Sivun näyttöjä yhteensä

30.4.2017

Vappukävelyllä Lazasta Xunquera de Ambiaan

Lazasta lähdin kävelemään kahdeksan maissa suomalaisten kanssa vietetyn aamurukouksen jälkeen sateeseen ja tuuleen. Yön nukuin jostain syystä huonosti, vaikka huoneessamme oli vain kuusi henkeä, kolme suomalaista, ranskalainen ja kaksi portugalilaista myöhään tullutta nuorta miestä.  Lähtiessä palautin huoneen ja ulko-oven avaimet takaisin Proteccion Civil toimiston avoimelle ikkunalle.  Pian näin kaatosateessa vaaleita lehmiä lauman, 13 ja härän, joka oli aivan tien vieressä syömässä. Sillä kohtaa siirryin tien toiselle puolelle ohituksen ajaksi.
Kuljin viisi kilometriä ja tuli bussipysäkki vastaan. Siinä oli kuivassa hyvä hetkisen levätä. Seuraava bussikatos oli noin 6,5 kilometrin päässä, mutta en siihen pysähtynyt. Noin kahdeksan kilometrin tienoilla oli kiva katoksellinen penkki-pöytä paikka, jossa pidin pitkän tauon, koska satoi kaatamalla. Hyvä evästaukopaikka muutenkin ottaa reppu selästä ja sadeviitta harteilta.
Kävelin, koska satoi, maantietä OU -113  pitkin Vilar do Barrioon asti.

12 kilometrin jälkeen tulin Albergueriaan, jossa oli simpukkabaari. Siellä on tuhansittain simpukoita, joihin jokainen baariin poikkeava pyhiinvaeltaja on saanut laittaa nimensä ja kotipaikkansa ja käyntinsä päivämäärän. Simpukoita oli seinät ja kattokin aivan täynnä. Ihana baari, jossa kamina lämmitti. Märät vaatteet pääsivät hetkeksi kuivumaan. Tosin käsineet unohdin eteiseen ja niin sain vääntää niitä vettä pois käsiin laittaessani. Fleezekäsineet lämmittävät märkinäkin.
Vilar dos Barriossa baarissa join taas espresson ja lasillisen kylmää vettä. Ja saison lautasellisen suolapipareita sen kanssa.  Istuskelin hetken lämmittelemässä netin ääressä.  Kylläpä paikallisilla mummoilla oli ihmettelemistä, kun pujottauduin sadaviittaani. Buen caminot sain heiltäkin. Baarinomistajan pikkutytöt olivat sunnuntain kunniaksi?  työpaikalla piirtelemässä.
Vilar de Barriosta siirryin varsinaiselle caminolle. Kylläpä tuuli. Tuuli oli viedä minut tieltä pois, vaikka kävelysauvoin kuljin. Puista tuli lehtiä ja oksia tielle ja joku puukin oli kaatunut. Olipa pitkiä tuulisia märkiä taipaleita, joku yli kome kilometriä peltotietä, vastatuuli ja satoi lunta, vettä ja rakeita, ja paistoi jopa aurinkokin välillä.  Eipä suotta tuon maantien varressa ollut liikennemerkki, jossa oli lumihiutaleen kuva.
Viimeiset viisi- kuusi kilometriä olivat rankat. Metsäpolkua kapeaa ja kivistä, sateesta liukasta alamäkeä. Matkalla tosin näin noin kolmisenkymmentä mehiläispesää mäen rinteessä.  Alamäet olivat polvelleni tosi hankalia tänään.

Joskus neljän jälkeen olin perillä Xungueira de Ampian Xuntan albergessa. Tuttuja miehiä tupa täynnä, olivat tulleet minua nopeammin ja lähteneetkin aikaisemmin.  Yläpeti enää jäljellä. Onneksi se oli seinän vierellä. En oikein osaa nukkua yläsängyssä, vaan pelkään putoavani.
Täällä on kolme huonetta, Suihkun jälkeen tein ruoan ja paistoin jälkiruoaksi taas lettujakin vapun kunniaksi. Ei ole tehnyt mieli lähteä tuonne ulos kylmään. Jätin jopa pyykinpesunkin tänään väliin. Keittiössä on muutama kplhiintunut kattila, muutama lautanen ja ruokailuvälineitä ja paistinpannuja. Edelliset olivat jättäneet mm. jauhoja tänne. Ja aina tuntuu ainakin suolaa löytyvän.
Nyt vain pieni iltapala, jumppa jailtapesut ja petiin. Ja sillä aikaa kun olen hereillä, laitan tämän kännyt vielä keittiöön latautumaan.
Mukavaa vappua!

29.4.2017

Gudiñasta Lazaan

Täällä Lazassa porukka on juhlatuulella. Täällä nostettiin salko pystyyn ja albergen vieressä on juhlat. Katukin kirkon luo on poikkaistu, kirkko on lähellä albergaa.
Ja kävi jännä juttu. Kun tulin tänne albergeen, jossa oli avain jokaiselle niin ulko-oveen kuin majoitushuoneen oveen. Kun tulinhioneeseen, sieltä heti kuului nimeni suomeksi. Pari turkulaista vaeltajaa oli seurannut facebookin pyhiinvaellusryhmän tietoja ja sitä kautta tunnistivat. Samassa huoneessa on myös mm. ranskalainen, jonka kanssa olemme yöpyneet jo monessa albergassa.

Lazassa oli kahdeksalta nyös messu. Ensimmäinen kerta tällä reissulla, kun kirkko oli jo aikaisemminkin auki ja vieläpä. että pääsi messuun. Ennen messua kävin syömässä parin muun ranskalsen kanssa menu del dian. Maukas 9 euron ruoka, linssikeitto, kanaa ja salaattia. Eilisen Oskarin vastaava kyllä hävisi tälle reilusti, hintakin oli kalliimpi. Ja tänään ystävällinen tarjoilija!

Onpahan taas kuljettu jalat turvoksiin, etenkin vasen polvi. 34 km näytti askelmittari markan pituudeksi.
Vaellus oli helpohko eiliseen nähden, vaikka pitempi. Ilmakin oli kaunis. Aamu ei ollut liian kylmä. Tosin lämpimästi oli päällä ja matkan aikana sitten vähensin vaatetta, jopa viimeisten kilometrien aikana otin käsineetkin pois.
Gudiñasta lähtiessä tie kulki asfalttia myöten pitkään. Lähes kymmenen kilometriä kuljin tutussa aamuseurassa, ranskalaisen ja espanjalaisen kera. Sitten jäin tauolle yksin, kun toisilla oli vauhti päällä.  Varsinaista caminoa alkoi vasta myöhemmin ja laskeutuminen Campobecerrokseen oli kamala puolisen kilometriä yhtä kivistä alastuoa. Olin aikaisemmin laittanut opaskirjaan ohjeen, että tietä myöten, mutta tietenkään en juuri silloin sitä katsonut, joten. Nyt tiedän: jos jossakin sanotaan, että hevosen kanssa ei siitä kannata lähteä, niin minunkin pitää uskoa se ja käyttää toinen tie.

Campobecerroksessa kävin kahvilla. Niin laihaa pientä kupillista en olekaan aikaisemmin saanut, mutta  eikä ollut wifiäkään siinä baarissa, mutta tulihan levättyä tuon 20 km jälkeen ja juteltua muutamien tuttujen vaeltajien kanssa.

Matka jatkui taas asfalttia myöten ja sitten tuli teksti Laza nuolen kera. Hyvää tietä vuoren rinteitä kiertäen eikä kovin jyrkkiä laskujakaan eikä nousuja ensimmäistä lukuunottamatta. Matka kulki metsikköistä seutua. Mäntyjä, koivuja ja näin jopa kukkivan pihlajan. Kuusi kilometriä ennen Lazaa oli Eiraksessa ulkona donativo-tarjoilu musiikin kera. Ketään ei näkynyt. Kiva pieni pysähdys. Ja taas mukavaa rauhallista koko ajan alaspäin menoa kuitenkin. Tien reunassakin voi kulkea männynneulasten pehmentäessä kulkua.  Nyt kiersin ainakinkilometrin "hevosreittiä".

28.4.2017

Lubiánista A Gudiñaan

Viime yön nukuin keittiössä kahden muun kanssa. Siellä oli neljälle tila kahdessa kerrossängyssä. Rauhallinen yö.

Eilen ihmettelin minne matkaseurani katosi, kun ei tullutkaan sammaan albergeen. Oliko sattunut heille toisella reitillä jotain. Tänään kun olinpäässyt kulkemaan kolmisen kilometriä niin takaa kuului nimeni. Ja siinähän nuo vanha espanjalainen ja nuori saksalainen tulivat. Auttoivat parin kaatuneen rungon ylikin. Sitten nuorempi sanoi jäähyväiset, aikoi pitemmälle. Toinen jäi tänne minne minäkin. Haikea, kun taas caminoperhe hajosi.

Olipa matka. Sydän sentään kesti. Nousuja oli todella paljon tänään. Alku matkalla oli alamäkeä noin kaksi ja puoli kilometriä yhdelle kirkolle. Täällä on kirkkoja vaikka kuinka paljon, mutta aina ne ovat kiinni. Tässäkin pihaa juuri hoidettiin, koskanurmikolle oli laitettu kastelulaite. Tosin en löytänyt ketään, jolta kysyä pääsyä sisään.

Sitten alkoikin polku. Osa aivan hyvää, osa märkää, osa erittäin kivistä. Paljon kuitenkin on yritetty kunnostaa etenkin Galigean puolella. Mutta oli kiipeämistä jos oli laskujakin.
Matkalla oli iso alue kokenut metsäpalon. Vielä puskat ja osa puista mustana. Tänään oli monessa talossa lehmälaumoja. Lehmät ovat laitumella vasikoineen. Yksikin vasikka oli imemässä utareista maitoa. Eräällä pellolla tai niityllä pikemmin oli 13 lehmää ja kolme aika pientä vasikkaa. Kilejä, vuohia ja lampaitakin tänään näkyi.

 Olin ajatellut jatkaa matkaa eteenpäin, mutta en taida jaksaa. Huomenna on luvassa sadepäivä, minkä vuoksi olisi ollut hyvä lyhentää päivämatkaa tai ainakin päästä kulkemaan maantietä. Nyt näyttää huonolta lähteä puskareitille.

Galigiaan asti olen päässyt jo. Tänään korkealla oli raja. Ilmeisesti vain Galigiassa on paranneltu caminoteitä, vähän matkaa tänään oli oikein hyvää äskettäin tehtyä.

Nyt istun taas caminoporukan kanssa syömässä jo päivällä ja samalla on wifi käytössä.

27.4.2017

Puebla de Sanabriasta Lubianiin

Olipa yö. Illalla myöhään tuli huoneeseemme pariskunta joka oli varannut etukäteen paikat. Laittoivat valot ja touhusivat pitkään äänekkäästi. Muu porukka olisi nukkunut. Peiton alla oli lämmintä vaikka lämmittämätön alberge olikin. Aamulla kolme astetta pakkasta. Ulkona siis.

Kävelimme noin kahdeksankilometriä ja sitten siirryimme varsinaiselle caminolle.
Olen seurannut jälkiä ja jatkuvasti edellä ehkä päivää ennen kulkevat hevosen kanssa samalla caminolla liikkuvat vaeltajat. Jälkiä on kyllä joka päivä, niin lampaiden sorkkien jälkiäkuin papanoita ja samoin lehmän laskemia. Tänään näin ison joukonlehmiä samalla pelllolla vasikoineen. Vasikat saavat juoda maitoa suoraan utareista - näkyikin sellainen tilanne. Kukot kiekuvat ja käki kukkuu myös joka päivä.

Oli jo kunnolla valoisaa ja aurinko alkoi hieman lämmittää. Kylmä silti oli ja kaikki mahdollinen oli päällä tänään kokomatkan ajan.  Eikä sittenkään hiki tullut. Yli 26 kilometriä kaikkiaan tuli askelmittariin. Matka kulki enimmillään 1356 metrissä eli korkeimmalla tällä Via de la Platalla. Ja muutenkin on kylmä täällä Espanjassa näinä päivinä.

Noin 12 kilometrin jälkeen tuli Requejo de Sanabria ja baari. Vessatauko ja teetauko. Matkakaveri olisi ostanut minille sen tavallisen eli cafe con letse eli maitokahvin kuumalla maidolla, jota kaikki tuntuvat juovan.

Taas lähdimme eteenpäin ja parin kilometrin tai vähän enemmänkin jälkeen tuli taas suunta caminolle. Miehet lähtivät sinne ja minä jatkoin tietä myöten pitkän sillan yli ja alle puolen kilometrin tunnelin läpi ja Padormeloon, jossa join espresson ja kun samalla baari oli kauppa,  ostin taas leipää matkalle.

Kävelin tietä eteenpäin erään camineron kanssa ja yllättäen muutaman kilometrin jälkeen tavallaan tie 525 loppui ja alkoi taas varsinainen caminopolku. Olipa tuo loppumatka kaunista mutta hankalakulkuista.

Oli puron ylitys metallipaloita tehtyä siltaa myöten. Oli luonnossa kaunista, värejä paljon. Oli koivuja ja mäntyjä. Luulin tulevani vasta edelliseen kylään Aciberokseen, mutta yllätyin, kun kylään noustessa caminolla luki Lubian ja heti oli alberge siinä. Siellä oli ennen minua muutama saksalainen yläkerrassa. Minä valitsin keittiön ja sen neljästä sängystä yhden alasängyn.  Täällä on lämmitys sentään. Ensi yöksi on ennustettu neljää astetta pakkasta. Päivällekään ei kovin paljon.

Kävelymatka oli ihan tarpeeksi tänään, mutta ilman tukisukkia en varmaankaan olisi pystynyt kulkemaan. Eilen vaikka pyykit olivat secadorassa, osa jäi märiksi. Niinpä jouduin laittamaan huonommat tukisukatkin jalkaani ja sen huomasi! Tänään tässä alberguessa on 16 paikkaa ja siksi oli aamulla kiire lähteä, että kerkiää saada paikan, koska tulijoita oli enemmän kuin 16. Yllättäen albergan vieressä on toinenkin majoitustila, jota en ole käynyt katsomassakaan. Uusi. Mutta jään tähän perusalbergeen kyllä. Yksi vessa, jossa suihku ja pyykinpesu. Lämminvesi tuli. Hyvä ja parveke jossa tuulessa pyykki kuivuu nopeasti.

Nyt olen paikallisessa ravintolassa syömässä menu del dian ja palaamassa albergaan, jossa ei ole wifiä. Siksi ruoan ohella täällä kirjoittelen ja katson sähköpostit.
Jälleen kuvat kotiinpalattua.

26.4.2017

Uudet Olgat ohjeineen

Tänään päättelin vihdoin caminolla neulomani Olga-mallin sukat. Punnita niitä en täällä voi eivätkä nämä ole edes tähän haasteeseen, vaan ihan matkalämmikkeeksi neulottu. Aluksi lento- ja bussimatkoilla, sitten iltaa istuessa toisten vaeltajien kanssa.

Neuloin sukat vihreänkirjavasta  Novitan Nalle Taikasta 64 silmukalla 16 puikollaan 10 mallikerrosta. Sitten kavensin 14 silmukkaa puikolleen ja tein 15  kerrosta kaksi oikein kaksi nurin resoria. Vahvistettu kantapää ja kavennukset  niin pitkälle että alapuolelle jäi 13  silmukkaa puikoilleen.

Mallikertahan on kahden kerroksen korkuinen.  Kaksi takaa yhteen, viisi oikein, langankierto, kaksi oikein, langankierto, viisi oikein, kaksi oikein yhteen. Joka puikolla tämä. Toinen kerros kaikki oikein.

Mombueystä Puebla de Sanabriaan

Aamulla aikaisin noustaan caminolla tai ainakin herätään. Tänä aamuna ensimmäisen kello herätti 5.45 ja sitä mukaa vessajono kasvoi. Yksi tänään myöhemmin näyttelikin sitä, koska albergessa oli vain vessa. Olhan meitä sentään vain yhdeksän. Ja useimmat pian lähdössä. Niinpä nousin suosiolla ja hiljaa pimeässä otsalampun varassa pakkailin tavarat, joita en voinut vielä illalla pakkailla. Ja söin aamupalani. Mikroa ei voinut tuossa yöpymistilassa hurisuttaa,vaan onneksi on tuo uppokuumennin. Sain puuroni ja Finrexini ja lääkkeeni.

Hitaasti lähdin 6.45 ja oli vielä pimeää. Onneksi jonkin matkaa katulamput valaisivat myös. Vähitellen alkoi vaaleta ja pilvet peittivät taivaan. Kun olin jo yhden tauon pitänyt, niin noin kahdeksan kilometriä kuljettuani alkoi sataa. Ei satanut kaatamalla vaan tihkua aluksi. Isompi sade vasta lähestyessäni Puebla de Sanabriaa.

Kuljin tänään koko päivän tietä myöten, koska varsinaisella caminolla sateella ei suositella kulkemista - vettä, mutaa ja kuraa muutenkin hankalilla poluilla. Vaikka satoi, oli mukava katsella maisemia. Ihmettelin puita ja pensaitakin, jotka olivat aivan harmaan naavaisia pitkällä matkalla. Tie 525 on äskettäin päällystetty.  Osalla matkaa oli metrin levyinen sivukaista, millä oli hyvä sauvakävellä.

Muutama kilometri ennen Asturianosta oli huoltoasema, missä li ulkona vessat, joissa ei ollut kyllä paperia eikä aikoihin siivottukaan. Huoltiksella oli baari tai oli  ollut... suojainen levähdyspaikka.

Asturianoksessa oli ainakin kaksi baaria, mutta molemmat olivat kiinni. Niinpä pidin sadetta ja nautin välipalani bussipysäkin katoksessa. Siinä on hyvät lasiset seinät, joten tuuli ei pääse sinne sisälle.  Kostea olo oli kuitenkin sadevaatteista huolimatta.  Opaskirja kertoi matkaksi 17 kilometriä siihen asti, mutta askelmittarini vähemmän.

 Kolmen kilometrin päässä???  Palacios de Sanabriassa oli onneksi wifi-kahvila auki. Siellä oli paljon miehiä tiskin äärellä juomassa kuka mitäkin. Sain sellon eli leiman pyhiinvaelluspassiini. Join jälleen espresson ja lasillisen vettä ja istuin pitkään lämmittelemässä ennen sateeseen lähtemistä.

Tänään kulku sujui paljon nopeammin kuin olin luullut, koska en kulkenut varsinaista caminopolkua, vaan maantietä.  Olin perillä albergessa jo kai puoli kahden maissa, ensimmäisenä vaikka pidin kunnon taukoja. Tietä pitkin oli toisiakin kyllä kulkenut.
Juuri kun olin lähellä albergea, alkoi sataa rakeita. Sisälläkin täällä on niin kylmä, että minulla on kirjoittaessanikin käsine toisessa kädessä ja olen peiton alla. Toivottavasti edes yöksi on tulossa lämmitys. Nyt sisällä minulla on kaikki mahdollinen ylläni. En ole turhaan kantanut silkkivillapitkiksiäni.  Sain eräältä vaeltajalta hänen toisen takkinsa hartioilleni vielä lämmikkeeksi. On tosin toisillakin kädet ja kroppa viluisena.

Täällä siis ei ole mitään lämmitystä, vaan sain toisen peiton lisäksi. Ei se nyt lämmitä muuaalla kun viluttaa koko ajan - niin toisiakin.

Olen täällä kahdeksan hengen huoneessa, jossa monta eilistä kaveria. Tähän ovat jotkut varanneet paikanja he eivät ole vielä tulleet iltaan seitsemään mennessä. Tässä yksityisessä albergessa Casa Lux tällähetkellä luksusta on narisematon sänky, vuodevaatteet ja aivan fantastinen naisten kylppäri näöltään. Oli saippua ja käsipaperiakin. On täällä keittiö ja siellä oli sopivasti myös edellisten jättämiä ruokiakin. Niitä osin ja osin itsetuomiani käytin ruoan valmistaakseni. Ei tehnyt enää mieli lähteä sateeseen.

On täällä myös pyykinpesukone ja kuivausrumpu, joten sain märän fleexeni ja käsineetkin pyylkkiin ja kuivaksi. Ainoastaan yöllä käyttämäni bambupaita jäi kosteaksi. Otan sen pian narulta sisään ja laitan yöksi teepaidan.

Miehet jo tässä suunnittelivat huomista vaellusta, miten aikaisin on noustava ja lähdettävä että kerkiää 27 kilometrin päässä olevaan albergeen joh o n ei mahdu läheskään kaikki täällä olevat. Ja minua mukaan ovat ottamassa. Siis viineistään pitäisi nousta puoli kuudelta ja lähteä kuuden jälkeen pimeässä.

25.4.2017

Calzadilla de Terasta Mombueyhyn

Olipa taas hyvä yö.  Albergassa meitä oli vain kolme: kaksi hollantilaista pyöräilijää ja minä. Tilaa oli kuudelle ja joksisen sänky ei siis kerrossänkyjä oli 120 cm leveä. Aamulla keitimme teet uppokuumentimella, koska keittiötä ei ollut.  Lähdin kävelemään kahdeksan maissa vasta. Ensin pari kilomeriä tietä myöten, sitten varsinaiselle caminolle. Sekin oli asfalttia vielä kilometrin kirkolle asti, josta alkoi luontopolku, metsäpuskatie muutaman kilometrin.

Yllätyskääntö takaisinpäin, nyt maantielle. Puolisen kilometriä ja Terajoen, oikeastaan laguunin ylitys, pitkä matka siltaa pitkin. Sillan luona voimalaitos, siksi yläjuoksulla laguuni. Vaikka paljolti täällä käytetäänkin aurinkovoimaa ja tuulivoimaa. Paneeleja ja tuulimyllyjä näkyy paljon.

Sillan jälkeen tuli käännös taas oikeaan suuntaan ja yllättäen päällystetty kapea tie 20 km nopeusrajoituksella kulki rantaa seuraten nummimaisessa maisemassa 3 km. Kanervat ja jotkin keltaiset pensaat kukkivat.

Teksti jalkuu ja kuvat myöhemmin. Ei ole mahdollisuutta pitkään wifiin.

24.4.2017

Tabarasta Calzadilla de Teraan

Viime yön nukuin hyvin. Aamulla pakkailin tavaranija keittelin kuumaa vettä Finnrexin nauttiakseni. Vähän flunssainen olo on ollut. Nuha. Aamiainen ei kuulunutkaan hintaan kuten luulin. Niinpä aloitin päiväni vain parilla palalla paahtoleipää öljyn kera ja teekupillisella.

Lähdin matkaan yksin 7.20  ja tietysti kiersin sen varsinaisen reitin mukaan lähtiessä enkä oikaissut - albergen emäntä ohjasi minut noin. Kaukaa näin toisia vaeltajia ja alussa tapasin eiliset ranskalaiset, mutta muuten vaelsin koko päivän aivan yksin oikeastaan muita näkemättä. Alkumatkasta moni ohitteli minut, kun oli ylämäkeä ja ylämäen päällä jäin vielä lepäämään hetkeksi eväille. Olikin jo aika: kuutisen kilometriä oli siihen mennessä tullut askelmittariin. Koko päivän matkasaalis oli 31 kilometriä ja sen jälkeen olen kävellyt muutaman kiometrin. Ensin etsin baaria ja kun sain tietää missä asti tämä on, niin suuntaansa tuli toista kilometriä.

Poikkeilin usealla paikalla. Kerran join espressot ja wifin kanssa olin yhteyksissä kotiin kuten nyt illallakin. On tämä maailma muuttunut, kun joka päivä on mahdollista jutella kotiin.
Parista albergesta, jotka olivat auki, yritin saada leimaa, mutta toisessa ei antanut, sanoi vain mene toiseen ja siellä toisessa ei ollut kuin vasta illalla klo 17.
Niinpä lähdin jatkamaan vielä matkaa Santa Maria de Terasta 11 kilometriä eteenpäin, kun päivä oli vasta puolessa.

Tänään on ollut paljon metsäistä ja pusikkoista polun reunoilla. Erilaista taas. Kanervatkin kukkivat. Ja ilmeisesti haavat, joita oli paljon istutettu pieniä ja isoja jo, hakattukin. Ja jossakin oli sitten myös kulotettu.

Ensimmäiset rakotkin olen jo saanut - valitettavasti. Viime vuonna en lainkaan.

Tälle iltapäivälle oli luvattu sadetta - vain paripisaraa tuli. Repunsuojuksen kerkisin laittaa.

Ihan hyvällä mielellä olen jatkamassa matkaa. Ja joka päivä laulelen useaan kertaan tuota virttä 548.  Tule kanssani Herra Jeesus.

Tänä iltana ja ensi yönä seuranani on kaksi hollantilaista pyöräilijää. Kiva kun ei tarvitse olla yksin koko albergessa.joka on kylän leikkikentän ja voimistelutelineiden vieressä. Niinpä minäkin kokeilin vetää leukaa, ajaa kuntopyörällä, nostaa painoja jne.

23.4.2017

Montamartasta Taboraan

Lueskelin opaskirjoja eilen Montamartan yhdessä kahvilassa, jossa nettikin, kun albergassa ei ole. Saksalaisilla on todella tarkat opaskirjat. Taidan siirtyä seuraavalle reissulle niiden mukaan kulkemaan. Minulla on englanniksi ja on tämäkin hyvä. Erilaisia asipita painottavat. Tästä itselläni olevasta bongasin oikotien Tabaraan. Kun on ollut sunnuntai, niin tien viertä ajattelin olevan helpompi kulkea, koska liikenne lienee vähäisempää.

Niinpä aamulla lähdin kulkemaan ensin  noin 5 kilometriä tietä numero 630 ja sitten se jakaantui ja jatkoin tietä  numero 631 kohti Ourensea. Kilometrinumerointikin alkoi tuosta risteyksestä. Matkalla oli myös pitkä silta, joka ylitti joen, jossa ei ollut paljon vettä. Kuivaa. Niinpä pelloilla on ollut sadetuslaitteet käynnissä. Käki on kukkunut pitkin matkaa ja sepelkyyhky äännellyt.

Matkalla pidin muutaman pitkän tauon tien vieressä sopivan pusikon tullessa lähettyville. Tänään ei ollutkaan niin paljon avaria peltonäkymiä kuin tähän asti. Toki peltoja oli paljon. Viitisen kilometriä ennen Tabaraa oli Pozuelon kylänen, jossa baari ja ravintola. Käväisin espresson ja lasillisen vettä juomassa. Samassa paikassa olivat ranskalaiset vaeltajatkin. Ja tuosta ravintolasta sai leiman vaelluspassiin. Läheskään joka päivä ei ole ollut leimamahdollisuutta matkan varrella.
 Pozuelon kylän kirkon seinällä kerrottiin että tänään messu on Tabarassa klo 13.  Olin tuossa puoli yhdeltä, joten sunnuntaimessu jäi väliiin.

Kun olin kulkenut 20 kilometriä tietä 631, ei vain vielä ollut Tabara, kuten ohjekirja sanoi. No lähes pari kilometriä eteenpäin ja jopa löytyi viitta alberque.

Ei tämä ollutkaan tuo municipal, jota olin tavoitellut, mutta jäin tähän yksityiseen. Täällä yllätyksekseni sain yhden hengen huoneen kaikkein korkeimmalta viimeisessä nurkassa. Tässä vinttikamarissa on kaikki tarpeellinen: sänky, tuoli, lavuaari, suihku, wc-pönttö ja roskis ja tarpeettomana TV, jota en ole avannut. Talon puolesta iso pehmeä froteepyyhe, ja toinen pienempi ja lakanat. 20€ ja hintaan sisältyi myös menu del dia ja aamupalakin. Ei paha.

Suihkukäynti oli yllättävä: vesi ei valunutkaan minnekään kuin huoneen lattialle. Älysin että lattiakaivo on tukossa, mutta ennen kuin siitä onnistuin saamaan kaivettua moskaa pienistä reiistä, oli vettä sängynkin alla. Pesin itseni ja kuivasin pyyhkeeseen ja sen jälkeen tuolla pyyhkeellä luuttusin lattian. Tulipa puhtaaksi ilmeisesti pitkästä aikaa päätellen pyyhkeestä.

Päivän pyykin pesin lavuaarissa ja nyt oli ensimmäisen kerran tarvetta pyykkinarullekin. Virittelin sen ikkunan reunoissa olevista koukuista suihkutankoon. Eivät nuo pyykit taida tänään kuivua kuten muina päivinä ovat nopsasti kuivahtaneet tuulessa.

Kävin jo syömässä maukkaan ruoan. Peruna-sipulipaistos alkupalaksi, kanaa perunoita ja vihreää salaattia pääruoaksi ja tietysti hedelmäsalaatti,  purkista otettu, jälkiruoaksi. Oli leipää ja punaviiniä. Kyllä tuon jälkeen nukuttikin. Vedin torkut ja kävin kylällä tarkistamassa, mistä reitti aamulla jatkuu. Samalla tapasin muita vaeltajia ja olin juttelemassa jonkin aikaa.

Illalla vielä keittelin uppokuumentimella vettä, jotta Finrex auttaisi ehkä alkavaan flunssaan - on näet nuha. Jalat ylhäällä seinää vasten on ollut hyvä kirjoitella blogia ja tutkistella huomista reissua. Viileämpää on luvassa ja sadettakin.

22.4.2017

Zamosasta Montamartaan

Tänään kävelin noin 20 kilometriä taas peltoteitä sen jälkeen kun noin  66000 asukkaan kaupungista oli muutama kilometri kävelty pois katuja pitkin. Nyt pienehkössä kaupungissa tai isossa kylässä,  jossa on ainakin kolme albergaa. Minä olen kunnallisessa eli municipal alberquessa. Se on entinen koulu. Ollut kai kaksi luokkahuonetta. Nyt  makuusijat 20 vaeltajalle. Ja meitä ei lopulta ollut kuin yhdeksän.

Kylässä on kylän yhteinen netti iltaisin klo 16-21 keskusaukiolla. Sinne astien kuitenkaan ole lähtenyt, vaannoin puolen kilometrin päässä olevan baarin pihakatokseen, jossa meitä vaeltajia on toisestakin albergesta.

Nyt yritän vielä keritä kauppaan, jos se näin lauantaina on auki. Ja ehdinhän minä. Sain sopivasti hankituksi iltaruoan aineksia. Tänäänkin siis keittelin itse ruoan. Yhdessä toistenkanssa on mukava aterioida.



21.4.2017

Zamorassa

Zamorassa olin jo puolenpäivän maissa, vaikka alberge aukesi vasta kello 14. Sain repun viereiseen kirkkoon vartijatädin hoiviin ja lähdin tutustumaan kaupunkiin. Kirjaston lähellä aukiolla on jälleen ilmainen wifi. Mahtaakohan olla monellakin paikkakunnalla täällä yleisten tilojen yhteydessä? Kaupungin infokin on tällä aukiolla.

Täällä on myös albergessa wifi, mutta en saanut sitä päälle ennen kuin myöhään illalla, koska numerot ja kirjaimet olivat aika samanlaisia. Ja niin g olikin 9! Nyt toimii parvekkeella jossa on pyykitkin kuivuneet. Alakerrassa jossa on makuutiloja, ei niin hyvin toimi.

Olenkin tänään majoitettuna neljän hengen huoneeseen vanhojen tuttujen kanssa. Näet mies jokaviime yönä nukkui alapuolellani, kuorsasi niin paljonja liikkui, että sänky kolisi ja pelkäsin olla yläsängyssä ilman laitoja, joten en nukkunut kuin ehkä tunnin. Onneksi sentään lepäilin. No, nyt minä olen alasängyssä ja tämä mies yläpuolellani. Toiset ovat pariskunta, ihan mukava.

Päivällä tein taas ruoan albergessa niistä jämistä mitä täällä o li ja lisäksi omista aineista. Tein linssikeittoa ja lättyjä. Tällä reissulla en ole varsinaiseen ravintolaan vielä ehtinyt menu del diaa syömään.

Matka noin 18 kilometriä sujui hyvin.
Kirjoitin tekstit tästä päivästä, mutta nettiyhteys katosi ja kaikki hävisi. Kuvat laitan myähemmin ja uuden tekstinkin

20.4.2017

Via de la Plataa eteenpäin

Aamulla taas aikaisin naapurihuoneessa herättiin ja lähdettiin liikkeelle. Niinpä vähitellen paperiseinien läpi kuului kaikki janousin minäkin pihan poikki vessaan ja pakkaamaan sitten tavarani. Olin tilannut vasta seitsemäksi aamupalan joten sain odottaa aikani. Aamupala ei ollut kaksinen: kahvia, tuoremehu ja puolitoista palaa paahtoleipää ja marmeladinappi. Koko lysti, yö hyvässä sängyssä talon lakanoin ja peitoin, iltaruoka makaronitomaattiseos alkupalaksi, pari palaa possua ja rasvassa keitettyjä perunoita,raaka banaani ja hyvä omena sekäaamupala maksoivat 25 euroa.
Lähdin vaeltamaaan kovassa tuulessa ja sateenodotuksin kahdeksan kieppeillä aamuviileässä. Olin kuvitellut tämänpäiväisen luonnossa kulkevan polun menevän metsäteitä. Mutta eihän täällä olemetsiä.Peötoja laajojaaukeita ja siellä täällä puita,kai oliivipuita ja mantelipuita pääasiassa. Pelloilla kasvoi jo kukkivaa rypsiä ja tähkällä olevaa vehnää ja rinteillä paljon viininkasvatusta. Toki ne alkoivat vasta tehdä lehtiä. Matkan varrella oli viininoksia kasoissa, osa jo poltettuinakin, tuhkakasoja jäljellä. Polku eli peltotie kulki viljelysten läpi. Caminomerkit kyllä hyvin teiden haarautumissa.
13 kilometriä ei mitään ja sitten pysähdys yli puoleksi tunniksi kahvilaan ja torille hedelmäostoksille. Sitten toinen 13 kilometriä ei mitään varsinaista asutusta. Ensimmäinenjakso kulki moottoritien vartta, toinen aluksi viitisen kilometriä rautatien reunaa peltojen poikki  ja sitten edelleen peltojen halki, lopussa hieman asfalttia ennen kylää, jossa olen jälleen Municipal Alberquessa yöpymässä. Kymmen henkeä tähänkin albergeen mahtuu ja minä olin se kymmenes ja taas voitin yläsängyn. Olisi täällä ollut toinenkin alberge, yksityinen.
Täällä on kuitenkin neljä parin yön tuttua samassa.
Kylässä ei ole kuin yksi kahvibaari, joten tein ruoan itse jo päivällä suihkun ja pyykinpesun jälkeen. Pyykki kuivui nopeasti kadulla pyykkitelineissä.
Nyt istun kylän keskusaukiolla ilmaisen avoimen eifin äärellä. Yritinbaarissa, mutta siellä ei saanut yhteyttä. Kului vain turhaan yksi espresso, jota en olisi tarvinnutkaan.
Lämmintä ollut päiväkävelylläkin. Aamulla piti olla käsissä käsineet, kun paleli ja päivällä, ettei aurinko olisi polttanut. Lämmintä onvielä nyt illalla joskintuulista. Istun kaupungin/kylätalon edessä auringonsuojassa ja tuulensuojassa penkillä kirjoittamassa.
Tämä päivä on ollut eläimellinen. Aamulla kukko lauloi, päivällä käki kukkui, tintit titityyttivät ja monen monet linnut sirkuttivat tänäänkin. Lampaita ja hevosia näin laitumella ja kuulin lehmien ammuntaa. Tiellä oli lampaidenpapanoita pitkälä matkalla ja lehmänläjiä ja gevosenkakkatoita ja koiranraato =luuranko.
Paljon kukkivaa joka puolella. Kevät pitkällä.

19.4.2017

Caminolla

Sepelkyyhkyjen huuhuu kuuluu koko ajan ja monen pikkulinnun liverrys, kun istun albergen pihalla 25 kilometrin kävelyn jälkeen neuloen sukkaa. Villasukat laitan jalkaani, kun olen ensin suihkun jälkeen vaseliinannut jalat. Toki minulla on paraikaa villasukat jalassa, kun heti päivän vaelluksen jälkeen kävin suihkussa ja laitoin vaseliinit erityisesti varpaisiin. Ensimmäisenä vaelluspäivänä Salamancasta tänne pikkukylään Huelmosiin, jossa ei ole baaria tai kauppaa, vaan tästä albergessa saa ostaa iltaruoan ja aamupalan.

Oli tuulinen päivä. Tuuli voimakkaasti idästäpäin. Matkahan on kohti pohjoista vielä muutaman päivän.

Tämä reitti Via de la Plata alkaa Sevillasta ja jatkuu Santiago de Compostelaan. Salamancasta on vaille 500 kilometriä elinoin puolivälistä lähdin matkaan. Aamulla joku kolisteli hereille ( siis vahingossa kolisteli kerrossängyn portaita, niin että havahduin) jo pian viiden jälkeen. Toki yritin vielä nukkua mutta nousin ennen kuutta aamutoimiin. Keittiössä keitin kuuman veden ja niin pikapuuropussista sain aamupuuron ja teen ja juustoleipien ja appelsiinin kera lähdin liikkeelle. Kun vielä otin päivän lääkeet,olin valmis lähtemään. Ensimmäisenä aamuna lähtö tosin venyi, kun taas opettelin repun pakkausta järkevään järjestykseen.

Illalla olin matkustamisesta aika poikki ja kun vasta tulinkin Salamancan Municipial Alberqueen kahdeksan jälkeen. Monia  muita majoittujia oli yhteisellä iltapalalla ja kutsuivat heti mukaan. Oli mukavaa tutustua englantilaiseen, saksalaiseen, belgialaiseen, espanjalaisiin vaeltajiin. Kielisotkua oli, mutta kääntäjiä riitti.

Matka eilen alkoi jo kolmelta kellonsoitolla kotona. Aamupala ja viimeiset pakkaukset ja mies vei bussiasemalle lentokentälle menevään bussiin. Bussi oli tupaten täynnä. Eihän seisojia saisi olla, mutta kyllä käytävällä aika monta oli tullessani. Olin ostanut lipun netistä neljän bussiinedellisenä päivänä mutta en tietysti ollut maksanut paikkalipusta. Harvemmin bussi on aivan täynnä yöllä. Nyt juuri missä seisoin, lähti yksi pois bussista ja minulle vanhalle tarjottiin istuinpaikka. Olisivatpa tienneet, että lähdin vaeltamaan, niin...

Lentokentällä ei ollut puoli kuuden maissa lainkaaan ruuhkaa ja niin pääsin turvatarkastuksesta nopeasti jonottamatta läpi - sauvatkin repussa ( ja unohdinnostaa nestepussinkin esille, mutta ei kukaan siihenkään puuttunut). Liputhan olin tsekannut jo kotona. Norwegianin kone lähti ajallaan ja lento oli hyvä vaihto Kööpenhaminassa ja ajoissa Madridissa. Mutta sitten bussilippujen ongelma. Olinmaksanut liputja oli kuittikin, mutta minua pompoteltiin terminaalista toiseen selvittämään paikkanumero kun yritin varmistaa, että onhan kaikki kunnossa. Kukaan missään ei tuntunut tietävän ja moni ohjasi väärään paikkaan. Lopulta hermostuin kun kolmannen kerransamaan paikkaan ohjattiin ja mitään ei tapahtunut. Ärjäisin ja varmaan itkinkin ja alkoihan jo tapahtua. Sain lapun jossa paikkanumero ja kaikki kunnossa oli. Bussikuskillakin tulosteessa nimeni aivan oikein.

Matka Salamancaan Madridista kesti kolmisen tuntia. Linja-autoasemalla olin hoomoilasena. Tiesin että pari kilometriä on albergeen, mutta missä ja minne. Kun kysyin eräältä kanssamatkustajalta,jolla oli valtavan iso matkalaukku, hän sanoimenevänsä taksilla aivan lähelle ja niin pääsin mukana puolen kilometrin päähän ja sain vielä hyvät ohjeetkin. Ja aikaa säästyi. Jännäsin vielä, mahtuisiko albergeen, koska en ollut varannut etukäteen paikkaa.

Tänään kävelin aluksi kartan kera pitkin Salamancaa. Otin muutaman kuvan , kävin leipomosta hakemassa matkaevääksi patongin. Kartassa oli selkeät hospitelaran antamat ohjeet kulkea Calle Zamosaa pitkin. Sitten alkoikin näkyä jo caminomerkkejä, isompia ja pienempiä.  Seurailin niitä ja näin edelläni pari reppuselkäistä kulkijaa. Muutaman kilometrin jälkeen toinen katosi näköpiiristä, mutta toisen näin. Hän kulki suurin piirtein samaa vauhtia kuin minä. Kun tämävaeltaja pysähtyi parin hevosen luo, saavutin hänet. Hevosetkinolivat vaeltamassa isäntineen ja heillä oli pieni musta koirakin mukanaan. Juttelin heidän kanssaan silloinja pari kertaamyöhemminheidän matkatessaan ja pysähdellessään eri tahtiin.
Tuo edellakulkija hollantilainen Aarts oli vaeltanutSevillasta saakka. Hän kulkee pitkiä päivämatkoja. Nyt jonkin aikaa kuljimme yhdessä emmekä juttelultamme huomanneet asfalttitieltä kääntyä caminopolulle, suunta kyllä oli sama. Niinpä saimme ainakin puoli kilometriä lisämatkaa myöhemmmin, kun tavoitteemme oli pysähtyä baariin kahville. Vaan tänä keskiviikkona tuon kylän baari olikin suljettuna. Minä jäin paikalliselle bussipysäkille lepäämään ja syömään eväitä Aartsin jatkaeessa matkaansa. Matka jatkui sitten kilometrikaupalla varsinaista caminoa pitkin seuraavaan kylään peltojen keskellä kylmänä ja tuulisena pilvien uhatessa sadetta. Kun pääsin kylään asti ja löysin paikallisen albergen, sukjettuna vielä, koska olin jo reilusti ennen puoltapäivää paikalla. Alkoi pisarrella ja kyselin kahvilaa, ohjattiin ja löysin. Sen aikaa kun olin siellä taukoa pitämässä, niin pisarteli. Espresson ja lasillisen vettä jälkeen laitoin päälleni sadeviitan ja lähdin taas asfalttitietä, koska se kulki lähempää kuin camino, joka yhtyi muutaman kilometrin jälkeen tähän taas. Eipä satanyt enää, mutta hyvä tuulensuoja tuoviitta oli. Taas kuljinvarsinaista caminopolkua ja se olisi vienyt joen yli sillan alta. Teksti kertoi että jos ei ole vettäpääsee suoraan jos on niinon kierrettävä tien kautta. Olisinpa ollut viisas ja kulkenut tietä myöten niin sainakin puoli kilometrä lyhyempi olisi ollut matka, sillää joessa oli vettä. Hevoset olivat sen kyllä ylittäneet, mutta me jalkamiehet emme.
Pian palasin kuitenkin caminolle, pidin evästauon ja eikös puolen kilometrin päässä ollutkin tämän albergen viitta: sata metriä.

17.4.2017

Kevään vihreyttä

Tämän viikon MakroTex-haasteen aiheena on VIHREÄ.
 Pääsiäisen aikaan vihreyttä oli ohranoraissa,
 koivunoksissa sisällä maljakossa
 ja mustikanvarvuissakin.
 Mökillä pihlajaangervo on alkanut työntää jo lehtiään esiin.
Verannalla vihreyttä riittää, kun pelargoniat ja verenpisaratkin on jo tuotu kellarista valoon. Pihallakin vihertävää näkyy - lumi on jo väistynyt.
Ja taulussakin vihreää. (desing Jussi Wright).
http://pappilanelamaa.blogspot.fi/2017/04/kevaan-vihreytta.html

Lähdössä

Reppu on pakattu. Vaellustavarat ovat löytyneet - liiankin kanssa, sanoisi joku. En tiedä miksi, mutta 6,5 kiloa tuo repullinen painaa ilman vesiä. Ja vaatetta on vielä päälläkin - toki ehkä saman verran caminollakin viileinä päivinä, mitä lähtiessä kotoa.
Reppuun pakkasin monenlaista pikkutavaraa ja kaikki suojapusseihin lajeittain. Vaatteet näiden lisäksi (paitsi tuulenpitävä takki, tuo vihreä tuossa keskellä unohtui kuvaan) ja lääkepussi, makuupussi silkkilakanoineen ja pesuvehkeet.

Pikkurepussa, joka ei ole kuvassa,  on lentomatkan aikana passi ym. tarpeellinen kuten matkaeväs. Ehkä käytän sitä lisäksi etureppuna vaeltaessani.

Kuvassa näkyy pussin sisustaa, jossa on sadeviitta ja repun sadesuojus. Heitin arpaa, kummat otan, sadehousut vai sadelahkeet. Jälkimmäiset voittivat 40 grammalla. En ole niitä aikaisemmin käyttänyt, mutta nyt kokeilen.

Kännykän ohella on myös kamera mukana. Painaahan se toki, mutta sillä saa parempia kuvia. Ainakin zoomi toiminee.

Pohdin vielä, otanko sukanneulomisen mukaan vai en - lentomatkalla olisi aikaa neuloa ja ehkä joskus iltaisin. Puikot ja langat olen valinnut - pakkaamatta vielä.

Käveleminen on kääntymys, kutsumus. Kävelemme myös päästäksemme eroon ja juuriaksemme itsemme maailman melskeestä, tehtävien kasautumisesta, kuluttavuudesta. Ei mikään auta unohtamaan ja olemaan muualla kuin taallä yhtä hyvin maanteiden valtava pitkästyttävyys ja metsäpolkujen rajaton yksitoikkoisuus. Kävellä, siis irtautua, lähteä, jättää.  (Frédéric Gros: Kävelyn filosofiaa. Viisas elämä 2016)

15.4.2017

Lankalauantai

Lapsenlapsia oli viettämässä pääsiäislomaa. Monenlaista touhua oli jälleen heidän kanssaan. Ilo, kun vierailevat mummoa ja pappaa katsomassa.
Kävimme mökillä iltapäivällä haravoimassa. Saimme seuraa punarinnasta puolisoineen. Punarinta on talitiaisen kokoinen, päältä ruskehtava sieppojen heimoon kuuluva lintu, jonka naama ja rinta ovat oranssinpunaiset. Punarinnan ruumiinmuoto on palleromainen, jalat ovat pitkähköt ja silmä on suurehko tumma nappisilmä. Punarinta talvehtii pääasiassa Välimerenmaissa, talvisin Suomessakin satunnaisesti. Muuttaa normaalisti huhti-toukokuussa Suomeen.
Katiskatkin tutkittiin. Järvi oli mennyt jäähän, pikkuisen sateli luntakin tänään. Mies rikkoi jäätä ja sai katiskan ylös. Siellä oli sentään saalista: yksi ahven. Katiska pääsi takaisin järveen odotytelemaan isompaa saalista.
Pääsiäiseksi on leivottu rahkapiirakoita.
Narsissit ovat pääsiäisen kukkia.
Ja pajunkissat virpovitsoineen tuovat väriä.
El Salvadorista hankittu risti on kotialttarillamme muistuttamassa pääsiäisen ilosta: Kristus on ylösnoussut.

14.4.2017

Hiljaisella viikolla

 Kun maanantaina putosin järveen, niin tiistaina lähdin kaupunkiin hankkimaan uuden kännykän. Tosin vielä tiistaiaamuna luulin vanhan käänykän jotenkin pelastuvan, mutta käytyäni kännyliikkeessä ja kännyhuollossa minulle sanottiiin, että ei tästä enää peliä tule. Onneksi sain muistikortilta kuvat talteen ja SIM-korttikin toimi - tärkeät puhelinnumerot eivät hävinneet. Niinpä astelin vakuutusyhtiöön ja sain kohtalaisen uudesta kännystäni hieman. Sitten marssin kännyliikkeeseen ostamaan uuden kännyn ja toiseen liikkeeseen saadakseni sopivan kuorenkin tälle. Nyt valitsin mustan sijaan violetin, katumuksen värisen suojuksen. Ilta sujuikin mukavasti tutustuessa uuteen koneeseen ja laittaessa sitä kuntoon. Toki myös piti tehdä valmisteluja seuraavaa päivää varten.
Salpausselän kirkossa on tällainen kastepuu. Kastepuuhun kiinnitetään linnut, joihin on kirjoitettu toiselle puolelle raamatunlause ja toiselle tuo raamatunkohta. Mietin, missä tuon lapsen nimi onkaan? Jäi kysymättä.
Oli koululaisjumalanpalvelus. Yhdessä nuorisonohjaajan ja koulun kanssa olimme sitä suunnitellleet. Toteuttamassa  kanssamme olivat koulusta niin neljäsluokkalaiset näytelmällään kuin ekaluokkalaiset hyvin harjoitella laulullaan Pääsiäinen jatkua saa.
 Kirkon eteisessä on pääsiäiskertomus.
Kolme ristiä karheaa / hautakummulla kohoaa. / Kahden ryövärin keskelle / Jeesus tuomittiin ristille / Tahdon muistaa pitkäperjantain. / Anteeksi syntini minäkin sain. / Tahdon muistaa pitkäperjantain. / Rakkaus vain mursi kuoleman lain.
2. Kuka päätöksen tehnyt on? / Miksi tuomittiin viaton? / Emme tunteneet Jumalaa. / Pahuutemme hän kantaa saa. / Tahdon muistaa pitkäperjantain. / Anteeksi syntini minäkin sain. / Tahdon muistaa pitkäperjantain. / Rakkaus vain mursi kuoleman lain.
3. Katson ristiä Jeesuksen. / Katson ihmettä rakkauden. / Kanssa tuomitun ryövärin / häneen turvaudun minäkin. / Tahdon muistaa pitkäperjantain. / Anteeksi syntini minäkin sain. / Tahdon muistaa pitkäperjantain. / Rakkaus vain mursi kuoleman lain. (Pekka Simojoki)
 .
Viikolla olen käynyt kuuntelemassa iltaisin ahteja ja kiirastorstaina olimme iltamessussa, jossa sitten jälleen messun lopuksi siirrettiin kaikki liturgiset esineet pois alttarilta ja alttari peitettiin mustalla kankaalla. 

Piinaviikon torstaina, juutalaisten happamattoman leivän juhlan alussa, Jeesus pesi seremoniallisesti opetuslastensa jalat, söi heidän kanssaan pääsiäislampaan ja ilmoitti yhden opetuslapsista kavaltavan hänet. Hän asetti ehtoollisen kertomalla, että leipä oli hänen ruumiinsa ja viini hänen verensä, joka monen edestä vuodatettiin syntien anteeksiantamiseksi.

Kiirastorstaina Jeesus omiensa keskellä ei ollut juhlittuna sankarina läksiäisiään viettämässä, vaan palvelemassa muita. Jalkojen pesulla Jeesus halusi antaa meille ohjeen: Kun muut kyselevät palvelijoita, kristitty toimii toisten hyväksi.

Kiirastorstai on ehtoollisen asettamisen muistopäivä. Kiirastorstain iltana Jeesus ja opetuslapset kokoontuivat viimeiselle yhteiselle aterialleen. Viimeisellä aterialla Jeesus asetti ehtoollisen muistokseen. Ehtoollisessa ovat läsnä Jeesuksen uhrikuolema, syntien anteeksiantaminen, taivasikävä, kristittyjen yhteys, ilo ja kiitollisuus. Kiirastorstai-iltana alkaa pääsiäispäivän iltaan ulottuva kolmen päivän juhla-aika, ristin ja ylösnousemuksen pääsiäinen.

Pitkäperjantaita, Jeesuksen ristiinnaulitsemisen ja kuoleman päivää vietään kirkossa synkissä ja vakaissa tunnelmissa. Tänä ainoana päivänä kirkkovuodessa liturginen väri on musta, kynttilät sammuksissa eikä urkuja soiteta. 

11.4.2017

Huhtikuussa tapahtuu

Huhtikuu on alkanut vauhdikkaasti. Kuu on juhlakuukausi: Pääsiäinen osuu tänä vuonna huhtikuulle. Nyt on jo meneillään hiljainen viikko eli kärsimysviikko. Ensi viikonvaihteessa on pääsiäinen. HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Kevät on tullut tänäkin vuonna aikaisin. Jäät ovat lähtemässä mökkijärvestä lähiaikoina. Tänään jo pystyimme laittamaan pari katiskaa järveen. 
Kun sohin rautaharavalla jäitä/jääsohjoa, niin horjahdin ja pääsinpä siten heittämään talviturkin näissäkin maisemissa. Hupsahdin näet veteen jäiden sekaan. Onneksi sain haravankin tuotua rannalle -  niin  ja itseni. Sain kiinni rannan pensaista ja niiden avulla kohottauduin järvestä. Märät vaatteet painoivat .
Kylläpä saappaatkin olivat täynnä vettä ja kännykkä ui taskussa. Otin sitten kännykästä pois SIM-kortin ja toisen kortin ja yritin kuivalla kännykkää sitten kun tajusin senkin kastuneen.
Vaihdoin kuivat vaatteet ylleni ja lähdin jatkamaan risujenpolttoa. Lämmintä siinä oli nuotion ääressä - ja savustettu olen!
Kun haravoin maustemaata mökillä, löysin jo monien kasvien alkuja: Sitruunamelissaa (kuvassa), persiljaa, minttua, mäkimeiramia, viinisuolaheinää, piparjuurta, lipstikkaa. Raparperikin oli nostanut punaiset lehdenalut näkyviin.
Haravointi onkin tällä hetkellä tuulettomana päivänä sopivaa pihapuuhaa niin kotona kuin mökillä. Maanantaina tuuli kuitenkin niin voimakkaasti, että ei kannattanut haravoida lehtiä, sillä tuulenpyörteet olisivat ne hetkessä levitelleet uudestaan.
Palmusunnuntain messussa oli pajunoksia palmunoksien sijaan. Hiljainen viikko alkoi palmusunnuntaina, jolloin muistettiin Jeesuksen saapumista Jerusalemiin. Hänet otettiin vastaan laulaen, mutta hänen kärsimisensä oli jo lähellä. Jeesuksen tullessa ihmiset heiluttivat palmunoksia. Siitä syntyi jo varhain tapa tuoda palmunoksia kirkkoon.
 Koristetuilla pajunoksilla oli virpojiakin palmusunnuntaina liikkeellä.
Ja sama sunnuntaipäivä oli vaalipäiväkin. Kunnallisvaalit tällä kertaa. Äänestyslootia on monenlaisia. Tällainen vanha monen monta kertaa käytössä ollut oli eräässä vaalipaikassa. Ikivanha sinetti tuossa kannessa kertoi omaa tarinaansa.

Tämä postaus sopinee MakroTex -haasteen aiheeseen HUHTIKUU.

10.4.2017

Rikottu helmineule

Löysäpipoisten Jyjy 2017 -haasteen neljänneksi viimeinen neule (12/20) valmistui tänään mökkimatkalla. Eilen jo neuloin sen melkein valmiiksi seuratessani vaalien tuloksia televisiosta. 

Nämä sukat neuloin jälleen jämälangoista. Lanka on Novitan seiskaveikkaa vihreää ja keltaista. Kevätvärit.  Sukat painavat 96 grammaa. Neuloin ne 3,5 puikoilla ja 48 silmukalla. Neuloin ensin kymmenen kerrosta kaksi oikein, kaksi nurin rsoria vihreällä. Sitten aloitin mallineuleen rikottua helmineuletta. Rikottua siinä mielessä että normaalin helmineuleen joka kerroksen väliin tulee toisenvärisellä langalla kerros oikein silmukoin.

Mallineule: 
1krs: kaikki oikein vihreällä.
2krs: 1oikein, 1nurin keltaisella
3krs: kaikki oikein vihreällä.
4krs: 1nurin, 1oikein keltaisella.
 
Kantapään vahvitettuna tein taas vihreällä ja vihreällä myös kärkikavennukset.

Löysäpipoisten Jyjyssä 2017 on aikaisemmin aloitettu ja ovat valmistuneet:
1. Farkunsiniset perussukat lapselle. Aloitettu 25.12. Valmiit 28.12.  Paino 60 grammaa.   
2. Harmaankirjavat Olga-sukat. Aloitettu 29.12. Valmiit 2.1.  Paino 50 grammaa.
3. Jämälangoista Aalto-sukat. Aloitettu 4.1. Valmiit 4.1.  Paino 102 grammaa.
4. Farkunsiniset Kerttu-sukat. Aloitettu 6.1. Valmiit 6.1.  Paino 103 grammaa.  
5. Vaaleankirjavat Pitsisukat. Aloitettu 9.1.  Valmiit 11.1.  Paino 82 grammaa.
6. Jämälangoista raitasukat. Aloitettu 13.1. Valmiit 15.1. Paino 88 grammaa.
7. Jämälangoista kapearaitasukat. Aloitettu 16.1. Valmiit 16.1. Paino 93 grammaa.
8. Vihreänkirjavat Aalto-sukat. Aloitettu 18.1. Valmiit 20.1. Paino 70 grammaa.
9. Sinapinkeltaiset Kerttu-sukat. Aloitettu 26.1. Valmiit 30.1. Paino 97 grammaa.
10. Jämälangoista Körttisukat. Aloitettu 2.2. Valmiit 5.2.. Paino 93 grammaa.
11. Jämälangoista Körttisukat. Aloitettu 6.2.. Valmiit 7.2. Paino 100 grammaa.
12. Rikottua helmineuletta sukat. Aloitettu 9.2. Valmiit 10.4. Paino 96 grammaa.
13. Jämälangoista perussukat. Aloitettu 14.2. Valmiit. Paino grammaa.
14. Sammalenvihreät Kerttu-sukat. Aloitettu 20.2. Valmiit  2.4.. Paino 98 grammaa.
15.Sinivalkokirjavat Nalle Gardenista Olga-sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit 11.3. Paino 67 grammaa
16. Mustankirjavaa  ja harmaata  sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit. Paino grammaa
17. Sinivalkoisesta Polkasta perussukat. Aloitettu 26.2. Valmiit 5.3. Paino 93 grammaa.
18. Lilakirjavaa ja vaaleanharmaata sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit 7.4. Paino 106 grammaa.
19. Keväisenvaaleat sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit 20.3. Paino 68 garmmaa.
20. Valkoista ja lilaa sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit. Paino grammaa

7.4.2017

Pakana pyhiinvaelluksella

Aikomukseni on lähteä pyhiinvaellusmatkalle jälleen kohti Santiago de Compostelaa tänä keväänä. Olen pyrkinyt lukemaan kaikki mahdolliset kertomukset vaelluksista, mitä on suomeksi niin netissä kuin kirjallisuudessa. Netissä varmaan on vielä monia, mitä en ole löytänyt, mutta tämän kirjan sain kirjastosta lainaksi juuri nyt ennen vaellusta: Pentti Korpela: Pakana pyhiinvaelluksella, Kuusi viikkoa Jaakopintiellä. (Nordbooks 2017). Korpela on kemiläinen freelancer-toimittaja, valokuvaaja, tietokirjailija, ahkera luonnossa liikkuja ja patikoija. Ennne tätä kirjaa hän on julkaissut Gran Ganarian, Teneriffan, Espanjan Aurinkorannikon ja Madeiran matkaoppaat.
 
Pentti Korpela lähtee liikkeelle Kemistä, vaeltaa kuusi viikkoa Espanjassa caminolla ja on jo sitä ennen pari viikkoa Espanjassa Malagassa. Käsittääkseni hän osaa hyvin englantia ja espanjaa.

Pentti Korpela vaelsi Camino Francesia eli Saint Jean de Pied de Portista Finisterreen asti marras-joulukuulla 2012. Kylmähköä, sateista lähes koko reissu. Ja aika vähän väkeä vaeltamassa siihen aikaan vuodesta.

Kirjan kansi on kaunis ja samoin takakannen teksti, joka antaa odottaa erilaista, mitä kirjassa on. Kirja kertoo aika tarkkaan tuon vaeltamisen paikoista toiseen, syömisineen ja nukkumisineen ja naisenkaipuineen, painavine rinkkoineen. Vaeltamaan Korpela ei lähtenyt uskonnollisista syistä, mikä käy ilmi jo kirjan nimestäkin.

Jokainen ohitettukin kylä on kerrottu tarkkaan asukaslukuineen. Muutenkin on paljon hyvää tietoa Espanjasta aina kyseiseen paikkaan liittyen. Mietin, ovatko tiedot hankittu netistä, vai miten  ne on löydetty. Lopussa olisi voinut olla lähdeluettelo. Paikkakuntahakemisto oli kirjan lopusssa hyvä idea.

Pohdin, koska rinkka oli painava, miksi ei hän voinut jättää osaa tavaroista pois, jos kerran rinkka painoi liikaa.  Korpela teki matkansa myös edullisesti. Hän laittoi pääasiassa itse ruokansa refugioissa, joissa yöpyi. Jalka toisinaan oli kipeä ja hän joutui hankkimaan matkalla uudet jalkineetkin.

Kirja osui Helmet lukuhaasteen 2017 seuraaviin kohtiin.
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
13. Kirja kertoo "sinusta"
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
18. Kiran nimessä on vähintään neljä sanaa
22. Kuvitettu kirja
23. Kirja, jossa kukaan ei kuole
35. Kirjan nimessä on erisnimi
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
49. Vuoden 2017 uutuuskirja

Vaalenharmaata ja lilakirjavaa

18/20 sukat Löysäpipoisten Jyjyssä 2017 valmistuivat tänään. Sukat neuloin Novitan Seisemänveljeksen vaaleanharmaasta Aaposta ja lilakirjavasta Nostalgiasta 48 silmukalla 3,5 puikoilla. Sukat painavat 106 grammaa. Varsi on neulottu Yksi oikein yksi nurin resorilla harmaalla ja lilakirjavalla kaksi oikein, kaksi nurin. 

Löysäpipoisten Jyjyssä 2017 on aikaisemmin aloitettu ja ovat valmistuneet:
1. Farkunsiniset perussukat lapselle. Aloitettu 25.12. Valmiit 28.12.  Paino 60 grammaa.   
2. Harmaankirjavat Olga-sukat. Aloitettu 29.12. Valmiit 2.1.  Paino 50 grammaa.
3. Jämälangoista Aalto-sukat. Aloitettu 4.1. Valmiit 4.1.  Paino 102 grammaa.
4. Farkunsiniset Kerttu-sukat. Aloitettu 6.1. Valmiit 6.1.  Paino 103 grammaa.  
5. Vaaleankirjavat Pitsisukat. Aloitettu 9.1.  Valmiit 11.1.  Paino 82 grammaa.
6. Jämälangoista raitasukat. Aloitettu 13.1. Valmiit 15.1. Paino 88 grammaa.
7. Jämälangoista kapearaitasukat. Aloitettu 16.1. Valmiit 16.1. Paino 93 grammaa.
8. Vihreänkirjavat Aalto-sukat. Aloitettu 18.1. Valmiit 20.1. Paino 70 grammaa.
9. Sinapinkeltaiset Kerttu-sukat. Aloitettu 26.1. Valmiit 30.1. Paino 97 grammaa.
10. Jämälangoista Körttisukat. Aloitettu 2.2. Valmiit 5.2.. Paino 93 grammaa.
11. Jämälangoista Körttisukat. Aloitettu 6.2.. Valmiit 7.2. Paino 100 grammaa. 

12. Rikottua helmineuletta sukat. Aloitettu 9.2. Valmiit Paino grammaa. 
13. Jämälangoista perussukat. Aloitettu 14.2. Valmiit. Paino grammaa.  
14. Sammalenvihreät Kerttu-sukat. Aloitettu 20.2. Valmiit  2.4.. Paino 98 grammaa.
15.Sinivalkokirjavat Nalle Gardenista Olga-sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit 11.3. Paino 67 grammaa
16. Mustankirjavaa  ja harmaata  sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit. Paino grammaa
17. Sinivalkoisesta Polkasta perussukat. Aloitettu 26.2. Valmiit 5.3. Paino 93 grammaa.
18. Lilakirjavaa ja vaaleanharmaata sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit 7.4. Paino 106 grammaa.
19. Keväisenvaaleat sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit 20.3. Paino 68 garmmaa.
20. Valkoista ja lilaa sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit. Paino grammaa

Valmiiksi pakattuja tavaroita vaellukselle


Maharahavyön varusteet on etsitty ja laitettu valmiiksi. Maharahavyöhön laitan: passi, matkaliput, vakuutuskortti, valokopio passista (siirtyy reppuun ja on sähköpostissani), rahaa pieninä seteleinä (ja hieman kahden euron kolikoitakin pikkupussissa, jossa päivän annos rahaa reisitaskuun), mastergard-kortti, ICE-kortti, pyhiinvaelluspassi (siirtyy etureppuun myöhemmin), EU-sairausvakuutuskortti, pankkitunnukset. 

Pesuvehkeet ja muut pesupussiin laitettavat tavarat on koottu yhteen. Toki vielä nestemäisiä lääkkeitäkin piti laittaa litraiseen muovipussiin  muiden nesteiden kera. Pesutarvikepussina olen käyttänyt edellisellä reissullakin pientä pyykinpesupussia. 

Pesuvehkeet yms. kampa, hammasharja, hammastahna, tukanpesuaine, saippualiuskat, vaatteiden pesuaineeksi Marseillesaippuan palanen, jalkarasvaksi vaseliini, dödö, suihkumyssy, koska joka päivä en aio pestä tukkaani, huulirasva, käsidesi, aurinkorasva, pikkusiteet, pienen pieni pyyhe (käy pesulappunakin), estrogeenigeeli tänne, koska suihkun jälkeen on hyvä laittaa sitä puhtaalle iholle, pihkasalva, ompeluvehkeet, hakaneulat, pari pyykkipoikaa + narua noin 3 metriä (jotta ylettyy sängyn pitkälle sivulle hyvin), wettex (pieni siivu), S-koukku.


Lääkkeet ovat valmiina omassa pussissaan: magnesium, särkylääke ibu + Finrex, laastarit + compeed + "keinoihoa", lopex, Ice Power -geeli, D-vitamiini, laktoositabletit  (+ osa taskussa tai eturepussa filmipurkissa nopeasti saatavissa käyttöön), silmätipat