Sivun näyttöjä yhteensä

29.4.2017

Gudiñasta Lazaan

Täällä Lazassa porukka on juhlatuulella. Täällä nostettiin salko pystyyn ja albergen vieressä on juhlat. Katukin kirkon luo on poikkaistu, kirkko on lähellä albergaa.
Ja kävi jännä juttu. Kun tulin tänne albergeen, jossa oli avain jokaiselle niin ulko-oveen kuin majoitushuoneen oveen. Kun tulinhioneeseen, sieltä heti kuului nimeni suomeksi. Pari turkulaista vaeltajaa oli seurannut facebookin pyhiinvaellusryhmän tietoja ja sitä kautta tunnistivat. Samassa huoneessa on myös mm. ranskalainen, jonka kanssa olemme yöpyneet jo monessa albergassa.

Lazassa oli kahdeksalta nyös messu. Ensimmäinen kerta tällä reissulla, kun kirkko oli jo aikaisemminkin auki ja vieläpä. että pääsi messuun. Ennen messua kävin syömässä parin muun ranskalsen kanssa menu del dian. Maukas 9 euron ruoka, linssikeitto, kanaa ja salaattia. Eilisen Oskarin vastaava kyllä hävisi tälle reilusti, hintakin oli kalliimpi. Ja tänään ystävällinen tarjoilija!

Onpahan taas kuljettu jalat turvoksiin, etenkin vasen polvi. 34 km näytti askelmittari markan pituudeksi.
Vaellus oli helpohko eiliseen nähden, vaikka pitempi. Ilmakin oli kaunis. Aamu ei ollut liian kylmä. Tosin lämpimästi oli päällä ja matkan aikana sitten vähensin vaatetta, jopa viimeisten kilometrien aikana otin käsineetkin pois.
Gudiñasta lähtiessä tie kulki asfalttia myöten pitkään. Lähes kymmenen kilometriä kuljin tutussa aamuseurassa, ranskalaisen ja espanjalaisen kera. Sitten jäin tauolle yksin, kun toisilla oli vauhti päällä.  Varsinaista caminoa alkoi vasta myöhemmin ja laskeutuminen Campobecerrokseen oli kamala puolisen kilometriä yhtä kivistä alastuoa. Olin aikaisemmin laittanut opaskirjaan ohjeen, että tietä myöten, mutta tietenkään en juuri silloin sitä katsonut, joten. Nyt tiedän: jos jossakin sanotaan, että hevosen kanssa ei siitä kannata lähteä, niin minunkin pitää uskoa se ja käyttää toinen tie.

Campobecerroksessa kävin kahvilla. Niin laihaa pientä kupillista en olekaan aikaisemmin saanut, mutta  eikä ollut wifiäkään siinä baarissa, mutta tulihan levättyä tuon 20 km jälkeen ja juteltua muutamien tuttujen vaeltajien kanssa.

Matka jatkui taas asfalttia myöten ja sitten tuli teksti Laza nuolen kera. Hyvää tietä vuoren rinteitä kiertäen eikä kovin jyrkkiä laskujakaan eikä nousuja ensimmäistä lukuunottamatta. Matka kulki metsikköistä seutua. Mäntyjä, koivuja ja näin jopa kukkivan pihlajan. Kuusi kilometriä ennen Lazaa oli Eiraksessa ulkona donativo-tarjoilu musiikin kera. Ketään ei näkynyt. Kiva pieni pysähdys. Ja taas mukavaa rauhallista koko ajan alaspäin menoa kuitenkin. Tien reunassakin voi kulkea männynneulasten pehmentäessä kulkua.  Nyt kiersin ainakinkilometrin "hevosreittiä".

Ei kommentteja: