Sivun näyttöjä yhteensä

31.12.2017

Lapasilla vuosi lopetetaan

Löysin kirjaston uutuuskirjahyllystä kirjan Peukalon paikka, Suomalainen lapaskirja, jonka on tehnyt Maija Paavilainen (Minerva Kustannus OY 2017).  Kirjassa on yli 20 ohjetta, helppoja ja vaikeampia.
Selailin kirjaa ja aloitin neuloa Vuokko-ohjeella lapasia omiin käsiin - tai ainakin yritän tehdä sellaista kokoa, kenelle sitten neule tuleekin. Vuokkoon tulee ranteeseen vanhan perinteisen mallin, Lavansaaren kintaan mukaan neulotut kukkakuviot.
Neulon vihreästä Nallesta 48 silmukalla ja teen vuokot valkoisella. Ranteessa on neulepäärme. Tuo neulepäärme olikin hankala tehdä kirjan ohjeella. Olen tehnyt sitä toisella tavalla aikaisemmin.

Löysäpipoisten Jyjy 2018:
1. Harmaakirjavat perussukat Jenkasta. Aloitettu 25.12. Valmiit 28.12. Paino 120 grammaa. 
2. Vihreästä Nallesta Vuokko-lapaset. Aloitettu 31.12. Valmiit. Paino grammaa.

30.12.2017

Lastenkirjoilla kiidetään

Margaret Mahy (1936-2012)  oli arvostettu uusiseelantilainen lastenkirjailija. Hän kirjoitti kaikenikäisille lapsille. Hänen tuotannossaan oli ainakin 40 romaania, 20 koottua lyhyitä tarinoita ja yli sata kuvakirjaa. Ystävystyminen (Kustannus-Mäkelä Oy 1990) on yksi näistä kuvakirjoista, jonka kuvitti Wendy Smith.

Kirja kertoo rouva Kultaruususta ja herra Haukisesta, jotka olivat tahoillaan yksinäisiä. He kävelivät joka päivä toistensa ohi sen paremmin tutustumatta ja huomaamatta toisiaa. Sitten molemmat hankkivat koiran koiratarhasta, jossa oli vaikka millaisia koiria: rouva Haukinen ison kuin heinäkasa ja herra Haukinen pikkuisen pölyhuiskun. Kun he taas kerran tulivat vastakkain koirineen, niin koirat halusivat tavata toisiaan ja kiersivät talutushihnoillaan kummatkin taluttajansa yhteen kerään. Sen jälkeen rouva ja herra alkoivat harrastaa yhdessä monenlaista ja  koirineen kulkivat yhdessä samaan suuntaan.
Mukavaa luettavaa lastenlasten kera.
Kirja sopii erityisesti Helmet lukuhaasteen 2017 kohtaan  
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja

Mauri Kunnas: Koiramäen Suomen historia (Otava 2017)
Kun luin tätä Koiramäen Suomen historiaa lastenlasten kanssa, niin kolmevuotias etsi joka kuvasta herra Hakkaraista. Ja aika monesta hän sen löysikin. Ja olihan tämä kirja historiakertaus meille aikuisillekin -monet jo kouluhistorian asiat tulivat mieleen tätä lukiessa.
Hans Isaksson oli puusepän apupoikana rakentamassa Vasa-laivaa.

- Juokseppas poika katsomaan, löytyykö pohjalaudoista oksanreikiä, käski työnjohtaja. Hans teki työtä käsketttyä. Hän tuutki ja koputteli ja löysikin yhden pienen pienen reiän.
- Tuohon pitää veistellä tappi, Hans tuumi, mutta sitten hänet komennettiin muihin hommiin ja reikä unohtui. (Vasa-laiva upposi. Hans säikähti, keräsi kamppeensa ja purhehti Suomenlahden toiselle puolelle. Tosin laiva ei uponnut Hansin tähden vaan se oli väärin suunniteltu)

Tämä kirja sopii erityisesti Helmet-lukuhaasteen 2017 kohtaan 8. Suomen historiasta kertova kirja.

Julia Donaldsonin ja Sara Ogilvien kuvakirja Etsiväkoira Ella on myös mukavaa luettavaa pienten kanssa. Ella ja kuusivuotias Esseli olivat kaverukset. Kun jotain oli kadoksissa, Ella löysi tavarat. Kerran viikossa, maanataisin,  Ella pääsi mukaan kouluun lukukoiraksi. Ella nautti koulun hajuista ja lasten satujen tavailun kuuntelusta. Kirjantuoksu oli parasta. 
Eräänä maanataina olivat koulusta hävinneet kaikki kirjat. Ellakin oli nyreissään. Ja sitten se alkoi haistella ja haistella ja lähti liikkeelle ja kaikki oppilaat luokasta sen mukana. He kulkivat läpi kaupungin ja vihdoin löysivät Ellan kirjahaistelun kautta nukkavierun hepun, joka istui nenä kiinni kirjassa. Kirjavorolle joukko huusi: haluamme heti kirjat takaisin. Voro sanoi, että hän aikoi vain lainata.  Rikos oli selvitetty.
Ja tulikin hyvä loppu kirjalle: Ohajus kaupungin kirjastoon ja siellä opastus käyttöön.

Tämä kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 24. Kirjassa selvitetään rikos.









Yhdenpäivänromaani

Tämä yhdenpäivänromaani Tiina Raevaaran Laukaisu (Paasilinna 2014) kertoo Pauliinan elämästä yhden päivän aikana. Pauliina on kahden esikoululaisen, kaksosten äiti ja Kerkon puoliso. Aamulla hän herää, kun kuuluu laukaisun ääni. Lapset vielä nukkuvat. Pauliina kaivaa patjan alta kirjan, Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä ja lukee sitä hieman - ajateltuna pääsykoekirjanaan. Kirja sisältää myös otteita Steinbeckin kirjasta. Tavallaan kirja  myös seuraa sen tapahtumia.

Kertoja - kirjoittaja on Pauliinan luokkatoveri, joka tapaa Pauliinan aamusella, jolloin Pauliinan autosta on rengas puhjennut ja Pauliinalla ei ole vararengasta eikä varaa sellaisen hankkimiseenkaan ja tytöt pitää saada esikouluun. Kertoja vie Pauliinan tytöt eskariin ja käy Pauliian kanssa kahvilla ja samalla juttelemassa.

Aamulla Pauliina laukauksen kuultuaan vähitellen nousee lastenhuoneen lattialta, missä oli nukkunut ja kurkistaa makuuhuoneeseen, jossa Kerkko oli ollut eikä ihmeekseen nähnyt tätä. Jonkin ajan kuluttua Kerkko tulee sisälle aseen kanssa ja kertoo aikoneensa tappaa itsensä.
Kirjassa onkin paljon lehtien uutisia tapoista, etenkin, missä naiset ovat surmanneet lapsiaan tai puolisoitaan. Kirja tuo esille näitä pitkin matkaa.

Pauliina ilmoittaa Kerkolle aikovansa erota tästä ja lähtee kaupunkiin. Kerkko ilmoittaa, että lapsia et saa. Pauliinan palattua kaupungista...

Jotenkin ymmärrän hyvin nuo vihan ja turhautumisen tunteet, mitä noilla perheen henkilöillä on. Ei työtä, rahaa, sairaslomaa, masennusta, saamattomuutta, sotkuisuutta, rakkaudettomuutta, puhumattomuutta - yhteyden puutetta.

Nopealukuinen kirja, mutta rasittavan ankeaa - ajatuksia herättävää kyllä.

Kirja osuu Helmet lukuhaasteen 2017 kohtiin
19. Yhdenpäivänromaani
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
24. Kirjassa selvitetään rikos
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
 

29.12.2017

Vielä luettu haastekirjoja

Intiasta kertova kirja on Naiyer Masudin Kamferin tuoksu (LIKE 2001). Masud (1936-2017) oli kirjailija, joka oli voittanut monia kirjallisuuspalkintoja. Ensimmäinen Eurooppaan levinnyt teos on juuri tämä - ainakin otsikoitu - Kamferin tuoksu. Masud kirjoitti urduksi ja  käänsi mm. Kafkaa urduksi. Masud syntyi Lucknowissa ja oli kahden kielen, urdun ja persian torhtori. Persian kielen professorina hän toimi Lucknowin yliopistossa.

Ensimmäinen kirjan novelli olikin nuimeltään Kamferin tuoksu.

Kamferitippoja muistan lapsuudessani kotona olleen. Entisajan yleislääke. Kamferitipoissa oli kamferia, eettteria ja spriitä eli vahvaa alkoholia. Pullo oli aika pieni. Ulkoisesti kamferia käytettiin kipuihin lievän kipua lievittävän vaikutuksensa takia kuten korvasärkyyn pumpulituppoon liotettuna. Tuoksun muistan elävästi.

Niinpä kirjan ensimmäinen novelli toi mieleen lapsuuden ja kun siinä puhuttiin kamferituoksusta, miten sen saisi säilöttyä hajuveteen/hajusteiisin. Perhe tekikin voidetta jonka yhtenä osana oli kamferi. Luonnonkamferia saadaan tislaamalla kamferipuun lastuista. Kamferipuu kasvaakin Aasiassa. Ja kun novellin poika näki nuoren tytön taitavasti tekemän linnun, hän nimesi sen kamferilinnuksi. Kamferia käytettiin Intiassakin vaivojen parantamiseksi. 

Novelleissa kerrottiin Intian paremman luokan? asunnoista, isoista taloista, joissa on paljon huoneita ja ne toistuivat joka novellissa. Useimmat novellit kertoivat lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista ja ajatuksista. Novellit on kirjoitettu minämuodossa, mutta toisistaan irrallisina ja kaikki eivät ole yhteensopivia.

Kirja sopii Helmet lukuhaasteen2017 kohtiin:
1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
23. Käännöskirja
33. Kirja kertoo Intiasta
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän

Tämä Paul-Erik Korvelan ja Johanna Vuorelman  Puhun niin totta kuin osaan, Politiikka faktojen jälkeen  (Docendo 2017) on kahden, entisen ja nykyisen,  Politiikka-lehden päätoimittajan toimittama kirja. Kirjassa tarkastellaan totuuden käsitettä ja siihen liittyviä ilmiöitä monipuolisesti ja kriittisestikin. Vuonna 2016 myös Suomessa alettiin puhua entistä enemmän  totuudenjälkeisestä ajasta ja tosiasioiden jälkeisestä politiikasta.

Yksikään aikakausi historiassa ei ole ollut  mitään varsinaista totuuden aikaa, ei edes Paavo Väyrysellä, joka nosti sen mahtipontisesti kaksiosaisen teoksensa nimeksi: On totuuden aika, osat I ja II.

Valehtelu ja totuudenjälkeinen retoriikka eduskunnassa  artikkelissa Jouni Tilli puhuu totuudenjälkeinen-termistä kolmella poliittisella ulottuvuudella: politiikan tekemisen tapa, jossa jätetään tosiasiat tietoisesti huomioimatta, aika, johon poliitiset vastustajat ovat siirtyneet tai koko yhteiskunnan tilan arviointi/arvostelu siitä, mihin yksi puolue on sitä viemässä. Eli opposition ja hallituksen välinen debatti.
Tilli sanookin, että esim. välihuudot eduskunnassa ovat osa teatraalista puhetapaa.  Totuus on liukuva käsite poliittisessa retoriikassa. Välihuudot ovat yksi keino puuttua tähän. Retorista tasapainoilua!
 
Kirja tuo esiin paljon suomalaisten poliitikkojen sanomisten ja tekojen esimerkkejä tilanteilta ja nimiltä mainiten ajankohdankin tarkentaen. Uusinta uutta on myös pohdintoja Trumpista. Vuorelma toteaakin, että Trump toimii eri moraalisääntöjen mukaan kuin mihin on totuttu kuten Erdogankin. Molemmat ajavat omiensa etuja.

Yllättävän mielenkiintoista luettavaa, vaikka kirjan lainasin vain politiikka-kohdan vuoksi. Tuttuja asioita lähivuosilta ja aikaisemmiltakin, mutta pohdittuina.

Kirja sopinee Helmet lkuhaasteen 2017 kohtiin
6. Kirjassa on monta kertojaa
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
30. Kirjan nimessä on tunne
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän

49. Vuoden 2017 uutuuskirja    

28.12.2017

Mastolassa

1920-luvulla rakennetut 150-metriset radiomastot.
 Radiomäkeä kutsuttiin aikaisemmin nimellä "Selänmäki" ja sen jälkeen nimellä "Hautausmaanmäki".  Se on saanut nimensä Yleisradion radioasemasta, jonka kaksi 150-metristä radiomastoa toimivat Lahden maamerkkinä,  hautausmaan ja urheilukentän vieressä. Radiomäki on myös osa Lahden läpi kulkevaa Salpausselän reunamuodostelmaa.

Tänään lähdin toteuttamaan lupaamaani joululahjaa pikkusiskon ja isonveljen kanssa. Kävimme Mastolassa. Radio- ja tv-museo Mastolan näyttelyt kertovat suomalaisen radio- ja tv-alan historiasta niin katsojan kuin ohjelmatekijöiden näkökulmasta. Samalla se on läpikatsaus suomalaiseen ohjelmatuotantoon. Mediatunnelissa pääsi katsomaan ja kuuntelemaan yleisön suosikkiohjelmia menneiltä vuosikymmeniltä. Kasetteja ja videokoteloita painamalla sai monenlaisia ohjelmia kuunneltaviksi ja katseltaviksi. 

Yksi kiinnostava oli myös Elävä huone: eri vuosikymmenien (1930-2010) olohuoneen sisustus, jossa mukana niin radion, TV:n kuin tietokoneen, tabletin ja puhelimen kehittyminen.
Kiipeäminen mastoon oli myös kutkuttavaa. Ylhäältä Radiomäeltä avautuu kaunis näköala yli eteläisen Lahden ja Vesijärvelle.Oli mukavaa tunnistaa paikkoja: Sibeliustalo, Pikkuvesku, vesiurut ym.
Ransu Karvakuono seikkaili televisiossa. Ransu-kuvalla varustettuun lokeroon laitoin laukkuni säilöön kierroksen ajaksi. Lokeroissa oli tuttuja kasvoja ja ohjelmia monilta vuosikymmeniltä Lenita Airistosta, Teija Sopasesta Matti Rönkään.

Hyvällä tiellä

Pyhiinvaellus alkaa taas kutkuttaa jalkapohjia. Sain juuri ennen joulua kirjastosta tilaamani kirjan: Tom Tiainen: Hyvällä tiellä, Pyhiinvaellus Ranskan ja Espanjan halki. (Barents Publishers-Fin 2017).  Kirja on alunperin  kirjoitettu ruotsinkielellä ja sen on suomentanut Jorma Aspegrén. Kirjassa on tekijän piirroskuvitus.
Luin jouluna tuon kirjan, jossa vaellus alkaa jo Ranskassa Le Puysta kulkien pitkin Ranskan Via Podiensia ja Espanjan Camino Francesia. Tom Tiainen vaelsi tuon matkan osissa. Logronoon hän lopetti lokakuun lopulla ja aloitti sieltä sitten taas keväällä.

Tiainen teaa, että liian väsyneenä ei osaa pysähtyä.  Ei vaellus ole silkkaa etenemistä, vaan ennen kaikkea tienpäällä olemista. Kun siirtyy joksikin aikaa elämän sivuraiteelle, vaeltaminen on määränpäätä tärkeämpää.

Pyhiinvaellus on kulkemista rukoillen, muu on kuvitelmaa. Tähän ajatelmaan Tiainen kokoaa vaelluksensa.

Mielenkiintoinen kirja vaelluksesta tämä. Piirroskuvitus on mainio puhutteleva lisä. Kun olen tuon Camino Francesin vaeltanut pari kertaa, niin paikat, joista Tiainen kertoi, olivat tuttuja ja oman matkan kuvat ja tapahtumat kulkivat silmissäni.

"Jatka matkaa, jatka matkaa, nouse ylemmä. Apumme on Jumala." Tuon laulun sävel ja sanat soivat muistossani, kun sitä olen kuullut laulettavan: Ultreïa, ultreïa, E sus eia. Deus, adjuva nos!

Kipinä uudelle vaellukselle on syttynyt jälleen liekkiin. En vielä tiedä, minne ensi keväänä matkaan aloittamaan vaellukseni ja mille polulle lähden. Monta mutkaa on vielä matkassa sitä ennen. Unelma elää.

Tämä kirja sopii Helmet lukuhaasteen 2017 kohtiin
1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
13. Kirja "kertoo sinusta"
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
22. Kuvitettu kirja
23. Käännöskirja
41. Kirjan kannessa on eläin
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
49. Vuoden 2017 uutuuskirja       

Jenkka-sukat

Ensimmäiset sukat valmistuivat Löysäpipoisten Jyjy 2018 - neulehaasteeseen. Neuloin ne kolmen ja puolen puikoilla harmaankirjavasta Novitan Seitsemän Veljeksen Jenkka -langasta. Sukat ovat aivan perussukat. Varsi 20 cm, vahvistettu kantapää ja ehkä sopiva terä 42-numeroiseen jalkaan. Sukat painavat 120 grammaa.

Löysäpipoisten Jyjy 2018:
1. Harmaakirjavat perussukat Jenkasta. Aloitettu 25.12. Valmiit 28.12. Paino 120 grammaa.

25.12.2017

Sukanneulominen jatkuu

Aloitin miehen sukan neulomisen tänään. En ehtinyt neuloa kaikkia joululahjoiksi tarkoitettuja sukkia ennen joulua, joten annoin näistä vain lahjakortin. Näin sain myös nyt kysellä, millaisesta langasta saaja sukkansa haluaa.
Neulon näitä sukkia Novitan Seitsemän veljeksen harmaankirjavasta Jenkasta 52 silmukalla kolmen ja puolen puikoilla.

Taas hurahdin mukaan neulehaasteeseen: Löysäpipoisten Jyjy 2018 alkoi joulupäivän aamuyönä ja jatkuu juhannusaattoon. Jälleen 20 työtä vähintään 50 grammaa tai 250 metriä lankaa.
Töiden aloitus: 25.12.2017 klo 00:00. Kaikki työt pitää olla aloitettu 28.2.2018 klo 24:00 mennessä.
20 työtä pitää olla valmiina juhannusyöhön (23.6. 2018 klo 24:00) mennessä. Helppoa: Työt lasketaan aloitetuksi, kun silmukat on luotu puikoille tai virkkuukoukulle.


23.12.2017

Kalenterisukat valmistuivat!

Tässä ne nyt ovat: elämäni ensimmäiset kirjoneulepolvisukat valmiina. Joka päivä joulukuussa näitä neuloin pienen pätkän kerrallaan, koska netissä tuli tuo pätkä joka aamu klo 6 luettevaksi. Ohjeet olivat selkeät, mutta tein hieman omiani, koska neuloin sukat kolmosen puikoilla Nallesta enkä paksummasta Seiska veikasta, jolla ohje oli. Sukat painavat 130 grammaa. Muutaman kuvion tein lisää ja viimeisen kuvion jätin, koska olin tehnyt lisää yhden ja jo toiseen sukkaan etukäteen kärkikavennuksen enkä viitsinyt enää purkaa.
Nämä ohuemmat sukat mahtuvat talvikenkiini.

21.12.2017

Jouluksi leipää ja lanttulaatikkoa, joka sopinee jokaiselle

Tämän päivän leivontana tein joululeiväksi saaristolaisleipää. Tähän tuli 1,5 palaa hiivaa liotettuna litraan lämmintä appelsiinimehua, 3 desiä ruisjauhoja, 3 desiä kaljamaltaita, 3 desiä kauralesettä, 3 desiä siirappia ja ruokalusikallinen suolaa sekä 11 desiä vehnäjauhoja. Sekoittelin kaikki ämpärissä isolla lusikalla kiinteähköksi velliksi ja jätin nousemaan pariksi tunniksi. Sitten valutin taikinan kolmeen leivinparilla vuorattuihin pitkulaisiin vuokiin. Paistoin puolisentoista tuntia 175 asteessa. Tätä leipää ei tarvitse laittaa pakastimeen, koska se säilynee hyvin ellei tule heti syödyksi.
Lanttulaatikon tein gluteenittomana ja jauhottomana, maidottomana, jotta se sopisi jokaiselle. Löysin netistä Pilkettä-blogista ohjeen, jossa neuvottiin lanttulaatikko paistamaan matalalla lämmöllä pitkään uunissa. Niinpä keitin pari kiloa kuorittuja ja pilkottuja lanttuja painekattilassa, hienonsin hienoksi sauvasekoittimella pitkään, lisäsin sulatettua laktoositonta margariinia 100 grammaa sekä teelusikallisen suolaa ja puoli teelusikallista valkopippuria. Sekoittelin ja lisäsin keitinvettä, jotta sain löysän seoksen. Laitoin kolmeen alumiinivuokaan seoksen ja paistoin noin seitsemän tuntia 75 asteessa ja parikymmentä minuttia 200 asteessa.  Pakastin nämä odottamaan joulua.

Vuoden lyhin päivä - tästä se päivä alkaa taas pidetä: Tuomaan päivä. Talvipäivän seisaus. Tuomaan päivänä pitää vanhan kansan mukaan joulun valmistelut olla jo valmiina. Vanhan kansan joulu kestää huomisesta Tuomaan päivästä Nuutin päivään asti.

Jouluun valmistautuminen etenee hitaasti, mutta varmasti. Ei ihan Tuomaan päiväksi ole kaikki vielä valmiina. Jo  sentään muutamat joulupaketit ovat valmistuneet ystäville ja sukulaisille vietäviksi, lähimpien vielä keskeneräisinä.
Joulun jumalanpalveluksetkin alkavat olla pian valmistettuina - saarnat kyllä edelleen kesken...
Ja joulukalenterisukathan valmistuvat päivä kerrallaan...

19.12.2017

Tämän vuoden viimeinen säilöntä

Jotta tilaa saisin enemmän pakastimeen jouluruoille, niin otin sieltä kattilallisen vattuja ja karhunvattuja, jotka sitten keitin ja siivilän läpi mehun valutin. Mehun kuumensin sokerin kanssa ja lisäsin desissä sokeria pusisllisen punaista Melatinia. Kiehautin  vielä pari minuuttia. Purkitin keitettyihin ja Atamonilla huuhdeltuihin  purkkeihin tuon mehun, joka hyytyi hyvin - ei tullutkaan hilloa, vaan vattu-karhunvattuhyytelöä.
Neuloin nuorimmalle lapsenlapselle sukat jouluksi vanhasta kirjavasta Nalle-langan jämästä ja vihreästä Nallesta. Tuo vanha lanka oli pehmeämpää ja mukavampaa neuloa. Sukat painavat 37 grammaa. Vielä ainakin yhdet pitäisi ehtiä pakertaa omien kalenterisukkien ohella. Ja päätellä nuo kaikki jouluksi tulevat sukat!
Tämän päivän osuus kalenterisukkien neulomisesta on vielä kesken - jospa kuitenkin ne neuloisin, että huomenna ehtisi tehdä enemmän muita hommia.

18.12.2017

Joulukalenterisukat aikataulussa

 KAL, yhdessäneulontasukat eli  nämä joulukalenterisukat ovat aikataulussa: 18. päivä joulukalenterissa menossa ja joka päivä olen neulonut pätkän lisää suurinpiirtein ohjeiden mukaan. Olen neulonut nämä vain ohuemmalla langalla ja niin minulla on ollut kantapääkavennuksissa oma systeemi ja on pakko jättää enemmän silmukoita kärkiosaankin.
Tänään oli myös porkkanalaatikkopäivä. Tein jälleen ison annoksen porkkanalaatikoita. Kaksi kiloa porkkanoita kuorin ja paloittelin painekattilaan ja keitin sekä kaadoin veden pois astiaan. Sauvasekoittimella hienonsin porkkanat kattilassa. Keitin riisit toisessa kattilaassa, 3 desiä riisiä ja yhteensä puolitoista litraa vettä. Sekoitin ainekset ja lisäsin kaksi teelusikallista suolaa, valkopippuria, inkivääriä ja muskottipähkinää sekä yli puoli desiä siirappia. Löystytin seosta litralla punaista laktoositonta maitoa sekä lisäsin vielä hieman porkkanoiden keitinlientä. Sekoittelin ja annostelin neljään 3/4 litran vuokaan sekä yhteen kulhoon. Ripottelin seoksen päälle korppujauhoja ja laktoositonta margariinia. Paistoin tunnin 200 asteessa.
Käväisin kaupungillakin serkkuni luona kyläilemässä hänen uudessa kodissaan ruokakauppareissulla. Torilla on ohjelmaa tämän viikon, kauppakojuja ja seurakunta tarjoaa glögiä ja pipareita kodassa - samalla tarvittaessa muutakin tukea.

16.12.2017

Matkailuakin

Matkalla näkee ja kuulee ja haistaa ja maistaa. Viikon rantareissu - elämäni ensimmäinen - on takanapäin ja monenlaisia elämyksiä on koettu joukolla. Paljon vietimme aikaa lastenlasten kanssa, uimassa rannalla ja altaalla ja leikkipuistoissakin. 
Minä neuloin ja seurailin lasten touhuja ja kuljin mukana tutkailemassa, ettei kukaan huku. Uiminen ja auringonotto ei vain ole minun suosikkilajejani - mieluummin liikun. Toki uinkin, mutta se ei vain tällä reissulla innostanut.
Paistoinpa muutaman kerran lättyjä. Huoneistohotellisssa kun ei ollut uunia, vain liesi, mikro ja kahvinkeitin, leivänpaahdin ja vedenkeitin. Toki nuo riittivät vallan hyvin.
Jeesuksen seurassa!

Viimeisenä päivänä kävimme eläinpuistossa, viidakkopuistossa Jungle Parkissa, joka oli saanut alkunsa papukaijaharrastajan innosta. Eläintarhassa ja kasvitieteellisessä puistossa on luontopolkuja, köysisiltoja, vesiputouksia ja tunneleita. Riikinkukot tepastelivat vapaasti ihmisten ja eläinten keskellä. Näimme petolintuesityksen, jossa haukat ja kotkat lentelivät aivan päidemme yläpuolella ja muodostivat monenlaisia lentokuvioita. 
Seurailimme myös pingviinien uintia ja kisailua
Istuimme katsomassa  delfiinien esityksiä. Kouluttajat ja ne tekivät hyvää yhteistyötä, eläimet kalapalkalla.
Matkan, etenkin lentomatkojen, anteina neuloin muutamat "joulusukat": 55 grammaa, 44 grammaa, 67 grammaa ja 37 grammaa - kaikki Nallesta. Vihreät Nalle gardenia ja keskimmäisissä myös vihreää Nallea, oikealla sinistä Nallea ja kirjavaa Nalle Taikaa raitoina. Lisäksi neuloin päivittäin joulukalenteripolvisukkia.

8.12.2017

Muutakin kuin ainoastaan sukkia

Eilen urheiluseuramme seniorit viettivät pikkujouluaan. Saimme jälleen tänäkin vuonna Villähteen pelimannit juhlistamaan jouluisella musiikillaan iltaamme.
Toki tähän aikaan vuodesta on joululahjasukkien neulominen meneillään. Parasta aikaa aluillaan neljäs samanlainen sukka. Yksi pari vihreänkirjavasta Nalle Taikasta ehti jo matkaan kuvaamatta. Paino 57 grammaa.
Joulukalenterisukat etenevät päivä kerrallaan. Kun neulon niitä ohuemmasta Nallesta ohjeen paksumman langan, Seiskaveikan, sijaan, niin pitää tehdä väliin omaakin kuviointia, jotta tulisi tarpeeksi pituutta polvisukkaan.

Eilen vihdoin ehdin paistamaan tämän joulun ensimmäisen joulukakun: tuon englantilaisen joulukakun erään reseptin mukaan. 250 grammaa laktoositonta margariiinia ja 2,5 desiä sokeria vaahdotetaan. Lisätään yksi kerrallaan 4 kananmunaa (tai vaihtoehtoisesti saman verran banaania) hyvin sekoittaen. 4,5 desiä vehnäjauhoja, 3 tl leivinjauhetta ja 2 tl vaniljasokeria -seos lisäillään vähitellen ja lopuksi sekoitetaan huolellisesti taikinaan vähintään 5 desiä sekoitusta, jossa on 0,5 desiä konjakkia, 5 desiä silputtuja sekahedelmiä,( aprikoosia, luumua, omenaa, päärynää ) ja pari purkillista sukaatti-kirsikkasekoituksia (liotettuna konjakkiin). Vuorasin pitkän kakkuvuoan leivinpaperilla. Kypsensin noin 50 minuuttia 200 asteessa.

Raamatun sana tänään:Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn. Jumalani, sinun apuusi minä luotan. Enhän luota turhaan, ethän anna vihollisilleni sitä riemua, että he voittavat minut! (Psalmi 25:1-2)

7.12.2017

Itsenäisyyspäivä vuonna 2017 - Suomi 100


Sun kätes, Herra, voimakkaan
suo olla turva Suomenmaan
niin sodassa kuin rauhassa
ja murheen, onnen aikana.

Sun armos täällä meille soi,
mi kallehinta olla voi,
ja meille alla auringon
tää synnyinseutu rakkain on.


Oi Herra, käy sä siunaamaan
nää rannat rakkaan synnyinmaan.
Suo aina rauha suloinen
ja estä sota verinen.


Suo, että sanas kirkkaana
saa keskellämme kaikua,
ja kautta sukupolvien
suo soida nimes kiitoksen.
 

(Virsi 577:1,2,5,9) 

5.12.2017

Joulukalenteri tämäkin

Olen lähtenyt Joulukalenterisukat 2017 -neulomishaasteeseen ensimmäisen kerran elämässäni neulomaan kirjopolvisukkia. Neulon näitä Nalle-langasta vaikka haasteessa annettiin ohjeeksi Seiskaveikka. Joka päivä jouluun asti tulee netissä uusi ohje muutamasta sukkakerroksesta.
Henkilön Arja Etola kuva. 
Näiden sukkien neulominen aloitettiin joulukuun ensimmäisenä neulomalla resori ohjeiden mukaan. Seuraavana päivänä neulottiin tuo mustalla ja valkoisella kuvioitu osa.
 
Kolmantena päivänä vuorossa olivat punaiset sydämet ja  neljäntenä sitten taas kuviota mustalla ja valkoisella. Viidennen päivän kuviot ovat minulla vielä tätä kirjoittaessani hakusessa.
Jokainen haasteeseen osallistuva voi itse tietysti valita neuleensa värit. Minä noudatin tässä annettua ohjetta värien suhteen. Neulon siis kahta sukkaa yhtäaikaa. Haastavaa on myös yrittää neuloa kolmelta kerältä ja kerän molemmista päistä yhtäaikaa katkaisematta lankoja!

Tämän viikon MakroTex-haasteen aiheena on JOULUKUU. Mikäpä olisi joulukuuhun paremmin kuuluvaa kuin jonkinlainen joulukalenteri!

30.11.2017

Viimeinen pari valmiina

Löysäpipoisten Kesäyöstä Jouluyöhön tämänvuotisen haasteen viimeiseksi jäänyt sukkapari (13/20) on valmiina. Nämä ovat lapsenlapselle hänen pyytämästään langasta, Nalle Taikasta. Sukat ovat aivan perussukat noin 37-numeroiseen jalkaan. Sukat painavat 69 grammaa. Neuloin ne kolmosen puikoilla 56 silmukalla varressa 12,16,12,16 puikollaan ja terässä oli sitten enää 14,12,12, 14 silmukkaa. Eipä ainakaan varsi kiristä! 

Tässä kaikki valmiina!
1. Olga-sukat sinikirjavasta Hot Socks London -langasta. Aloitettu 26.7. Valmiit 30.10. Paino 50 grammaa.
2. Olga-sukat ruskeakirjavasta Hot Socks London -langasta. Aloitettu 28.7. Valmiit 26.11. Paino 51 grammaa.
3. Kerttu-sukat keltaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu 30.7. Valmiit 21.10. Paino 97 grammaa.
4. Kerttu-sukat vaaleanpunaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu  8.8. Valmiit 5.11. Paino 93 grammaa. 
5. Kerttu-sukat valkoisesta Seiskaveikasta. Aloitettu  11.8. Valmiit 28.10. Paino 102 grammaa. 

6. Purjehtijan parhaat punaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu 22.8. Valmiit 13.11. Paino 86 grammaa.

7. Kerttu-sukat vihreästä Seiskaveikasta. Aloitettu 25.8. Valmiit 28.10. Paino 99 grammaa.

8. Pihlajanmarjasukat Seiskaveikasta. Aloitettu 28.8.  Valmiit 30.8. Paino 73 grammaa.

9. Kerttu-sukat tummanlilasta Seiskaveikasta. Aloitettu 28.8. Valmiit 29.8. Paino 108 grammaa.

10. Kerttu-sukat keltaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu 30.8. Valmiit 14.10. Paino 107 grammaa.

11. Junasukat  kirjavasta Strömbegarn sock wool -langasta. Aloitettu 4.9. Valmiit 8.9. Paino 28 grammaa.toiset junasukat Pikkusisko-langasta. Aloitettu 22.11. Valmiit 23.11 Paino 22 grammaa.

12. Olga-sukat sinikirjavasta Hot Socks Print -langasta.   Aloitettu 9.9. Valmiit 16.11. Paino 50 grammaa.

13. Perussukat Nalle Taikasta. Aloitettu 11.9. Valmiit 30.11. Paino 69 grammaa.

14. Perussukat sini-valkoraidallisesta Seiska veikasta. Aloitettu 19.9.Valmiit 22.9. Paino 127 grammaa.

15. Valepalmikkosukat tummanvihreästä Nallesta. Aloitettu 22.9. Valmiit 20.11. Paino 77 grammaa.    
16. Olga-sukat sinikirjavasta Nalle Taikasta. Aloitettu 24.9. Valmiit 27.9. Paino 68 grammaa.
17. Körttisukat viinipunaisesta ja vaaleanpunaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu 28.9. Valmiit 8.10 Paino 100  grammaa.
18. Valepalmikkosukat keväänvihreästä Nallesta. Aloitettu 29.9. Valmiit 22.11. Paino 74 grammaa.
19. Kierreresorisukat punakirjavasta Jenkasta. Aloitettu 29.9. Valmiit 17.11. Paino 51 grammaa.
20. Körttisukat farkunsinisestä Aaposta ja valkoisesta Seiskaveikasta. Aloitettu 29.9. Valmiit 6.10. Paino 71 grammaa.

Teos kotipaikkakunnalta

Kirjan takakanneessa puolestaan on talviasuinen kirkko, joka näkyy hieman järven takaa tässä kesäisessä etukannessa.

Erkki Hämäläinen on kuvannut paljon kotiseutua. Häneltä on nyt tulossa jo neljäs sarjaan Näkymiä Nastolasta. Tämä kirja on sarjan toinen ja se on julkaistu 2012. Sarjan ensimmäinen ilmestyi vuonna 1999.  Kuvat, teksti ja taitto ovat Hämäläisen, englanninnos Hannu Vainikaisen.
Tämän kirjan otokset ovat 2000-luvulta eri puolilta laajaa pitäjää. Kuvissa on paljon luontoa, mutta myös tallennettu maisemia, joihin on suunniteltu muutoksia. Myös raknnusten monenlaisia vaiheita löytyy kuvista.

Kirjan myötä sain tietää monta uutta asiaa nykyisestä kotiseudustani.

Tämä kirja osuu Helmet lukuhaaasteen 2017 kohtiin
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen  
22. Kuvitettu kirja 
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja 
35. Kirjan nimessä on erisnimi  

28.11.2017

Lusikkaleipiä, pipareita ja pataleipää

 Leipomispäivä.
Tein jo eilen pataleivän odottamaan tämänpäiväistä paistamista.Yhtä leipää varten laitoin kulhoon pari desiä ohrajauhoja, kourallisen seesamin siemeniä ja toisen auringonkukan siemeniä, puolitoista teelusikallista suolaa, vajaa yksi teelusikallinen kuivahiivaa, kukkurainen ruokalusikallinen kuivattua nokkosta ja makeaa paprikaa samoin. Lämmintä vettä tuli lähes puoli litraa, kun lusikalla sekoittelin löysän taikinan. Tänään laitoin padan 250 asteeseen kuumenemaan ja lusikalla kääntelin kulhossa leipätaikinan leivän muotoon. Kun uuni näytti saavuttaneen 250 asteen lämmön, otin padan uunista ja tipautin pataan tilkan rypsiöljyä ja kaavin kulhosta taikinan pataan, kansi kiinni ja puoleksi tunniksi uuniin, Sitten poistin kannen ja vielä vartiksi jätin padan 225 asteeseen. Tein siis kaksi leipää samalla uuninlämmittämisellä, mutta taikinan kahdessa eri kulhossa samoista aineksista.
Päivällä aamuisen keppijumpan jälkeen tein lusikkaleipätaikinan alkuun. Tähän lusikkaleipätaikinaan tuli 400 grammaa laktoositonta voita, 3 desiä sokeria, 4 teelusikallista vaniljasokeria, 2 teelusikallista soodaa  ja 8 desiä puolikarkeita vehnäjauhoja.
Kiehautin voin miedossa lämmössä teräskattilassa välillä sekoitellen noin 10 minuutin ajan. Kun vaahto alkoi laskeutua, kaadoin voin kulhoon. Lisäsin sekoittamatta kulhoon sokerin ja laitoin kulhon jäähtymään  viileään eteiseen illansuun jumppien ajaksi. Keppijumpalta palattua vatkasin hyytyneen rasvan  ja sokerin lusikalla vaahdoksi. Lisäsin kuivat aineet, jauhot, vaniljasokerin ja soodan. Ja taikina oli valmis lusikkasouviin.
Perinteisillä syvillä pikkulusikoilla mies teki taikinasta lusikanmuotoiset puolipallot leivinpaperin päälle pellille.  Paistoin lusikkaleivät 175 asteessa pataleipien jälkeen noin 10 minuuttia pellillinen. Annoksesta tuli  neljä pellillistä. Nuo eivät ole vielä täytettyjä - jäi seuraavaan päivään.
 - Yhden tein valmiiksi tyrnihyytelön kera. Maistoin ja olin tyytyväinen tämänvuotisiin.


Eilen tein piparitaikinan Paraisten piparkakkujen eräänlaisena versiona. (ks. edellinen blogikirjoitus)  Tänään paistoin osan taikinasta. Kristallipipareinakin se oli maukasta. Kristaallipiparit tein niin, että ripottelin sokeria ohueksi kaulitun taikinan päälle ja hieman painelin kaulimella sokeria taikinaan. Otin muoteilla sydämiä ja laitoin pellille. Muuten tein pääasiassa enkeleitä tällä erää. Osan taikinasta pakastan myöhempää käyttöä varten.
Leivottaessa tämä perunajauhoilla terästetty piparitaikina oli hyvä painella pehmeäksi, muutoin se oli liian murenevaa. Paistetut piparit ovat rapeita.