihen laittaa tarpeeksi monenlaisia jauhoja ja ryynejä, siemeniä ja mausteita. Ja myös malttaa odottaa tuon tarpeeksi pitkän kohotusajan, ehkä vuorokauden.

2 kommenttia:

Jaana kirjoitti...

Olipa mukavaa, että pääsit kurssille. Toivottavasti se poikii myös haluamiasi yhteistyön mahdollisuuksia turvapaikanhakijoiden kanssa. Antoisaa varmasti puolin jos toisin!

pappilanmummo kirjoitti...

Jaana: Vähitellen