Pari viikkoa sitten kävimme mökillä kaatamassa männyn. Sen oksat jäivät silloin pilkkomatta ja risut polttamatta. Tänään oli sopiva tuuleton ja leuto päivä nuotion tekemiseen. Niinpä nuo oksat karsittiin ja risut poltin nuotiossa. Nuotiolla tietysti myös paistoimme makkaraa - sehän kuuluu aina asiaan, kun on nuotio.
Lunta oli sadellut päivä kaksi sitten hieman ja nyt tällä kerralla maa ja katotkin olivat jälleen valkoisena. Taisi olla eilen, kun radiossa kehotettiin tutkimaan katot, ettei niillä ole liian suurta lumikuormaa. Ei todellakaan ollut! Aurinkokin alkoi lämmittää ja tuo vähäinen lumi alkoi sulaa katoilta vesipisaroina.
Kävin katsomassa vajassa, oliko hiirenloukussa saalista ja olihan siellä yksi pieni utelias nälkäinen jäänyt kiinni juustonpalaa yrittäessään napata. Rotanmyrkyt olivat koskemattomina. Ihmettelin, mitä rapinaa vajasta kuului. Sitten paikallistin rapinan vajan taakse. Kun kiersin kurkistamaan nurkan taakse, niin huomasin rapinan aiheuttajiksi vesipisarat, jotka tippuivat pressulle.
Vielä ei ollut saunomisen aika - avantoa meillä ei ole, joten pitää odottaa jäiden lähtöön, ennen kuin pääsee veteen. Saunan verannalla katselin järvelle. Pilkkimies siellä sai saalistakin - joku kyläläinen oli tullut hakemaan päivällisruokaansa.
3 kommenttia:
Meidän mökkiläisten veri vetää rannalle... Minäkin olin tänään. Teillä taitaa olla enemmän lunta kuin meillä, vaikka olemme pohjoisemmassa.
Makkaraa on minullakin vatsassa - mökkiruokaa. ;=)
Kivaa puuhastelua luonnossa.
Jaana¨: Kevät tekee sellaista mökkikaipuuta jo. Lumet sulavat pian pois näillä lämpimillä.
Tuulento: Mökillä olen paljon enmmän ulkona kuin kotosalla konsanaan.
Lähetä kommentti