Sivun näyttöjä yhteensä

23.5.2017

Pihalla ja puutarhassa on paljon kukkivaa

Ketunleipiä kasvaa piharinteessä. Ketunleipä on toiselta nimeltään käenkaali. Se on C-vitamiinipitoinen  ravinnoksi kelpaava kasvi. Käenkaali  kukkii varhain keväällä, kun muu kasvillisuus on vielä keskenkasvuista ja kasvupaikoilla on runsaasti valoa. Mettä haeskelevien hyönteisten on silloin helppo löytää kasvin kookkaat kukat. Käenkaalin oksaalihappo  suojaa sitä  hyönteisen toukilta ja etanoilta.
Kirsikkaluumu on ensimmäinen hedelmäpuu, joka kukkii tänä keväänä puutarhassamme. Prunus cerasifera ’Podarok St. Petersburg’ eli Pietarin lahja on joissakin pihoissa koristekasvina - meillä hedelmäpuuna myös. Lajike on jalostettu tutkimusasemalla Pietarin lähellä ja rekisteröity lajikkeeksi 1999.
Jos jo tänä vuonna siihen tulisi runsaasti luumuja! Monena vuonna tuo puu on kukkinut hienosti, mutta kukkimisaikaan ei ole ollut pölyttäjiä liikkeellä ja niin sato on jäänyt meillä vain muutaman luumun suuruiseksi. Puu on osittain itsepölytteinen, mutta hyötyy toisesta vastaavanlaisesta aikaisin keväällä kukkivasta. Kullankeltaiset pienehköt hedelmät ovat lähes pyöreät ja erittäin makeat.

Vaahterankukissa pörisivät lähinnä kimalaiset tänään. Mehiläiset ovatkin nyt voikukissa - niissä on enemmän siitepölyä.
 Vuorenkilvetkin kukkivat.
Kielot tuoksuvat niin pihalla kuin sisällä maljakossakin. Otin muutaman helmihyasintin samaan maljakkoon - Suomen lipun värit.
Piharinteessä kielojen seassa on myös kalliokieloja. Kalliokielo kukkii yleensä tähän aikaan, touko-kesäkuussa. Kalliokielo on kielon tavoin myrkyllinen kasvi. Kalliokielo viihtyy monenlaisissa varjoisissa paikoissa, kuten kalliopengermillä,  kivisillä mäillä, harjuilla, niityillä, rinnemetsiköissä ja jopa puronvarsilehdoissa. Se  kasvaa 20–40 cm korkeaksi. Kukat ovat tuoksuvia. Marjat ovat sinimustia, siis myrkyllisiä.
Kalliokielon juurta on käytetty leipäjauhojen jatkeena nälkävuosina. Lääkkeenä juurta on käytetty turvotuksen alentamiseen. 

22.5.2017

Istuttamista

Aina sunnuntaisin pelaamme suvun kesken lentopalloa. Nyt alkoi ulkopelikausi. Siksi menimme hieman aikaisemmin pelipaikalle ja siivosimme pelikentän kuntoon. Lehtipuhallitimella vielä viimeisteltiin alue.
Kun olin Turun reissulla, niin mies oli sinä aikana saanut taas eteenpäin puutarhan kunnostamista. Tänä vuonna pienennettiin vuorenkilpien aluetta, jotta kotiloilla ja myyrillä olisi hieman vähemmän piilopaikkoja.
Maanantaina olin mökillä. Olipa muutamassa päivässä tullut paljon vihreää ja jopa mustikat olivat alkaneet kukkia mökkitontilla. Toki paljon mustikanvarpuja oli kuivettunut, koska talvi oli niin vähäluminen. Kimalaiset pörräsivät niin mustikoissa kuin marjapensaissakin. Mukava huomata, että kimalaisia oli paljon.

Tänään vein mökille kurpitsojen ja kesäkurpitsojen taimia ja istutin ne. Kurpitsat taas kompostiin ja kesäkurpitsat renkaaseen. Toiseen renkaaseen kylvin kurkunsiemeniä ja ilmasipulin pieniä sipuleita. Ne ilmasipulit olivat kuivuneet - saa nähdä lähtevätkö vielä elämään - muutamassa oli vihreän alkua.
Mökin pihalla ja pihan reunamilla kasvaa nokkosta. Olen aivan tietoisesti jättänyt niitä kasvamaan. Nyt nokkosen alut olivat sopivan pieniä leikattaviksi ja ne pääsevät kasvikuivuriin. Tästä tämä tämän vuoden säilöntä alkaa. 

Istutin myös kääpiösamettikukan, auringonkukan ja zinnian taimia mökille.  Oli aivan kuivaa ja niin kastelin myös edelliset kylvökseni. Viime käynnillä laitoimme ison vesiastian kuntoon. Sen hanasta jäi hieman vesi tippumaan - tiptip -  ja niin luulin, että koko 1000 litraa oli valunut maahan. Onneksi vain pari sataa litraa vettä oli hävinnyt - ja siitä 10 litraa sentään ämpärissäkin - ja vielä jäi puoli tankillista kasteluiden jälkeenkin. En kyllä hanaa uskaltanut avata lainkaan, vaan otin yläkautta ämpärillä ja kastelukannuilla vettä tästä tankista. Samalla tyhjensin kyllä myös tynnyrit, jotka ovat mökin parilla nurkalla ja saavat veden räystäskouruista (jos sataa). - Nyt on ainakin lupailtu sadetta. Jo iltapäivällä taivas meni pilveen. Toki lämpömittari näytti vielä pariakymmentä astetta lähtiessäni kotiin neljän tienoilla. Järven vesikin on jo kymmenasteista.


Olimme pohtineet jo jonkin aikaa vanhojen koristeomenapuiden poistamista. Tänään se sitten tapahtui: Mies sahasi pois vanhat ränsistyneet puut ja niiden tilalle lähistölle istutti uuden puun: paratiisiomenapuun Erstaa. Se on marja- ja tarhaomenapuun risteymä Erstan puutarhasta Nastolasta 1870-luvulta. 
Tällä koristepuulla on runsas valkoinen kukinta ja kauniit pienehköt omenat. Hedelmät sopivat hilloihin ja mehuihin. Lajike on erinomainen tarhaomenapuiden pölyttäjä. Runko ja alimmat oksat kannattaa suojata talveksi verkoilla jyrsijöiden varalta. Erstaa on hillittykasvuinen, kasvaa leveäksi, noin 4–5 metriä korkea puuksi, jonka notkeat oksat riippuvat kärjistään. Vanhan puun latvus tullee pyöreähköksi. 
Kerrotaan, että jo nuorena puu kukkii runsain valkoisin kukin, Etelä-Suomessa yleensä toukokuun lopulla. Hedelmät ovat  n. 3-4 cm, pyöreitä, loistavan keltaisia, toiselta sivultaan kirkkaan oranssisia. Maku imelähkö, lievähappoinen. Kypsänä erinomainen mehuomena. Ennen täyttä kypsyyttään korkean pektiinipitoisuutensa vuoksi sopiva hilloihin ja hyytelöihin. Melko korkea C-vitamiinipitoisuus.  
Kasvualustan tulisi olla tuore, runsasravinteinen, kalkittu ja hyvin vettä läpäisevä. Koska juuristo ei siedä märkää eikä kylmää maata, omenapuu kannattaa istuttaa loivaan kumpuun.

Illalla olimme taas kummilasten luona aterialla. Maukasta, hyvää, mukavaa seuraa muutenkin ja ilo saada olla yhdessä.

Raamatun sana: Meidät on pelastettu, se on varma toivomme. Mutta toivo, jonka jo näkee täyttyneen, ei enää ole toivo. Kukapa toivoo sellaista, minkä jo näkee! Jos taas toivomme jotakin mitä emme näe, me myös odotamme sitä kärsivällisesti.
    Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja. Emmehän tiedä, miten meidän tulisi rukoilla, että rukoilisimme oikein. Henki itse kuitenkin puhuu meidän puolestamme sanattomin huokauksin. Ja hän, joka tutkii sydämet, tietää mitä Henki tarkoittaa, sillä Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta.
    Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.
( Roomalaiskirje 8: 24-28)

21.5.2017

Turussa Lähetysjuhlilla

Myös osallistuin jälleen tänäkin vuonna SLS:n vuosikokoukseen. Suomen Lähetysseuran vuosikokous kokoontui Turussa Lähetysjuhlien yhteydessä lauantaina 20.5.  Vuosikokous on Suomen Lähetysseuran ylin päättävä elin, joka kokoontuu vuosittain kesäkuussa valtakunnallisten Lähetysjuhlien yhteydessä. Vuosikokous vahvistaa Lähetysseuran tilinpäätöksen sekä valitsee hallituksen. Vuosikokoukseen osallistui tänä vuonna 393 seurakuntien ja järjestöjen edustajaa ja henkilöjäsentä. Uusiksi jäseniksi hallitukseen valittiin Nousiaisten seurakunnan kirkkoherra Juhana Markkula ja Vartiokylän seurakunnan kirkkoherra Jukka Pakarinen. Kokouksen päätteeksi Lähetysseuran toiminnanjohtaja Seppo Rissanen ilmoitti jäävänsä eläkkeelle syksyllä.

Lähetysjuhlille tullaan saamaan ajankohtaista tietoa siitä, mitä lähetystyössä eri puolilla maailmaa tapahtuu. Juhlilla kohdataan muiden kulttuurien kristittyjä ja pohditaan heidän kanssaan sitä, mitä merkitystä kristillinen usko tuo elämään, ja miten usko vaikuttaa kehityksen ja maailman epäoikeudenmukaisuuden ongelmien ratkaisemiseen. Iloisissa juhlissa myös rukoillaan ja lauletaan yhdessä vanhojen ja uusien ystävien kesken. Juhlille tullaan myös tapaamaan ystäviä ja uusia ihmisiä. 
Niinpä myös Etiopian lähetit ja ystävät kohtasimme taas hetkiseksi tapaamaan toisiamme ja vaihtamaan kuulumisia ja rukoilemaan yhdessä.  
Lauantai-iltana osallistuin Betel-kirkossa afrikkalaiseen rukousiltaan. Riemullista ylistystä, laulua, rukousta, rukousopetusta

 Betel-kirkko on ollut nimenomaan lähetyskirkko.
Kirkkopäivät ja Lähetysjuhlat päättyivät tänään Suvivirsikirkkoon, jossa siunattiin Lähetysseuran ulkomaiseen työhön diplomi-insinööri Tiina Harju Botswanaan, psykologian maisteri Ilkka Koivisto ja teologian maisteri Satu Koivisto Thaimaahan, kasvatustieteen maisteri Teija Lievonen Angolaan, kasvatustieteen maisteri Kirsi Piittala ja filosofian maisteri Marko Piittala Israeliin sekä teologian maisteri Ulla Rissanen Tansaniaan.

Pari paria sukkia ja ohjekin pitsisukkiin

Bussimatka on aina hyvä paikka neulomiseen. Tälläkin reissulla valmistuivat jo pitkään tekeillä olleet valko-lilat perussukat, jotka ovat Löysäpipoisten Jyjy 2017-haasteessa mukana ja sitten toiset sukat lapselle, keltsaiset pitsisukat. Pitsisukat painavat 55 grammaa ja raitasukat 59 grammaa.

Raitasukat on neulottu kolmen ja puolen puikoilla 40 silmukalla 30-numeroisen jalkaan.
Keltaiset pitsisukat ovat 50 silmukalla neulottu samoin noin 30-numeroiseen jalkaan sopiviksi. Pitsisukat neuloin Novitan Nallesta kolmosen puikoilla.
Ohje pitsisukkiin:
Kuvio on viidellä jaollinen, joten neuloin 15,10, 15, 10 silmukkaa puikollaan. Kolme kerrosta kolme oikein, kaksi nurin -neulosta. Neljännellä  kerroksella oikeiden silmukoiden sijaan: Langankierto, yksi nostetaan neulomatta, kaksi yhteen, neulomaton vedetään näiden kahden yhteenneulotun yli, langankierto. Kymmenen reikäkerrosta ja kolme kerrosta vielä kolme oikein, kolme nurin. Sitten ensimmäisen puikon nurja silmukka ja kolmannen puikon nurjasilmukka siirtyivät viereisille puikoille. Näin reunasta tuli molemminpuolin tasainen, kun tein päällispuolenkin pitsineuleena. Kantapää vahvistettuna.

Löysäpipoisten Jyjyssä 2017 on aikaisemmin aloitettu ja ovat valmistuneet:
1. Farkunsiniset perussukat lapselle. Aloitettu 25.12. Valmiit 28.12.  Paino 60 grammaa.   
2. Harmaankirjavat Olga-sukat. Aloitettu 29.12. Valmiit 2.1.  Paino 50 grammaa.
3. Jämälangoista Aalto-sukat. Aloitettu 4.1. Valmiit 4.1.  Paino 102 grammaa.
4. Farkunsiniset Kerttu-sukat. Aloitettu 6.1. Valmiit 6.1.  Paino 103 grammaa.  
5. Vaaleankirjavat Pitsisukat. Aloitettu 9.1.  Valmiit 11.1.  Paino 82 grammaa.
6. Jämälangoista raitasukat. Aloitettu 13.1. Valmiit 15.1. Paino 88 grammaa.
7. Jämälangoista kapearaitasukat. Aloitettu 16.1. Valmiit 16.1. Paino 93 grammaa.
8. Vihreänkirjavat Aalto-sukat. Aloitettu 18.1. Valmiit 20.1. Paino 70 grammaa.
9. Sinapinkeltaiset Kerttu-sukat. Aloitettu 26.1. Valmiit 30.1. Paino 97 grammaa.
10. Jämälangoista Körttisukat. Aloitettu 2.2. Valmiit 5.2.. Paino 93 grammaa.
11. Jämälangoista Körttisukat. Aloitettu 6.2.. Valmiit 7.2. Paino 100 grammaa.
12. Rikottua helmineuletta sukat. Aloitettu 9.2. Valmiit 10.4. Paino 96 grammaa.
13. Jämälangoista perussukat. Aloitettu 14.2. Valmiit. Paino grammaa.
14. Sammalenvihreät Kerttu-sukat. Aloitettu 20.2. Valmiit  2.4.. Paino 98 grammaa.
15.Sinivalkokirjavat Nalle Gardenista Olga-sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit 11.3. Paino 67 grammaa
16. Mustankirjavaa  ja harmaata  sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit. Paino grammaa
17. Sinivalkoisesta Polkasta perussukat. Aloitettu 26.2. Valmiit 5.3. Paino 93 grammaa.
18. Lilakirjavaa ja vaaleanharmaata sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit 7.4. Paino 106 grammaa.
19. Keväisenvaaleat sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit 20.3. Paino 68 garmmaa.
20. Valkoista ja lilaa sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit 19.5. Valmiit. Paino 59 grammaa

19.5.2017

Turun torillakin

Vuonna 2017 Lähetysjuhlia vietetään Kirkkopäivien yhteydessä Turussa 19.–21.5. osana reformaation merkkivuoden tapahtumia. Turussa on siis tänä viikonloppuna niin Suomen Lähetysseuran vuosijuhla kuin kirkkopäivät. Paljon on monenlaisia tapahtumia yhtäaikaa ja rinnakkain eri puolilla kaupunkia. Ehdin mukaan muutamaan päivän mittaan.

Aamulla seitsemältä lähti bussi kohti Turkua. Bussissa ehdin neuloa keskeneräiset haastesukat valmiiksi ja aloitin toisia, jotka ovat menossa Missiokauppaan kunhan valmistuvat.

Veimme hotellille matkatavarat säilöön, aterioimme ja lähdin Logomolle tutustumaan kirkkopäivämateriaaleihin. Joitakin näytteitä tarttui mukaan. Jännä huomio: monilla näytteilleasettajilla oli tarjolla karkkeja. Sokerihumalaa tarjolla.

Löysin mm. farsinkielisiä katekismuksia vietäväksi kummilapsille ja muille farsinkielentaitoisille.

Päivällä oli lähetystilaisuus Mikaelin seurakuntakodissa, jossa tansanialainen johtava piispa, Moshin hiippakunnan piispa Shoo toi esille hyvin, miten kirkko juuri Afrikassa kasvaa niin paljon. Hän selosti kirkon kasvun mahdollisuuksia ja kertoi, miten heillä tuo onnistuu.
Myös Etiopian Mekane Yesus  -kirkko kasvaa voimakkaasti samalla tavoin.
Nautin lämpimästä päivästä kävellessäni entisen kämppäkaverin kanssa pitkin Aurajoen rantoja. Ihmiset olivat ottaneet rennosti ja istuskelivat siellä täällä auringossa monet perheineen tai kaveriryhmineen ja eväineen. Ja jäätelökioskilla oli pitkän pitkä jono halukkaita  herkkua vartoomassa. Rannan puihin oli kiinnitetty paljon neulegraffitteja.
Pistäydyin kirjastossakin katsomassa Pipliaseuran pystyttämän  Raamattunäyttelyn.
Myös osallistuin ammattiliiton tarjoamalle iltapalalle ohjelmineen. Olipa musiikkia. Viis papeista, mutta neljä paikalla,  musisoimassa, kaikki kirkkoherroja reipasta railakasta, meille sopivaa.

Illalla oli varsinaiset lähetysjuhlien avajaiset Turun tuomiokirkossa.  Mielenkiintoisesti. Vain yksi jäi puuttumaan; rukous. Tosin laulujen ja virsien sanat olivat myös rukousta. Safarikuoro juhlii myös 50-vuotistaivaltaan. Ja kirkko oli täynnä väkeä. 
Lähetysjuhlien avajaisissa omaa tietään lähetyksen työhön pohtivat Frans Hannula, aidsin takia orvoksi jäänyt Tesfaye Nigusu ja lähetystyöntekijä Ammi Kallio.
 Frans Hannula oli Lähetysseuran lähetystyöntekijänä Ambomaalla ja myöhemmin Turun seudulla herätyspuhujana. Hannulaa esitti näyttelijä Hannu Pajunen.

18.5.2017

Pihkasalva

 Tulppaanitkin ovat alkaneet kukkia pojan talon aurinkoisella seinustalla.

Sain näytteen Rönnin pihkasalvaa ennen vaellukselle lähtöä. Salvasta kerrotaan, että tämä Rönnin pihkasalva on Sipoossa käsin valmistettu 100% luonnontuote. Sen pihkapitoisuus on runsas 30 %. Pihkasalva sisältää Lapissa kasvaneesta kuusesta kerättyä pihkaa, suomalaista hamppuöljyä, (Hamppuöljy sisältää runsaasti tärkeitä rasvahappoja, gammalinoleenihappoa sekä E-vitamiinia.) ja mehiläisvahaa. Pihkaa voidaan käyttää hoidettavaan kohtaan useita kertoja päivässä kunnes hoitoa ei tarvita.

Pyhiinvaelluksellani Salamancasta Santiagoon tarvitsin sitä parikin kertaa. Jostain syystä nenäni vuoti miltei jatkuvasti aina, kun kävelin. Piti niistää tosi usein. Siksi sitten nenänpielet ärsyyntyivät rikki asti. En ensin muistanut lainkaan, että minulla oli tuo salva korjaamaan tuota hiertymää, vaikka joka päivä salvan näin pesupussissani. Kun laitoin sitä pari kertaa, niin nenänpieli tuli kuntoon. Samoin suupieli ja huulet olivat ärtyneet ja näihinkin levittelin tuota salvaa. Ja auttoi. Salva oli todella kovaa, joten sitä piti sormen alla lämmittää pitkään, että sitä sai irtoamaan rasiasta ja pystyi levittämään.
Eilen kävimme mökillä tarkistamassa katiskat. Ei yhtään kalaa sammakoista puhumattakaan. Katiskat olivat täysin tyhjiä! No, tulihan haravoitua ja myös kasteltua kaikki kylvetyt kasvit, istutetut puut ja pensaat. Mies asensi taas kesäksi vesipumpun. Niinpä saimme järvestä vettä letkua myöten ylös mäen päälle mökin viljelyksille.

Kuivaa on ollut. Jo viime syksynä veimme mökille kevättä odottelemaan tällaisen tuhannen litran kuution vesisäiliöksi. Mies rakensi sille pölkyistä jalat ja laudoista tuet. Pesimme tuon vesisäiliön harjan ja vesisuihkun avulla puhtaaksi, kannoimme sen paikoileen ja aloimme täyttää sitä.

Pumpun avulla vesi tuli hyvin järvestä. Saimme tuon tuhat litraa vettä astiaan. Kun kokeilimme hanaa, niin se jäi tiputtelemaan vettä. Koetimme uudelleen ja entistä  enemmän vesi valui, tosin ämpäreihin, jotka sitten tyhjensin luumupuille ja marjapensaille. Lopulta saimme hanan vain hieman tiputtelemaan, mutta nyt jo lienee tuo astia tyhjä. Onpahan puutarha märkä!

Pitänee hankkia uusi hana tiivisteineen. Tiivisteet olivat ilmeiseti kuivuneet liikaa. minkä vuoksi ne eivät liimautuneet tarpeeksi tiiviisti kiinni.

Tänään on taas ollut työpäiväkin pitkästä aikaa. Olin päivystämässä muutaman tunnin virastossa.

Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne. (Johanneksen evankeliumi 13:34)

16.5.2017

Toimintatiistai

Pihallamme kasvaa sinivuokkoja ja niiden muunnosta. Olisiko tämä sitten punavuokko?
Olimme  aaamupäivällä urheiluseuramme senioreiden retkellä Lapakistossa. " Lapakiston luonnonsuojelualue on ruuhka-Suomen sydämessä sijaitseva monipuolinen, karu ja maastoltaan vaihteleva retkeilykohde." Alueella on 230 hehtaarin virkistysalue, jolta löytyy viisi eri lenkkiä. Pinta-alasta noin 18 hehtaaria on vesistöjä.

Teimme tänään lyhyitä ja pitkiä vaelluksia. Kiersin pari kertaa Lapakiston lammen, ensin vastapäivään, sitten myötäpäivään.  Miehen porukka kävi retkeilemässä useammalla järvellä ja lammella.
 
Lapakisto-lammelle on valmistunut nuotiopaikka ja esteettömyyspolku, jota pitkin myös liikuntavammaiset pääsevät lammen rannalle tulistelmaan. Aurinko paistoi ja lämmitti, missä ei tuullut. Ja tietysti aina hyvään retkeen kuuluu eväiden syönti - ja useimmiten myös makkaran tms. paistaminen. Niin taas tänäänkin retkemme vetäjä oli jo laittanut makkarat valmiiksi - kiitos!
Iltapäivällä olimme kuuntelemassa, mitä ikäihmisille on tarjolla kunnassamme. Saimme tietää monenlaisista toimintojen muutoksista. Aina ne eivät ole parempaan päin - ei ainakaan siltä vaikuttanut. Toki se oli hyvä asia, että ryhmät voivat kokoontua entisellä kunnanatalolla aamuisin ja iltaisin parin tunnin ajaksi ilmaiseksi, kunhan varaavat tilan etukäteen. Kun kuntamme liittyi kaupunkiin, niin menetimme monet ilmaiskokoontumistilat. Joudumme maksamaan mm. urheilupaikoista paljon enemmän kuin aikaisemmin, siis myös täällä syrjäkylillä.
Kuunnellessa syntyi miltei valmiiksi yksi lapsen sukkakin.
Mies on istuttanut ostamamme luumupuun. Toki meillä on monta luumupuuta ennestäänkin, mutta ne ovat aika vanhoja. Uusiutumista tarvitaan ja etenkin olemme kaivanneet keltaisia luumuja. Nyt hankittu puu on keltaluumu Laatokan Helmi.

Laatokan  Helmen kerrotaan olevan  pieni tai keskikokoinen, koostumus mehevä ja maku miellyttävän happamanimelä.  Se on hyvä syöntiluumu ja sopii myös talouskäyttöön. Hedelmät kypsyvät elokuun puolivälin jälkeen ja säilyvät viikkoja syöntikelpoisina. Lajike on itsepölytteinen, mutta runsaampi sato saadaan, kun lähellä kasvaa toinen luumulajike. Laatokan Helmi tulee nopeasti satoikään. Puu on pienikokoinen ja kapeakasvuinen. Puun sanotaan olevan myös hyvin talvenkestävä.

 Ps. Taaksepäin vappuaattoon asti on vaellusta päivitetty kuvineen.

Lautasellani





Olimme juhlimassa maanantai-iltana vuoden ikäisiä kristittyjä. Vietimme kastepäivän muistamisen juhlaa. Saimme vallan makoisaa ruokaa, jota kummilapsiperheet olivat valmistaneet. Jo äitienpäiväksi olin saanut tuoretta makoisaa naan-leipää ja nyt maistelimme muitakin kummilasten kotimaan herkkuja.

14.5.2017

Äitienpäivän iloja

Kirkkaat riemun äänet soivat tänään sydämessäni.
Muistot kiitosmielen toivat, niistä kiitän nöyrästi.
Herra antoi elämän, kaiken hyvin johti hän,
tähän asti armossansa siunannut on lahjoillansa.
Halki elinpäivieni tieni hän on avannut,
riemut, murheet matkalleni viisaasti on jakanut.
Vaikeinakin päivinä Herra oli lähellä,
rakkauden voimin kantoi, murheeseenkin toivon antoi.
(Virsi 470:1,2) 

Oli tänään ehtoollisavustajana messussa. Messun jälkeen oli seurakuntatalolla kirkkokahvit täytekakkuineen ja komeine voileipineen. Vaan missä kirkkokahveille tulijat? Vähän oli väkeä, vaikka isoon joukkoon olivat tekijät valmistautuneet.
Aamulla ennen heräämistäni oli mies käynyt jo hakemassa valkovuokot aamupalapöytään. Valkovuokot kuuluvat meillä ilman muuta äitienpäivään. Ne ovat ne parhaimmat ja perinteisimmät kukat. Tosin taitaa valkovuokko olla vain eteläisimmän Suomen perinteinen äitienpäiväkukka. Ilmeisesti se ei kuki vielä toukokuun toisella viikolla pohjoisessa, jos lainkaan siellä esiintyy.
Iltapäivällä mökillä jatkui eilinen souvi. Ja kimppu valkovuokkoja löytyi mökilläkin maljakkoon.
Kun ei vielä ole laitettu kuntoon vesipumppua nostamaan vettä järvestä mökille asti, niin vesi kulkee ämpäreissä ja kastelukannuissa mäkeä ylös kasvimaille. Tulipa tuossakin askeleita ja kuntoilua!
Tänään kaivoin kasvimaasta ison kiven mullan alta pois kasvimaata kiusaamasta. Olipa urakka. Se onnistui lapion ja rautakangen avulla aikani aherrettuani. Mies sanoi sitä hullun hommaksi, mutta kun olin päättänyt tuon nostaa pois, niin sen tein. Ja selkä kiittää (aih ja voih!) Kunnostin kasvimaan ja kylvin salaattia, porkkanaa, mangoldia, punajuuria, hernettä, kähäräpersiljaa ja istutin sipuleita. Ja olenhan saanut liikuntaa, mikä sekin on tärkeää.

Olemme saaneet nauttia tänään kummilapsilta saatua vallan ihanaa naan-leipää. Minulle se maistuu erittäinkin juuston, kurkun ja salaatin kera. Lounaaksi oli bataattikeittoa ja keitonkin kanssa tuo leipä maistui. Lisäksi kummilapset antoivat äitienpäivälahjaksi myös espressokupit. Olinhan opetellut Espanjassa vaelluksella nauttimaan kahvia espressona!

13.5.2017

Puu

Mökkipäivä. Aamulla lähdimme liikkeelle.
Matka suuntautui aluksi hautausmaalle äidin ja äidin isoäidin haudoille ruusuja istuttamaan. Katselin suvun hautakiviä. Niiden tekstien kultaukset alkavat häipyä. Vuodet kuluttavat. Pohdimme, että kohokirjaimet näkyvät ja säilyvät paremmin, vaikka eihän niitä voi näihin vanhoihin hautakiviin laittaakaan.
Jatkoimme matkaa mökille, mutta tulikin yllättävä poikkeama, kun kylällä oli kevättempaus eli tavallaan myyjäiset. Niinpä menimme tutkimaan tarjontaa ja söimme kalakeittoa, maukasta lohikeittoa. Tapasimme tuttujakin.
Mökillä oli ahkerointipäivä. Toimme kasvejakin. Kesäisin on mökin edessä ollut pari markettaa. Marketta on perinteinen ja vanha kesäkukka. Se on hyvä kukka, joka kestää jonkin verran kuivuuttakin. Pitää vain muistaa poistaa kuihtuneet kukat pois, jotta uudet nuput saavat tilaa kehittyä. Kuivuminen saa nuput varisemaan. Toki siis kasteluakin pitää olla ja markettoja olisi hyvä lannoittaakin pitkin kesää.

Toimme myös jo pelargoniat talvisäilöstä. Ne olivat jo jonkin aikaa verannalla valossa ja saamassa uutta voimaa. Nyt ruukkuihin lisättiin yksi uusi pelargonia, jotta jo nyt olisi kukkivaa näkyvillä. Samoin tietysti on mummon mökin ikkunalla myös kukkiva pelargonia. Pelargoniat  vaativat säännöllistä kastelua ja lannoitusta, mutta yleensä toipuvat, vaikka pääsisivätkin välillä kuivahtamaan.Nämä ovat siitä hyviä kukkia, että ne  kukkivat koko kesän,  jos kuihtuneet kukat taittaa lehtihangasta asti säännöllisesti pois.
Ostimme Pepi-päärynäpuun. Sen ostin jo pari-kolme vuotta sitten mökille, mutta silloin se olikin saastunut tulipoltteesta ja tuli ilmoitus, että piti poistaa. Niinpä hävitin tuon edellisen. Viime syksynä mies toi mökille yhden päärynäpuun. Kun luimme sen ohjeita, ilmeni, että se tarvitsee toisen päärynän pölyttäjäksi. Osa päärynälajikkeista on näet itsepölytteisiä, eli ne tekevät satoa ilman toista lajiketta. Pölytyksen ja sadon varmistamiseksi kannattaa istuttaa eri lajikkeita, etenkin jos lähistöllä ei kasva muita päärynäpuita. Niinpä nyt sitten hankimme tuon Pepin. Kotona meillä on myös Pepi ja se on tuottanut hyviä hedelmiä. Pepi on itsepölytteinen, elo-syyskuussa kypsyvä lajike. Istutuksen jälkeen kastelusta kannattaa huolehtia viikon välein, etenkin kuivina aikoina. Taimivaiheen jälkeen päärynäpuut eivät tarvitse kastelua tai lannoitusta. Ja jos lannoittaa liikaa, niin satoikä myöhentyy. Oksien taivuttaminen lähes vaakatasoon hillitsee oksien pituuskasvua ja edistää kääpiöversojen ja kukkasilmujen muodostumista.Ja tuo taivuttaminen on parasta tehdä juhannuksen aikoihin heinäkuuksi.

Timo-perunaa istutimme mökille ja kotonakin jo on pari riviä Timoa. Timo on Suomen suosituin varhaisperunalajike. Timo lähtee nopeasti kasvuun kylmässäkin maassa.

Hieman haravointiakin mökillä. Tyhjensin mullasta kaivonrenkaat, joissa olen kasvattanut kurpitsoja ja kurkkuja. Laitoin pohjalle kolme kottikärryllistä lehtiä ja sitten päälle multaa, lantaa, kalkkia ja taa multaa, lantaa kalkkia ja multaa. Ja lopuksi kastelin nuo parilla ämpärillisellä vettä, jotta lehdet paremmin painuisivat. Niinpä nuo ovat valmiina odottamaan lämpimiä päiviä ja taimia.

Istutin myös kotoa tuotuja karhunvatun taimia kivien koloon. Siksi hieman kauemmas kasvimaalta, jotta jos ne alkavat levitä, eivät ainakaan tule kasvimaalle juuriaan tuomaan. Karhunvattu kukkii keskikesällä valkoisin kukin. Olemme leikanneet varret yleensä noin metrin mittaisiksi, jotta on helpompi poimia marjat. Nämä mökille istutetut ovat vain 10 sentin varrella, joten tänä vuonna ne eivät vielä tuottane marjoja. Pari alkua on kyllä ollut täällä aikaisemminkin.

Toki jotain sentään kylvin: Kehäkukkia ja tilliä.
Mökillä katiskassa oli ahvenia ja niin ruokaa oli taas tiedossa. Lounaaksi paistoimme noita ahvenia. Illalla kotona tein perunarieskoja päivällä jääneestä perunamuusista lisäämällä siihen ohrajauhoja ja suolaa. Rieskat paistoin 250 asteessa noin 13-15 minuuttia pellillinen.