Sivun näyttöjä yhteensä

15.3.2016

Caminoa ja Japaniakin

Kirjastossa katselin listausta kirjoista, joissa kerrotaan pyhiinvaelluksista. Uutena kirjana, jota en ollut aikaisemmin lukenut, näin Janne ja Valeriina Silaksen kertomuksen Perheloma El Caminolla. Kävellen yli 800 km Pohjois-Espanjassa. (Kanttarelli Publishing 2015).
Tuo kirja kertoo touko-kesäkuisesta (2014) perhevaelluksesta Ranskan reitillä Pamplonasta Santiago de Compostelaan ja edelleen Finisterreen. Perheeseen kuului sokea isä opaskoiran kanssa, kolmi- ja nelivuotiaat lapset sekä äiti.

Kirja osuu Helmet 2016 lukuhaasteen kohtiin
2. Matkakertomus
8. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aikaisemmin
16. Et ikinä ennen ole kuullut kirjasta
29. Kahden kirjailijan yhdessä kirjoittaman kirja

Perheellä oli mukana kolmipyöräiset lastenrattaat, joilla pääasiassa äiti kuljetti lapsia. Polut olivat välillä mutaisia ja kivikkoisia ja nousuissa oli todella hankalaa. Onneksi lapset tykkäsivät juosta/kävellä ja niin monet mäet, mikäli ne eivät oleet autoteillä, sujuivat lasten itse liikkuessa.
Perhe yöpyi refugioissa, hostelleissa ja hotelleissa, joihin sai opaskoiran mukaan. Espanjassa on kyllä sääntö, että opaskoira saa tulla sinne, minne opastettavansakin, mutta kaikkialla ei noudateta tuota sääntöä.
He kävelivät tuon ainakin 810 caminokilometrin reitin 43 päivässä Finisterreen asti Pamplonasta. Toki kilometrejä tuli vielä lisää sitten iltakävelyillä ruokapaikkoihin ja koiranpissatukseen ja kaupoille ja lasten leikkipuistohin. Vain yhden kerran he yöpyivät samassa paikassa kaksi yötä, kun Janne oli kuumeessa.
Tärkeää oli heille päästä liikkumaan koko perheenä ja saada yhteiset kokemukset.

Mukavaa luettavaa tämä päiväkirja, jota Janne ja Valeriina kirjoittivat vuoropäivin Ipadilla. Kirjassa oli jonkin verran kuvia mustavalkoisina, mutta ne eivät olleet kovin selkeitä.

Itsekin  oli kävelemässä noin kuukatta aikaisemmin kuin he Pamplonasta Santiago de Compostelaan, en sen pidemmälle.
Olen viime aikoina lukenut myös pari kirjaa , jotka liittyvät Japaniin. Toinen on Japanissa perheensä kanssa lähetystyössä olleen Vuokko Vänskän Puikoilla poimittua, Tunteita ja tarinoita Japanista. (Uusi Tie 2015). Vuokko Vänskä kertoo mukavasti tuntemuksistaan ja elämästään. Kirjoitukset on jaoteltu neljään kategoriaan: Lähetystyöntekijän arkipäivää, Maan tavoista, Uskonnoista ja Tarinoita ihmisistä. 
Olen vieraillut Japanissa ja päässyt näkemään niitä paikkoja, joissa Vänskän perhe oli työssä siellä ollessaan. Siksi luin tätä kirjaa erityisellä mielenkiinnolla.
Marjo Sekin kirja Kurkistus viuhkan taakse (Tampere 2015) vie enemmän japanilaisin tapoihin kuin edellinen kirja Marjo Seki asui myös parikymmentä vuotta Japanissa, opiskeli sen kielen ja kulttuuria ja oli avioliitossakin japanilaisen kanssa. Marjo Seki työskenteli opettajana peruskoulussa, ravintolayrittäjänä, tulkkina, kielenkääntäjänä ja tarjoilijana. 

Japanissa asiakas on kuningas. sanotaan, että hyvä palvelu on sellaista, että huomaa asiakkaan tarpeet ennen kuin tämä itse. Yritän olla kohtelias ja huomioida jokaisen sisään tulevan asiakkaan edes ystävällisellä hymyllä, jos en ehdi heti palvelemaan.

2 kommenttia:

HelvetinPöllö kirjoitti...

Poikani on käynyt nyt kolme kertaa suht lyhyen ajan sisään Japanissa, viimeksi nyt helmi-maaliskuussa 2,5 viikkoa. Hän on opiskellut kieltä; osaa lukea ja kirjoittaa, mutta puhuminen on vielä hänellä hakusessa. Jonkun verran käsittääkseni kai kyllä puhuukin.
Nyt hänellä oli matkakaveri, joka on syntyjään japanilainen, asunut siellä 10 vuotta (jos oikein muistan mitä mulle kerrottiin :D).
Poika on ihastunut Japaniin, sen kulttuuriin ja erityisesti sen tapoihin. Ensimmäisen kerran, oltuaan siellä 4 viikkoa, sanoi, että paluu koti-Suomeen oli eräänlainen kulttuurisokki: jo pelkästään se meteli julkisisissa kulkuvälineissä, mikä täällä (pääkaupunkiseudulla) on, oli käsittämätöntä - jopa verrattuna Tokioon :D

Tuulento kirjoitti...

Mielenkiintoinen matka varmaan perheellä. Lapset varmaan aina muistavat.
Meillä oli eilen lämmintä ja mehiläiset lensivät puhdistuslentoa.