Sivun näyttöjä yhteensä

16.8.2017

Suppiksia ja mustatorvisieniä

Löysin tämän vuoden ensimmäiset suppilovahverot kantarellien etsimisreissulla. Toki niitä suppiksia ei ollut paljon (tuossa kuvassa ne ovat kaikki), mutta kohta nekin alkavat nousta. Yleensä suppiksia löytää melko myöhään syksyllä syyskuusta marraskuuhun.

Toki oikein hyviä kantarelleja oli kasvanut viikossa moneen vakipaikkaan.

Suppilovahvero on kooltaan pienikokoinen ja muodoltaan torvimainen. Sen maku on mieto ja lievästi makea. Suppilovahverot halkaistaan ennen käyttöä, jotta jalan sisään varisseet roskat saadaan pois. Suppikset ovat helppoja kuivata. Ja niitä voi syödä vaikka sinällään kuivattuina, tai murustaa jauheeksi tai tehdä niistä vaikka piirakkaa tai keittoa tai kastiketta.

Ja yllätyin, kun löysin litran verran mustatorvisieniä, tosin tutulta paikalta. Ja ainakin toinen mokoma jäi vielä kasvamaan. Elo-lokakuussahan on kyllä mustatorvisienen aika, mutta tänä kesänä kaikki  on ollut myöhässä.

Mustatorvisieni on kantarelleihin kuuluva erinomainen ruokasieni, joka ei tarvitse esikäsittelyä. Helppo ja nopea kuivata. Mustatorvisienen lakki on ontto ja tumma, suppilomainen. Se on päältä mustanruskea ja alta mustanharmaa, joten se on helppo tunnistaa. Mustat torvisienet ovat yksi parhaita ruokasieniä. Mustatorvisieni on proteiinipitoinen, ja sisältää lisäksi monia B-ryhmän vitamiineja, kuparia ja muita hivenaineita.

15.8.2017

Terävät

Tämän viikon MakroTex-haasteen aiheena on TERÄVÄ.
Monenlaista terävää tuli esiin. Lähdin kuitenkin etsimään terävää puutarhasta. Nokkonen ei käynyt - oli hankala kuvata. Haravan piikki ei ollutkaan kovin terävä eikä talikkokaan. Piti lähteä kävelemään pitemmälle. Vastaan tuli karviaismarjapensaita. 

Piikkejä kyllä löytyi ja jo kypsiä marjojakin. 

Kävelin vielä syvemmälle puutarhaan ja eikös mitä: karhunvatukkapuska vielä raakoine marjoineen ja terävine piikkeineen. Kuvaamisreissusta jäi muisto sormeenkin: Piikki iski.

12.8.2017

Laurin vaellus Hämeessä

Pyhän Laurin legenda kertoo:
Lauri oli kotoisin Espanjasta ja tuli paavi Sikstus Pyhän mukana Roomaan tämän arkkidiakonina. Keisari Decius aloitti kristittyjen vainot 200-luvulla. Syrjäytetyn keisarin aarre annettiin Laurentiuksen haltuun ja hän käytti sen jakamalla sen almuina puutteessa eläville kristityille. Laurentius joutui keisarin eteen tekemään selkoa siitä, missä on kirkon aarre. Hän pyysi kolme päivää aikaa asian selvittämiseen. Tänä aikana hän kokosi köyhät, halvaantuneet ja sokeat ja toi heidät keisarin eteen. ”Katso tässä voit nähdä ikuisen aarteen, aarteen, mikä ei koskaan vähene vaan kasvaa kasvamistaan. Se on jaettu kaikkien näiden kesken ja jokainen on saanut varmasti osuutensa. Heidän käsissään aarre viedään taivaaseen.” Legenda etenee kuvaamalla monia kidutuskeinoja, joilla keisari yritti saada Laurentiusta luopumaan uskostaan. ”Ketä meidän tulee rukoilla, luotua vai Luojaa?” kysyi Laurentius, kun häntä vaadittiin uhraamaan Rooman jumalille. Lopulta hänet paahdettiin kuoliaaksi tulikuumalla parilalla 258, josta on tullut hänen tunnusmerkkinsä puuveistoksiin ja maalauksiin. (http://www.keskiaika.fi/tietoiskut/pyha-laurentius/)

Vaelsimme tänään 12.8.2017 Lammin kirkosta Hämeenkosken kirkkoon. Tänä vuonna tämä vaellus kulki näin 18 kilometriä ainakin 61 vaeltajan kera.

Vaellus alkoi Lammin kirkossa Kaisu Koskuen kirkon historian kertomisella.. Lammin keskiaikainen kirkko on nykyisten tutkimusten mukaan rakennettu aikavälillä 1490–1510. Kirkko on omistettu vuonna 307 kuolleelle Aleksandrian Pyhälle Katriinalle, oppineelle marttyyrineidolle. Vuoteen 1918 saakka kirkon sisäosat olivat puisia. Tämä puusisusteinen kirkko paloi pahoin Suomen sisällissodan aikana 29.4.1918. Palon jälkeen kirkosta oli jäljellä vain harmaakiviseinät. Alun perin puinen tapuli rakennettiin uudelleen niin, että sen alaosa on muurattu kivestä. Uudet kellot saatiin Viipurin Papulan sotilaskirkosta. Palon jälkeinen kirkon korjaus valmistui juhannukseksi 1920. Kirkkoon saatiin sähkövalo jouluksi 1921. Lammin kirkossa on nyt noin 450 istumapaikkaa.

Jürgen Skaffari ohjaili meitä pyhiinvaellukselle. Hän antoi mm. pari ohjetta. Vaellus ei ole juoksua eikä kilpailua vaan rauhallista kulkemista. Toinen oli, että ristiä ei saa ohittaa - risti kulkee aina ensimmäisenä. Kirkkoherra Heli Ulvinen siunasi meidät matkaan.
Matkaanlähtö:  reitin opastusta ensimmäiselle ristinkantajalle.

Matkan aikana oli kaksi taukopaikkaa.
Ensimmäinen  Lammin puolella, Biologisella asemalla noin kuuden kilometrin päässä alusta. Biologisella asemalla saimme kahvit eli reilun aamiaisen. Siellä myös Kaisu Koskue kertoili, että olimme Lammin vanhan pappilan paikalla, joka oli myyty viime vuosisadan loppupuolella Helsingin Yliopistolle.
Matkan varrella oli sopivin väliajoin pysähdyksiä, juomataukoja ja lepotaukoja ainakin parin kilometrin välein.
Toinen taukopaikka hartaushetkineen oli Hämeenkosken puolella, josta oli enää kuutisen kilometriä määränpäähän.. Siitä vaelsimme hiljaisuudessa pätkän matkaa metsäpoluilla. 
Ruokailu vaelluksen päätteeksi oli seurakuntatuvalla. Maukasta jauhelihakeittoa juustoleipineen ja kasvislisäkkeineen oli tarjolla ja kahvia marjaisine leivoksineen.

Pyhän Laurin kirkko Hämeenkoskella oli suomalainen keskiaikainen harmaakivikirkko. Kirkko on todennäköisesti rakennettu vuosien 1510 ja 1560 välisenä aikana. Näillä vanhan kirkon kahdeksankulmaisilla raunioilla oli tarkoituksemme pitää  messu. Kivikirkko on siis ollut raunioina jo 350 vuotta. Sen raunioilla järjestetään (säävarauksella) Laurin kirkkovaellusten päätösjumalanpalvelukset. Hämeenkosken keskiaikaisen kivikirkon raunion seudulla on ilmeisesti ollut asutusta jo viikinki- ja ristiretkiajalla. Kirkkopaikan kaivauksissa  on löytynyt hautoja ja ristiretkiaikaisia/ varhaiskeskiaikaisia esineitä. Osa haudoista on voinut kuulua puukirkon ympärille olleeseen kirkkomaahan, mutta paikalla, kirkosta itään on voinut olla myös varhaiskeskiaikainen kalmisto. Kirkonpaikan läheisyydessä on lähde, jonka on arveltu olleen pakanallinen, toisin sanoen rautakautinen palvontapaikka. Luultavasti lähteen kunnioitus on kuitenkin peräisin siitä, että lähteestä haettiin keskiajalla kirkollisissa toimituksissa käytetty pyhä vesi.
Tänään kuitenkin oli luvassa aikamoinen ukonilma ja siksi kokoonnuimme nykyiseen Hämeenkosken kirkkoon päätösmessuun. Messun jälkeen jaettiin vielä vaellustodistukset. Ukonilma oli ja yöllä luvassa lisää. Jylinää alkoi kuulua  messun loppupuolella. Onneksi olimme kirkossa eikä avoimen taivaan alla.
 Nyt myöhään illalla tyyni hetki saunomisten jälkeen.


11.8.2017

Kerttuisaa

Viides aloitus: Jälleen uusi neule ja samalla Kerttu-mallilla kuin edellinen aloitus. Nyt valkeasta Seiskaveikasta kolmen ja puolen puikoilla.

Kyjy2017: 
1. Olga-sukat sinikirjavasta Hot Socks London -langasta. Aloitettu 26.7. Valmiit. Paino grammaa.
2. Olga-sukat ruskeakirjavasta Hot Socks London -langasta. Aloitettu 28.7. Valmiit. Paino grammaa.
3. Kerttu-sukat keltaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu 30.7. Valmiit. Paino grammaa.
4. Kerttu-sukat vaaleanpunaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu  8.8. Valmiit. Paino grammaa. 
5. Kerttu-sukat valkoisesta Seiskaveikasta. Aloitettu  11.8. Valmiit. Paino grammaa.

Mehustus alkoi

 Eilen töitten jälkeen kipaisin poimimassa mustikoita. Oli kiva paikka, jossa sai poimia marjoja seisaaaltaan - selkäkin kesti hyvin. Ja jopa pojan pihapiirissä, omalla tontillaan!
 Illalla/iltayöstä mehustin ensimmäiset mustat viinimarjat. Tosin nämä oli mies poiminut sillä aikaa, kun minä mustikastin. Mehustus on siis aloitettu ja ensimmäiset kahdeksan pullollista korkitettu. Toki monen monta marjapensasta on vielä poimimatta.
Leiriviikonloppu alkoi. Toki en ole leirillä, vaikka olen Leirimajalla. Kanssani on nelisenkymmentä virolaista ystävyysseurakuntalaista vauvasta vaariin. No, ei ole sentään yhtään vauvaa, mutta aika nuoria muutamissa perheissä on mukana.  Vieraat tulivat alkuillasta ja nyt vähitellen alkavat saada unen päästä kiinni. Jokunen vielä tuolla kuljeskelee. Kävin jo laittamassa saunan oven niin kuin muutkin ovet lukkoon, jottei ulkopuoliset yöllä tule sisälle. Tänään vielä emme saunoneet, mutta huomenna sitäkin on luvassa. Vaihtelua tällainenkin tähän työhön. Huomenna vaelletaan.
Saimme ystävältä värikkäitä maistuvia matkatuliaisia!

9.8.2017

Järven rannalla

Tällä viikolla olen ehtinyt pistäytyä mökillä pari kertaa. Ensin miehen kanssa kävimme öitsemässä ja sienessä ja mustikassa. Toisen kerran lyhyesti pienen hienon miehen ja pikkusiskon kera kesäretkellä.
Kesäretkeen kuuluu aina tietysti uiminen, mikäli mahdollista. Nyt vesi oli jo lämmintä, 20-asteista, joten vedessä jaksoi olla pitempään ja nauttia sen suomista iloista.
Yllätykseksemme viitisen pientä ahventa pyöriskeli koko uimasession ajan laiturin vieressä. Niitä oli mukava seurailla. Vaikka lapset hyppivät veteen, niin kalat eivät siiitä häiriintyneet eivätkä kovista äänistäkään. Jospa olisi haavi, haikaili pikkusisko. Olisihan meillä ollut haavi, mutta sen silmäkoko on niin suuri, että pieni ahven ei siinä olisi pysynyt. Niinpä säästyin tälläkin kerralla ahventen perkuusta.
Välillä oli hyvä levähtää sisällä ja opiskella Othellon peluuta. Samanaikaisesti paistui uunissa mustikkapiirakka.
Piirakkaa varten olimme käyneet metsäretkellä mustikoita poimimassa. Tosin pienten marjalöydöt syötiin jo ennen piirakan tekoa. Metsäretkellä lapset löysivat paljon isoja (!) kantarelleja. Tulipa kotiinviemisiä. Toinen selittikin, että en syö sieniä eikä isäkään, mutta äiti ja veli tykkäävät niistä.

Poimimme yhdessä mökin puutarhasta mustat viinimarjat. Ne olivat jo osittain ylikypsiä - tosin raakileitakin vielä löytyi. Eipä noita mustia viinimarjoja kasva kuin yhdessä pensaassa, joten 2/3 maijallista vain saimme kokoon.
Mökin pihassa kukiivat monessa kohdin kuunliljat. Kun mökillä (toivottavasti) ei ole kotiloita, niin tuollaisia isolehtisiä kasveja kuten myös vuorenkilpiä voi siellä kasvattaa.
 Puolukat alkavat punertua.
 Suopayrtit avaavat kukkansa.
 Ja mökillä aurinko paistaa!


8.8.2017

Kertut tulossa

Toisetkin Kertut tulossa tähän haasteeseen. Nyt neulon niitä vaaleanpunaisesta seiskaveikasta. Tämä malli on suosikkini sukkamallien joukossa.
Kyjy2017: 
1. Olga-sukat sinikirjavasta Hot Socks London -langasta. Aloitettu 26.7. Valmiit. Paino grammaa.
2. Olga-sukat ruskeakirjavasta Hot Socks London -langasta. Aloitettu 28.7. Valmiit. Paino grammaa.
3. Kerttu-sukat keltaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu 30.7. Valmiit. Paino grammaa.
4. Kerttu-sukat vaaleanpunaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu  8.8. Valmiit. Paino grammaa.

Elonkorjuuta

Taas on tiistai ja tämän viikon MakroTex-päivä. Haasteen aiheena on ELOKUU.
 Kantarelleja alkaa löytyä yhä enemmän. Sateet ovat herätelleet keltaiset herkut.
Tosin jo toisenlaistakin keltaista näkyy, mikä erehdyttää toisinaan kantarellien  etsijän.
Elokuun illat pimenevät aikaisin.

5.8.2017

Näyttelyitä

Kesä on hujahtanut nopeasti jo pitkälle. Olen ollut töissä ja viettänyt aikaa mökillä. Kulttuuririennot ovat jääneet hyvin vähiin. Onneksi kirjoittajaystävät houkuttelivat minut mukaan museokierrokselle. Olimme viikolla kahdessa orimattilaisessa museossa, Villa Roosassa sekä Orimattilan taidemuseossa.
 
Villa Roosa on kesänäyttelypaikka. Näyttelyitä on järjestetty vuodesta 1994 alkaen. Näyttelytilana on vuonna 1951 valmistunut entinen huopatossutehdas. jonka kolmessa kerroksessa on esillä taidetta. Tekstiilitaiteilija Maisa Kaarna järjesti  tiloissa tekstiilitaiteen kesänäyttelyitä 1994-2007. Sen jälkeen tiloissa on ollut korkeatasoisia nykytaiteen näyttelyitä.
Tämän kesän näyttelyn aiheena on Maailma on toinen. Villa Roosan nykyinen kesänäyttely on viimeinen näyttely näissä tiloissa.
Heli Ryhäsen Kotiloituminen. Tässä teoksessa tarkastellaan parisuhdetta. Vanha pari näyttää halailevan tai tuuppivan toisiaan. Hahmot elävät symbioosissa kietoen toisensa loputtomasti kasvavaan tunnerihmastoon. Sukupuolierot häilyvät. Metsäläinen pyrkii pintaan. Ote on kuitenkin lempeä, hiukan humalaisen haparoiva. Kyseessä voi olla väsytystaistelu tai vain vanha kunnon rutistus.
Jouko Korkeasaaren uusi veistosinstallaatio Mystical Rapture kertoo hetkestä, jolloin kontrolli pettää. Se koostuu 17 ihmishahmosta, jotka ovat joutuneet oudon hurmion valtaan ja antautuneet  liikkeen vietäviksi kuin primitiivisen tanssin vallassa. Teoksessa hahmot nousevat ilmaan, kaatuvat ja ryömivät lattialla irtautuneina ympäröivästä arkitodellisuudesta.

Jouko Korkeasaaren installaatio Mystical Rapture oli valmistettu pakkausteipistä, sanomalehdistä, kierrätysvaatteista ja kierrätyskengistä sekä ämpäreistä. Yksi ämpäri oli vapaana selfien ottamista varten.

Orimattilan taidemuseossa on parhaillaan vielä Satu Loukkolan Ihmisen kuvia -näyttely. Näyttely koostuu suurelta osin viiden viime vuoden aikana valmistuneista teoksista. Hänen pääasiallisia  taiteen tekemisen välineitä ovat klassinen kuvanveisto ja piirtäminen.

Kaikkien teosten mallina on ollut  oikea henkilö. Työt ovat henkilökuvia, joissa teoksen innoittajana on ollut itse persoona tai jokin mielenkiintoinen yksityiskohta hänessä, vaikkapa hattu, huivi tai auringon killitys kasvoilla.
Toki myös Orimattilan puku oli näytillä. Minullakin on juuri tuo kansallispuku tätini perintönä.
 
Lähdin sitten mökille sienestämään ja marjastamaan. Tiellä olikin tukkeena risujen hienonnus. Aikaisemmin nuo risut vietiin pois autoilla. Nykyään ne jauhetaan hienoksi jo metsässä ja niin kuormaan mahtuu paljon enemmän tavaraa.
Pysähdyksiä  on tullut enemmänkin. Kotimatkalla odottelin pitkään vuoron vaihtumista asfaltointityön vuoksi.
Mökillä on ollut mukavaa istuskella verannalla työskentelemässä tietokoneenkin kanssa samalla nauttien ulkona olosta. Tämä kesä on ollut mökkikesä, koska töihin on ollut kotoa ja mökiltä lähes samanmittainen matka. Heinäkuun ajan päivän lehtikin tuli mökin postilaatikkoon.
Tämä kirkko on ollut niin kotikirkkoni aikoinaan kuin työkirkkoni.
Mökillä ruoka on kasvispainotteita ja kalapainotteista. Saalista on tullut sopivasti silloin, kun mies on onkinut tai olemme vieneet verkon veteen. Tähän aikaan vuodesta jo oma kasvimaa tuottaa ruoan: perunaa, porkkanaa, sipulia, papua, hernettä, salaattia, mangoldia, punajuurta ja maustevihanneksia.
Jos aika kävisi pitkäksi, olisi mökillä muutama pelikin. Tätä peliä osasi kolmas poikani jo pienenä hyvin: muutaman vuoden ikäisenä hän päihitti toiset Othellossa. Täällä tuo peli on odottelemassa hänenkin käyntiään kokeilemaan, vieläkö päihitys onnistuisi.
Malvat ovat kukkineet pitkään näyttävästi mökin kukkapenkeissä. Kylvin ne viime kesänä ja tänä vuonna ne ovat tuottaneet kukkia.

4.8.2017

Löytö


Katselin vanhoja valokuvia. Löysin yllättäen valokuvien joukosta kutsun siunaustilaisuuteen, joka pidettiin pääsiäispäivänä 1919.  Kutsu oli setäni, isäni nuorimman veljen, hautajaisiin.   Myöhemmin suku ei ole tiennyt hänestä edes tarkkaa ikää.  Kyselin aikanaan hänen sisareltaan, mutta viisi vuotta vanhempi sisar ei muistanut kuin että lapsi osasi sanoa jonkin sanan.  Sukuhaudan hautakiveen hänen nimeään ei ole kaiverrettu.

Monia vuosia olen pohtinut tuon lapsen tietoja, mutten ole lähtenyt etsimään. Nyt tuo hautajaiskutsu mustine surureunuksineen vihdoin antoi lisää informaatiota hakemiseen. Etsin tietoja seurakuntatoimistosta löytyvistä vanhoista kirkonkirjoista.  Ja löysin:  Kaikki etunimet, syntymäajan ja kuolinajan ja kuolinsyynkin: kuumeeseen. Tämä pienokainen oli kuollut vuoden ja viidentoista päivän ikäisenä 1919.

1.8.2017

Luonnossa

MakroTex-haasteen tämän viikon aiheena on LUONTO.
Syksyä kohti kääntyy jo kesä ja syyskesän kasvit puhkeavat kukkaan.
Oravalla on turkki kesävärityksessä - tottakai.