Sivun näyttöjä yhteensä

25.6.2016

Ei vanhankaan suu ole tuohesta

Mökillä on tällainen ommeltu taulu seinällä. Se muistuttaa meitä, että Hyvän ja iloisen ihmisen tulee olla. Tuo julistus on siihen kirjailtu. Tuon ompelutyön on todennäköisesti tehnyt joku isäni sisarista kauan, kauan sitten. Samalla tuo kertoo kuvillaan luonnosta ja luonnon kunnioittamisesta sekä luonnosta iloitsemisesta.

Vietimme juhannusta mökillä. Lämmin päivä oli tänään. Paarmat pyörivät ympärillä ahkerasti ja jos oli tuulettomassa paikassa, niin hyttysetkin tuppasivat lähentelemään. Järviveden lämpötilakin ylitti jo 20 astetta. Uimassa oli mukava käydä monta kertaa päivän aikana. Ja kyllä järvellä vilskettä riittikin.Lähes joka mökillä oli porukkaa paikalla ja monilla myös paljon nuorisoa ja lapsia. Meteliäkin. Oli kumiveneitä, uima-apuja, ilmapatjoja, juoksuvöitä ja muita apuneuvoja ja hyviä uimareitakin.
Minä innostuin mustikanpoiminnasta. Tänä vuonna on erikoisen aikaisin mustikoitakin kypsynyt. Niinpä lähdin lähistölle litran kanssa poimimaan mustikoita. Ajattelin, että jos pari desiä, mutta reilun litrallisen niitä poimin ja paljon jäi näkyville vielä. Tosin ei tänään vielä kannattanut ottaa poimuria, vaan käsipelillä varmaan muutaman päivän ja sitten pääsee oikeasti mustikanpoimintaan.
Kylläpä nämä maistuivat makeilta. Ja taas ovat kynnenalusetkin mustat, vaikka niitä järvessä liottelin ja saunassa hankasin puhtaaksi. Mustikan väri on sitkeästi kiinni.

Kävimme juhannusajelulla lähistöllä ja löysimme tielle pudonneita tuohenkäppyröirä. Oli tehty metsätöitä. Koivuja oli kaadettu ja tuotu tien reunaan, jossa niitä oli lastattu kuormaan ja niin tuohia oli tippuillut. Saimmepa monta ämpärillistä sytykkeitä!

Kotiin tulimme illalla saunomisen jälkeen, koska huomenna on jo taas työpäivä. Toinen syykin oli: lippu piti laskea lipputangosta.
Hyvää juhannusta!

4 kommenttia:

Jaana kirjoitti...

Oi, jopa sait ison ensisaaliin! Meillä ei vielä löydy kypsiä kuin muutamia.

pappilanmummo kirjoitti...

Jaana: Ongelmana on vain, mihin nuo mustikat voi säilöä, jos niitä tulee paljon. Tai sitten vain yritän myydä niitä - ostaisiko joku?

mm kirjoitti...

Noissa töissä on suora viesti senaikaisten ihmisten arvostuksista, myös kätten jäljistä. Joitain töitä on meidän jälkikasvu edelleen tuunannut - niitä ehjiä kohtia. Ovat kertoneet, että on ollut erityinen tunne laittaa pistoja kankaisiin, joita menneet ihmiset olivat jo käsitelleet. Vanhoihin kapeisiin aluslakanoihin on mm laitettu lisälistat kahta puolin, jotta aikoinaan kirjatut nimikirjaimet edelleen näkyisivät.

Täällä käydessä taas huomaa -joka vuosi- , kuinka teillä siellä ollaan edellä tätä rannikkoseutua. Perässä tullaan.Viime kesänä pakastimme mustikoita pienimpiin MInigrip -annospusseihin. Nyt ovat viimeiset pussit menossa aamiaisina parempiin suihin puoljäisinä rahkan ja vaniljakastikkeen tai vanilja-Floran kumppanina. Pikkupusseja pyydettiin varaamaan tänäkin vuonna.

pappilanmummo kirjoitti...

mm: Teillä on fiksua jälkikasvua, joka tajuaa muistojen arvon.
Pieniin kerta-annospussihin olisikin järkevää pakastaa.