Sivun näyttöjä yhteensä

30.12.2017

Yhdenpäivänromaani

Tämä yhdenpäivänromaani Tiina Raevaaran Laukaisu (Paasilinna 2014) kertoo Pauliinan elämästä yhden päivän aikana. Pauliina on kahden esikoululaisen, kaksosten äiti ja Kerkon puoliso. Aamulla hän herää, kun kuuluu laukaisun ääni. Lapset vielä nukkuvat. Pauliina kaivaa patjan alta kirjan, Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä ja lukee sitä hieman - ajateltuna pääsykoekirjanaan. Kirja sisältää myös otteita Steinbeckin kirjasta. Tavallaan kirja  myös seuraa sen tapahtumia.

Kertoja - kirjoittaja on Pauliinan luokkatoveri, joka tapaa Pauliinan aamusella, jolloin Pauliinan autosta on rengas puhjennut ja Pauliinalla ei ole vararengasta eikä varaa sellaisen hankkimiseenkaan ja tytöt pitää saada esikouluun. Kertoja vie Pauliinan tytöt eskariin ja käy Pauliian kanssa kahvilla ja samalla juttelemassa.

Aamulla Pauliina laukauksen kuultuaan vähitellen nousee lastenhuoneen lattialta, missä oli nukkunut ja kurkistaa makuuhuoneeseen, jossa Kerkko oli ollut eikä ihmeekseen nähnyt tätä. Jonkin ajan kuluttua Kerkko tulee sisälle aseen kanssa ja kertoo aikoneensa tappaa itsensä.
Kirjassa onkin paljon lehtien uutisia tapoista, etenkin, missä naiset ovat surmanneet lapsiaan tai puolisoitaan. Kirja tuo esille näitä pitkin matkaa.

Pauliina ilmoittaa Kerkolle aikovansa erota tästä ja lähtee kaupunkiin. Kerkko ilmoittaa, että lapsia et saa. Pauliinan palattua kaupungista...

Jotenkin ymmärrän hyvin nuo vihan ja turhautumisen tunteet, mitä noilla perheen henkilöillä on. Ei työtä, rahaa, sairaslomaa, masennusta, saamattomuutta, sotkuisuutta, rakkaudettomuutta, puhumattomuutta - yhteyden puutetta.

Nopealukuinen kirja, mutta rasittavan ankeaa - ajatuksia herättävää kyllä.

Kirja osuu Helmet lukuhaasteen 2017 kohtiin
19. Yhdenpäivänromaani
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
24. Kirjassa selvitetään rikos
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
 

2 kommenttia:

Kirsti kirjoitti...

Kuulostaa rankalta kirjalta. Mutta elämä on monelle julmaa. Sijaisvanhempana olen törmännyt moniin perheiden tragedioihin, siksi kai olen vältellyt niistä kertovia uutisia ja kirjoja, Hyviä loppuvuoden päiviä.

pappilanmummo kirjoitti...

Kirsti: Sijaisvanhemmuus on rankkaa monesti.