Sivun näyttöjä yhteensä

2.2.2017

Koirailua

 Viikko kuluu ylen nopeasti aina. Joka päivä on jotakin isompaa ja pienempää tekemistä ja touhuamista. Usein tuntuu, etten tee yhtään mitään, olen vain. Mutta kun sitten katsoo vaikka kalenteriin, niin onhan noita tapahtumia ollut paljon ja kotonakin olen jotain pientä saanut aikaan.
Maanantaina kävin päiväseltään Turussa. Tiistaina ainakin jumpassa illansuussa. Tuo ylläoleva kuvakin on tiistailta, kun olemme jo matkalla jumppaan. Tiistai olikin aurinkoinen päivä.

Jo aloitin vaatteiden inventoinnin: Pari isoa muovikassillista vanhoja vaatteita sainkin poistoon. Vuosikausia olin kuvitellut käyttäväni niitä vielä joskus, mutta nyt ne ovat menossa kirppikselle, jos joku vielä tarvitsisi sellaisia tai sitten niistä tulee hyvää matonkudetta.
Muutakin pitäisi alkaa poistaa. mitä vanhemmaksi tulee, sen enemmän huushollsissa on liikaa tavaraa. No, perikuntahan ne sitten viimeistään hävittää.
 Keskiviikko oli markkinapäivä kuten useimmiten paikkakunnallamme kuun ensimmäinen keskiviikko. Tällä kerralla helmikuun markkinoilla oli aivan mukava sää: ei ollut liikaa pakkasta: parisen astetta taisi olla vain.
Markkinoilla tapaa aina tuttuja, olivat ne sukulaisia tai jonkin yhdistyksen jäseniä, entisiä työtovereita tai naapureita. Ja juttua riittää.
Samalla reissulla kävin kirjastossa hakemassa jälleen yhden vaelluskirjan: Tapani Tukiaisen Munkin matkassa. Tosin en ole vielä kerinnyt sitä lueskella muutamaa alkusivua pidemmälle. Tukiainen matkaa Nürnbergistä Roomaan Lutherin seurassa.
Ja tokihan piti käydä ostamassa jo valmiiksi kevätkylvöjä vaarten taimimultaa iso säkillinen.

Tämä päivä oli myös työpäivä. Ajelin siunauskeskusteluun ja juttelin kotosallakin muutaman henkilön kanssa vielä puhelimessa siunauksesta pitkään. 
Toki kerkisin käväistä lähistön hiihtoladulla. Oli satanut hieman lunta, parikolme milliä, joten latu oli senpuoleen hiihtokunnossa ja lämpötila noin yhden asteen lukemissa. Mitä hienoin hiihtokeli! Sukset luistivat hyvin.
Mutta sain raivarin: ladulla oli useammassakin kohdassa koiran jätöksiä! Ja vastaan latu-uralla käveli nainen kahden koiransa kanssa, joista toinen irrallaan. Kyselin, miksi.
-Tottakai tässä saa kävellä kuka vain, eihän tässä kunnon latuakaan.
Ei kai, kun koululaiset oikaistessaan koulumatkalla ja aikuiset kulkevat latu-uraa pitkin ja nuo koirankusettajat! Vaikka tiekin kulkee aivan lähellä. Niin sitten luisteluosuus on aivan kuoppainen ja latukin muuten sotkettu. Ai että sapetti ja kiukutti. Sitten vielä enemmän kun myöhemmin kaaduin ladulla auratessani mäessä, koska suksi otti johonkin kuoppaan tms. Kylläpä sattui ja mustelmia tuli ja kiukutti tietysti enemmän kuin sattui.
Ohjeistus taitaa olla liian lempeä, jotta sitä kannattaisi noudattaa.

1 kommentti:

HPöllö kirjoitti...

Onkohan muualla nuo ladulla kävelijät ja koirankusettajat, ja vielä irrallaan juoksuttajat, samanlainen ongelma, kuin täällä meillä? Ja kun ovat niin jääräpäitä, niin kuin saa näppikseltä lukea? Minä en kyllä hiihdä, mutta en kyllä ymmärrä miksi näiden muutaman kuukauden ajan ei voi kävellä kävelyteillä - ei niitä latuja nyt niin montaa kuukautta vuodessa ole. Ja koirathan pitäisi pitää kiinni, täällä taajamassa ainakin.
Olen täysin teidän hiihtäjien puolella, vaikken tosiaan itse hiihdäkään - eikä ole sitä koiraakaan :)