Sivun näyttöjä yhteensä

27.3.2017

Viimeisiä viedään

El Salvadorissa vielä. Tänään sunnuntaina kävimme kahdessa kirkossa. Aamulla aikaisin Megakirkossa ja sitten paikallisen luterilaisen seurakunnan messussa. Ennen messua meille tarjottiin jo aamiainen, vaikka olimme jo yöpaikassamme nauttineet aamupalan. Messu ei alkanut tasan kymmeneltä, vaan vasta noin varttia yli. Senkin jälkeen tuli vielä monta.
Messussa oli meikäläisiä monta avustamassa. Musiikissa kitara, kastanjetit, klarinetti.  säkösoittimen lisäksi. Myös ehtoollista oli asettamassa suomalaisia. 
Ja siunaamassa.
Messun jälkeen tutustuimme uuteen alkuun kirkon rakentamisessa. Kattotuolitkin oli jo laitettu jakuulumma ensi viikolla päästään laittamaan katto. Sitten siellä voikin alkaa jo kokoontua jumalanpalveluksiin siellä.
Sitten edellisen kirkkotilan yläkertaan oli yllätykseksemme oli katettu meille lounas. Maukas. Samalla meille kerrottiin seurakunnan toiminnasta kuten nuorisotyöstä. Täällä nuoret eivät voi kokoontua iltaisin, koska pimeä tulee jo aikaisin ja bussitkin lakkaavat kulkemasta viimeistään yhdeksältä. Lisäksi rikollisuutta on niin paljon, että yksin ei voi liikkua ja ei varsinkaan iltaisin. Eri kaupunginosissaon eri rikolllisjengit, jotka ottelevat keskenään. Niinpä lähes joka kadunkulmassa on poliisi tms rynnäkkökivääreineen.

23.3.2017

El Salvadorissa

Tänään matkasimme Platinum-bussilla Nicaraguasta El Salvarorin San Salvadoriin Hondurasin kautta yli 15 tuntia.
El Salvador on kaunis, trooppinen maa Tyynenmeren rannalla Hondurasin ja Guatemalan välissä. Konkistadori Pedro del Alvarado valloitti El Salvadorin pipil-intiaaneilta vuonna 1524. El Salvador itsenäistyi naapureidensa kanssa Espanjasta vuonna 1821 ja on tätä nykyään Keski-Amerikan tiheimmin asuttu maa. Ilmasto on trooppinen.

Etukäteen oli jo tiedossa, että kaiken veden ja juoman tulee olla teollisesti pullotettua. Myös salaatti ja vihannekset tulee huuhdella pullotetulla vedellä - parempi kun ei käytä salaatteja lainkaan täällä. Ruoan tulee olla lämmitettyä tai keitettyä, siis vielä kuumaa.

Olemme tutustumassa El Salvadorissa mm. luterilaiseen kirkkoon. Salvadorin luterilainen kirkko on elänyt aina väkivallan ja köyhyyden keskellä –  sisällissodan (1980 – 1992) vaikutukset näkyivät moninaisesti yhteiskunnassa vielä pitkään sodan päättymisen jälkeen. Ja jos sota onkin helpottamassa pikkuhiljaa otettaan ihmisten elämästä , niin jengiväkivalta nostaa päätään tuoden epävarmuutta El Salvadorin kansan elämään.

Tänään vietimme myös syntymäpäiviä. Yksi joukostamme täyttää  60  vuotta. Täällä on tapana sunnuntain messussa kysellä, kellä on viikolla ollut syntymäpäivä. Syntymäpäiväsankari kutsutaan eteen ja hänelle lauletaan. Ja sitten syntymäpäiväsankari laittaa aen lasipurkkiin yhtä monta kolikkoa kuin on ikävuosia. Ja kolikot saavat kilahtaa..
Juhlasankaria juhlittiin myös kakulla ja laululla. Sä kasvoit neito kaunoinen.

20.3.2017

Kevään merkkejä

MakroTex-haasteen aiheena on tällä viikolla KEVÄÄN MERKKEJÄ.
On ollut niin lämmintä, että mehiläiset ovat päässeet puhdistuslennoilleen. Mies on jo ehtinyt vaihtaa pesien pohjatkin ja antaa kotieläimillemme lisäruokaa, jotta sikiöinti onnistuisi hyvin tänä keväänä. (Tämä yksilö oli tarrautunut miehen hoitohaalariin ja tuli verannalle asti mukana pesiltä.)

 Leppä tarjoaa aivan pian siitepölyä mehiläisten käyttöön. Lepän siitepöly on niitä ensimmäisiä.
 Joulutähtikin innostui kasvattamaan uusia oksia ja lehtiä
Pelargonian oksia on laitettu multaan. Näihin on tulossa vaaleanpunaisia kukkia aikanaan. Saimme nämä alut Missiokaupan syntymäpäivillä. Viikon kuluttua nostamme kellarista omatkin pelargoniat talvehtimasta verannalle valoon.

18.3.2017

Houstonissa jumissa

Maailmalla kokee ja näkee.
Lentomme tuli Houstoniin. Jonotimme aikamme ensin koneesta ulos muiden 800 hengen kanssa. Lentomatka oli pitkä ja väsytti, mutta unta en saanut.  Kotoa lähdin perjantaiaamuna varttia vailla kolme. Lentokentällä piti olla viideltä tapaamassa matkaryhmäämme. Lensimme Frankfurtin kautta.
Houstonissa meillä oli koneen ja lentoyhtiön vaihto.  Kaikki laukutkin piti ottaa pois ja tsekata uudelleen. Ennen kuin siihen asti pääsimme, piti kirjautua tähän  maahan.  Ensin tarkastettiin Esta-lupa ensimmäisen kerran. Sitten jonotimme kai tunnin . Ensin koneille, joilla piti ottaa kuva ja sormenjäljet. Sitten jonotettiin virkailijan luo, joka teki samat jutut, tutki passinkin tarkkaan. Ja jopa saimme leimatkin passiin. Euroopassa on jo tottunut, että kuljetaan vain ja ei saada enää leimojakaan.
Sitten pääsi hakemaan matkalaukkuja. Ja tuo kaikki kesti niin kauan, että buukatulle  lennolle emme enää kerinneet. Ja  muutamat ehtivät mennä uloskin lentoasemalta. Etsimme heitä.  jouduimme buukkaamaan uudelle lennolle ja odotamme kolme tuntia lennon lähtöä.
Ja taas kerran turvatarkastukseen. 
Yli vuorokausi matkustamista ja aikaero 8 tuntia.
Yhdessä on kuitenkin mukavaa reissata. Ja eihän matka ole mitään ilman seikkailuja. Mitähän vielä tuleekaan, kun emme ole vielä edes perillä.
Tänne ei kannata tulla läpikulkuun kuin vähintään neljän tunnin vaihtoajalla.
.

16.3.2017

Lähdössä

Laukut on pakattu ja punnittu. Olisi vielä mahtunut tavaraa, jos olisi tarvinnut. Varmaan tuolla kabiinilaukulla ja käsilaukulla pärjäisi aivan hyvin tuon reissun. Aina jostain syystä otan liikaa tavaraa mukaan. Kuvittelen, että jos sittenkin tarvitsisin vielä tuon ja tuon ja niin taas tuon kotiin käyttämättömänä monta vaatetta. Aina ei vain voi tietää, millainen sää ja muut olot ovat matkalla ja siellä, minne matka johtaa.

Tarkistus: Passi on mukana, Esta-lupa on mukana, luottokortti on mukana. 
Siis matka alkakoon!

Lähtöpäivälle päivän sana:   Ei kukaan, joka luottaa sinuun,  jää vaille apuasi. Vain luopiot joutuvat häpeään. (Psalmi 25:3)

15.3.2017

Millaisia polkuja kulkemaan

Eilinen päivän sana kertoi: Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi. (Psalmi 25:4) 
Matkakuume alkaa vähitellen nousta.  Matkapakkauksia olen tehnyt tänään. Olen etsinyt monenlaista tarvittavaa. Tietysti aina on liikaa mukana tavaraa. Nyt ensimmäistä kertaa matkalla on mukana kabiinilaukku ja matkalaukku ja käsilaukku. Normaalisti sisälle kuljetan tavarat päivärepussa, joten siihen ei mahdu niin paljon kuin nyt käsipakaasilaukkuun. Kun isoon matkalukkuun laitoin tavaroita, huomasin, että eihän siellä ole juuri mitään. 

Sitten matkatoverilta tulikin pyyntö, että täyttäkää laukkunne täyteen tavaraa, joita voi antaa köyhille Bolivian vuoristossa asuville, joilla ei ole juuri mitään. On kylmää ja monilla lapsilla ei ole edes sukkia liian isoissa muovikengissään. Niinpä pitäisikin alkaa keräilemään sellaista, mitä on mahdollista antaa pois, lähinnä kai lastenvaatteita ja villasukkia ainakin. Viime tipassa tuo pyyntö tuli, mutta eiköhän tässä jotain saa kasaan.

Päivällä ajelin kaupunkiin tekemään viime hetken hankintoja ja hoitelemaan asioita. Kirjastoonkin piti palauttaa muutama kirja. Ja oli hankittava taas valecrocksit lisäjalkineiksi. Ja täydennystä matka-apteekkiin. 
Illansuussa toki sentään leivoin hieman: piti käyttää loput jogurttipurkista ja jotain muutakin jääkaapissa olevaa. Läppösiä taas. Lämpiminä ne ovat makoisia: Seesaminsiemeniä, auringonkukansiemeniä, neljänviljanhiutaleita, suolaa, hunajaa, öljyä, kuivattua minttua, leivinjauhetta ja vehnäjauhoja, jogurttia ja vähän vettä. Paistoin kymmenisen minuuttia 250 asteessa lusikalla sekoitettua ja levitettyä löysähköä taikinaa. Läppösten päälle sitten, mitä jääkaapista löytyi.  

Sana tänään:  Joka luulee seisovansa, katsokoon, ettei kaadu.(1 Kor. 10:12)

14.3.2017

Perinnekasvi

MakroTex -haasteen tämän viikon aiheena on KUKKA

Kliivia kukkii parhaillaan verannalla. Meillä mies hoitaa kukkia ja saa ne useimmiten kukkimaan hyvin. Kliivia eli isopunasarja onkin kaunis koristekasvi kukkiessaan. Kliivialla on pitkät tummanvihreät ja paksut lehdet, jotka kasvavat tiheästi juurakon keskeltä.
Kliivia kukkii yleensä kevättalvella ja kukka säilyy pitkään, usein useamman viikon. Kliivia kukkii varmemmin silloin, kun juuripaakku täyttää koko ruukun. Kliivia kasvattaa  korkean kukkavarren, jonka päähän kehittyy pallomainen kukkarypäs.  Vanhemmat kliiviat voivat kasvattaa useita kukkavarsia.  Kukat ovat kellomaiset.  Kukkien keskellä on keltaiset heteet.
Kliivia tykkää olla paikoillaan, ei edes ruukkua pidä kääntää, jos sen haluaa saada kukkimaan.
Niinpä se viihtyy parhaiten valoisassa paikassa, jossa se saa olla rauhassa. Kesällä kliiviamme ovat usein parvekkeella. Kliiviamme saattavat toisinaan kukkia useammankin kerran vuodessa.
Kliiviaa kannattaa lannoittaa vain maaliskuusta syksyyn, mutta antaa sen olla rauhassa talvella. Myöskään talvella ei kannata kastella sitä kovin paljon.  Kliivia kasvaa noin 50-70 cm korkeaksi.
Meillä kliivia on talvetkin valoisalla verannalla, jossa lämpötila on paljon matalampi kuin sisällä. Kliivia näet tykkää lepokaudella myös viileämmästä.

Kliivia on lievästi myrkyllinen kasvi. Kliiviat ovat alun perin eteläisestä Afrikasta kotoisin. Kliiviaa alettiin käyttää huonekasvina Suomessa jo 1870-luvulla.

12.3.2017

Sinivalkoiset Olgat mallikuvio ohjeineen

Kolmastoista neule (numero 15) valmistui Löysäpipoisten Jyjy 2017 -haasteeseen (13/20).
Neuloin Novitan sinivalkokirjavasta Nalle Garden -langasta Olga-mallin sukat. Tällä kerralla neuloin myös päällisosan kuviolla. Yhdellä puikolla oli siinä 14 silmukkaa, kun varressa olevassa Olga-kuviossa oli puikollaan 16 silmukkaa. Neuleessa oli alunperin 64 silmukkaa. Sukat painoivat 67 grammaa.

Malli on helppoa neuloa. Joka toinen kerros on mallikuviota, joka toinen kaikki oikein.
Varren suussa on ensin kaksi kerrosta nurjaaa, sitten varsinainen mallikuvio alkaa:
Ensimmäinen kerros: Kaksi oikein yhteen takakautta, viisi oikein, langankierto, kaksi oikein, langankierto, viisi oikein ja kaksi oikein yhteen (tämä jokaisella puikolla).
Toinen kerros: Kaikki oikein.

Neuloin 20 kerrosta mallineuletta, sitten seuraavalla kerroksella jätin langankierrot väliin ja vain puikkojen päissä kavensin. Seuraavat 15 kerrosta kaksi oikein, kaksi nurin. Vahvistettu kantapää.

Sitten päälliskuviota muuten samoin kuin varressa, mutta välissä jää viiden oikean silmukan sijaan 4 silmukkaa. Eli  kaksi yhteen takakautta, neljä oikein, langankierto, kaksi oikein, langankierto, neljä oikein ja kaksi oikein yhteen.

Löysäpipoisten Jyjyssä 2017 on aikaisemmin aloitettu ja ovat valmistuneet:
1. Farkunsiniset perussukat lapselle. Aloitettu 25.12. Valmiit 28.12.  Paino 60 grammaa.   
2. Harmaankirjavat Olga-sukat. Aloitettu 29.12. Valmiit 2.1.  Paino 50 grammaa.
3. Jämälangoista Aalto-sukat. Aloitettu 4.1. Valmiit 4.1.  Paino 102 grammaa.
4. Farkunsiniset Kerttu-sukat. Aloitettu 6.1. Valmiit 6.1.  Paino 103 grammaa.  
5. Vaaleankirjavat Pitsisukat. Aloitettu 9.1.  Valmiit 11.1.  Paino 82 grammaa.
6. Jämälangoista raitasukat. Aloitettu 13.1. Valmiit 15.1. Paino 88 grammaa.
7. Jämälangoista kapearaitasukat. Aloitettu 16.1. Valmiit 16.1. Paino 93 grammaa.
8. Vihreänkirjavat Aalto-sukat. Aloitettu 18.1. Valmiit 20.1. Paino 70 grammaa.
9. Sinapinkeltaiset Kerttu-sukat. Aloitettu 26.1. Valmiit 30.1. Paino 97 grammaa.
10. Jämälangoista Körttisukat. Aloitettu 2.2. Valmiit 5.2.. Paino 93 grammaa.
11. Jämälangoista Körttisukat. Aloitettu 6.2.. Valmiit 7.2. Paino 100 grammaa. 

12. Rikottua helmineuletta sukat. Aloitettu 9.2. Valmiit Paino grammaa. 

13. Jämälangoista perussukat. Aloitettu 14.2. Valmiit. Paino grammaa.  
14. Sammalenvihreät Kerttu-sukat. Aloitettu 20.2. Valmiit. Paino grammaa.
15.Sinivalkokirjavat Nalle Gardenista Olga-sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit 11.3. Paino 67 grammaa
16. Mustankirjavaa  ja harnmaata  sukat. Aloiettu 26.2. Valmiit. Paino grammaa
17. Sinivalkoisesta Polkasta perussukat. Aloitettu 26.2. Valmiit 5.3. Paino 93 grammaa.
18. lilakirjavaa ja vaaleanharmaata sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit. Paino grammaa.
19. Keväisenvaaleat sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit. Paino garmmaa.
20. Valkoista ja lilaa sukat. Aloiettu 26.2. Valmiit. Paino grammaa

Kirjavat junasukat

Nämä junasukat painavat 29 grammaa. Ne on neulottu 2,75 mm puikoilla Strömpegarn sock wool -langasta. Lankja on 75%  villaa ja 25 % polyamidia. Aloitin nämä eilen ja sain tänään valmiiksi. Nämä matkustavat vastasyntyneelle miehen veljentyttärentyttären pojalle.

10.3.2017

Mitä katolla, sitä maassakin

Pari viikkoa sitten kävimme mökillä kaatamassa männyn. Sen oksat jäivät silloin pilkkomatta ja risut polttamatta. Tänään oli sopiva tuuleton ja leuto päivä nuotion tekemiseen. Niinpä nuo oksat karsittiin ja risut poltin nuotiossa. Nuotiolla tietysti myös paistoimme makkaraa - sehän kuuluu aina asiaan, kun on nuotio.
Lunta oli sadellut päivä kaksi sitten hieman ja nyt tällä kerralla maa ja katotkin olivat jälleen valkoisena.  Taisi olla eilen, kun radiossa kehotettiin tutkimaan katot, ettei niillä ole liian suurta lumikuormaa. Ei todellakaan ollut! Aurinkokin alkoi lämmittää ja tuo vähäinen lumi alkoi sulaa katoilta vesipisaroina. 

Kävin katsomassa vajassa, oliko hiirenloukussa saalista ja olihan siellä yksi pieni utelias nälkäinen jäänyt kiinni juustonpalaa yrittäessään napata. Rotanmyrkyt olivat koskemattomina. Ihmettelin, mitä rapinaa vajasta kuului. Sitten paikallistin rapinan vajan taakse. Kun kiersin kurkistamaan nurkan taakse, niin huomasin rapinan aiheuttajiksi vesipisarat, jotka tippuivat pressulle.
Vielä ei ollut saunomisen aika - avantoa meillä ei ole, joten pitää odottaa jäiden lähtöön, ennen kuin pääsee veteen. Saunan verannalla katselin järvelle. Pilkkimies siellä sai saalistakin - joku kyläläinen oli tullut hakemaan päivällisruokaansa.
Sillä aikaa, kun mies kaatoi toisen puun, latvasta lahon pitkänpitkän lepän, hoitelin nuotiota ja keräilin ja kannoin siihen lisää risuja ja pienempiä oksia tontilta. Eipä ollut kylmä!

Matkakuumettako?

Tänään sain postissa pyhiinvaelluspassini. Suunniteltuun lähtöön on vielä yli kuukausi aikaa, mutta matkakuume alkaa nousta. Uuden repun olen jo hankkinut. Muuten varusteet taitavat olla jokseenkin samat kuin edellisilläkin vaelluksilla.  
Tämä pyhiinvaelluspassi tekee matkasta todellisemppa, kun siinä on mainittu jopa vaelluksen alkupäiväkin. Minusta on mukavaa lähteä vaeltamaan Suomesta hankitulla passilla. Viime reissulla hankin Lissabonin katedraalista toisen pyhiinvaelluspassin, johon sitten myös pyysin ja sain leimat vaelluksen varrella samanaikaisesti kuin Suomesta hankittuun passiinikin.
Passin mukana tuli lähete, jossa kerrotaan mm. että Compostela voidaan antaa vain niille, jotka ovat tehneet pyhiinvaelluksensa kristillisellä mielellä ja jotka ovat kävelleet vähintään viimeiset 100 kilometriä jalan tai pyöräilleet viiimeiset 200 kilometriä varmentaen kulkunsa vähintään kahdella leimalla päivässä.
Lähetteen takasivulla oli myös ohjeita. 
Jotta vaellus olisi pyhiinvaellus, tulee siihen liittyä myös hengellinen osuus: rukouselämä, Raamatun lukeminen ja jumalanpalvelukset.

Vinkiksi annettiin  Kalle Elonheimon Pienen pyhiinvaelluskirjan otteita, kuten Raamattua on hyvä lukea pitkin päivää:aamurukouksen yhteydessä, päivän mittaan tienvierien tauoilla tai kirkoissa, illalla uudessa majapaikassa. Pyhiinvaeltajan on hyvä lukea  Raamattua rauihallisesti ja jättää lukemistaan kappaleista jonkin jatuksen saattelemaan seuraavaa vaellusjaksoa. Elonheinmo toteaa vielä, että säännöllinen Jumalan Sanan käyttö syventää pyhiinvaellusta.

Tämä tämänpäiväinen Päivän sana johdattaa sopivasti vaellukselle: Herra antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. (Psalmi 91:11-12)

8.3.2017

Lasteni tarina

Aino ja Kalle syntyivät keskosina, noin kilosina pieninä. Heidän elämänsä alusta kertoo oululaisen Essi Kummun kirja Lasteni tarina (Tammi 2014). Vauva-aika sairaalassa oli kipeä kokemus. Mutta kipeys ei hellittänyt otettaan, vaikka vauvat saatiin lopulta terveinä kotiin. Vauvat olivat toipuneet aivonverenvuodosta, sydänleikkauksista ja siitä, että keuhkot eivät toimi. Menettämisen ja kuoleman pelko, huoli, jäi kuitenkin perheeseen ja äidille. Lapset olivat pitkään keskoskaapeissaan ja äiti kävi heitä päivittäin katsomassa. Jännitti selviävätkö. Poika joutui useaan leikkaukseenkin. Äidin ahdistus lasten selviämisestä oli iso.

Tytär kahdeksanvuotiaana oli pyytänyt äitiä kertomaan vauva-ajastaan. Äiti pohti, mitä kertoa ja miten pystyy siitä kertomaan.

Tarina alkoi: Synnytin kaksoset 22 ja 23.10.2002. Silloin synnytyspoltoissaan Emmi lupasi, että he saisivat omat syntymäpäiväkakut aina syntymäpäivinään, mutta vielä niin ei ole tapahtunut.

Kummu muistelee elämäänsä muiltakin osin. Vanhemmuuteen liittyy runsaasti asioita, joita ei sanota ääneen. Odotuksia ladataan sekä äidille että isälle. Kummu on oivaltanut, että vanhemmuuden traumat ja muut pelot peritään. Perheet vaikenevat sukupolvesta toiseen. Mummun lause juuri ennen kuolemaansa jäi tärkeäksi: Tule, pijetään käjestä. Ja pappa meni puolisonsa luo ja otti häntä kädestä ja oli tämän luona kuoleman hetkellä. Sitten kun pappa itse oli sairaalassa ja Kummu kävi katsomasa häntä, oli vähän samantapainen asia. Vihdoin läheisyys, mitä oli koko elämän pelännyt. Tule. Ota minua kädestä. 

Olen kirjoittamassa omaa elämänkertaani ja siksi luin myös tämän kirjan vinkkejä hakiessani.


Tämä kirja osuu Helmet-lukuhaasteen 2017 kohtiin:
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
20. Kirjassa on vamaminen tai vakavasti sairas henkilö
36. Elämänkerta tai muistelmateos
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit





7.3.2017

Maaliskuu maata näyttää

Taas on kuljettu kevättä kohti aimo matka. Lunta tuli ja lumi suli ja lunta tuli. Uusi lumi on vanhan surma. Nyt on yöpakkasia ja niiden myötä hankikanteet. Käväisin kävelemässä pelloilla, joilta kynnös pilkisti jo. Peltojen reunoilla kasvaa joissakin paikoissa pajuja ja pajunkissatkin alkavat olla jo isoja nyt paljon ennen pääsiäistä.

Laskiaistiistai oli viikko sitten helmikuun viimeisenä päivänä.  Seuraava päivä oli maaliskuun ensimmäinen ja tuhkakeskiviikko, joka aloittaa pääsiäistä edeltävän 40 päivän paastonajan.  Tuhkakeskiviikko on saanut nimensä paastoon liittyneestä tuhkan sirottelemisesta pään päälle. Se oli katumuksen ja parannuksen vertauskuva.

MakroTex -haasteen aiheena on tällä viikolla MAALISKUU.  


Maaliskuulla mehiläisetkin käyvät puhdistuslennoillaan.
Lahden pääkirjasto avautui remontin jälkeen 6.3. Kylläpä oli erilaista kuin aikaisemmin. Kestää hetkisen tutustua uudistettuun kirjastoon ja sen moniin tarjontoihin. Toki heti maanantaina käväisin sen verran  tutustumassa, että hain varaamani kirjan.
 Kirjastossakin on kevättä: TITITYY - iloista kevättä! toivotteli  Muotoilukoulu Taikan linnunpönttö.

6.3.2017

Miten kerrot olevasi Suomesta

Ostin viime viikolla kabiinilaukun. Minulla ei ollut aikaisemmin siistiä laukkua, jolla voisi matkustaa viikonloppureissuja. Ja pitemmille matkoille käsimatkatavaraksi. Tämä oli kevyin, mitä löysin. Noin 1,5 kiloa kahden pyörän kera.

Ei kuitenkaan vaellusreissulle lähde matkalaukun kera, sinne lähden repun kanssa. Oikeastaan kahden repun kanssa. Kevyt pieni reppu vatsan päälle, johon laitan kameran, kännykän, evästä, vaelluspassin ym. kävellessä tarvittavaa ja nopeasti esille otettavaa.
Ostin led-valon, jossa on Suomen lippu. Se on myös valo. Nyt tuo lippu on kiinni jo repussa kertomassa, että olen suomalainen vaeltaja.
Olen yrittänyt etsiä Lahdesta joko silitettäviä tai ommeltavia pieniä Suomen lippuja, mutta eipä ole löytynyt vielä useamman yrityksen jälkeenkään. Jospa vielä ennen matkaa.

Moniko maailmalla tunnistaa Suomen lipun? Pitänee lisäksi taas opetella hieman tietoja Suomesta, ehkä myös jotain espanjaksikin.

Ehkä jotain tähän tapaan:
Suomi on tasavalta ja Euroopan unionin (EU) jäsen. Suomen pääkaupunki on Helsinki. Suomi jakaantuu kuntiin, joilla on itsehallinto. 2016 Suomessa on 313 kuntaa. 
Suomi sijaitsee Pohjois-Euroopassa. Suomen naapurimaat ovat Venäjä (idässä), Norja (pohjoisessa), Ruotsi (lännessä) ja Viro (etelässä). Suomen pinta-ala on 338 432 km², johon kuuluvat Suomen maa- ja sisävesialueet.
Suomessa on 5,5 miljoonaa asukasta. Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi (noin 5 % suomalaisista puhuu äidinkielenään ruotsia).  Monet suomalaiset puhuvat hyvää englantia. Suomen rahayksikkö on euro.

5.3.2017

Sinivalkoista valmistui

Automatkoilla ja lastenlasten luona vierailulla valmistui jälleen yksi sukkapari (numero 17). Neuloin sen Novitan sinivalkokirjavasta Seitsemän Veljeksen Polkka -langasta kolmen ja puolen puikoilla. Sukissa on 48 silmukkaa. Ne ovat aivan perussukat, varren pituus on 15 cm ja sukat painavat 93 grammaa. 
Tämä on jo 12/20 valmistunut sukkapari Löysäpipoisten Jyjy 2017 -haasteessa. Vielä on reilusti aikaa juhannukseen, johon mennessä näiden 20 työn tulee olla valmiina.


Löysäpipoisten Jyjyssä 2017 on aikaisemmin aloitettu ja ovat valmistuneet:
1. Farkunsiniset perussukat lapselle. Aloitettu 25.12. Valmiit 28.12.  Paino 60 grammaa.   
2. Harmaankirjavat Olga-sukat. Aloitettu 29.12. Valmiit 2.1.  Paino 50 grammaa.
3. Jämälangoista Aalto-sukat. Aloitettu 4.1. Valmiit 4.1.  Paino 102 grammaa.
4. Farkunsiniset Kerttu-sukat. Aloitettu 6.1. Valmiit 6.1.  Paino 103 grammaa.  
5. Vaaleankirjavat Pitsisukat. Aloitettu 9.1.  Valmiit 11.1.  Paino 82 grammaa.
6. Jämälangoista raitasukat. Aloitettu 13.1. Valmiit 15.1. Paino 88 grammaa.
7. Jämälangoista kapearaitasukat. Aloitettu 16.1. Valmiit 16.1. Paino 93 grammaa.
8. Vihreänkirjavat Aalto-sukat. Aloitettu 18.1. Valmiit 20.1. Paino 70 grammaa.
9. Sinapinkeltaiset Kerttu-sukat. Aloitettu 26.1. Valmiit 30.1. Paino 97 grammaa.
10. Jämälangoista Körttisukat. Aloitettu 2.2. Valmiit 5.2.. Paino 93 grammaa.
11. Jämälangoista Körttisukat. Aloitettu 6.2.. Valmiit 7.2. Paino 100 grammaa. 

12. Rikottua helmineuletta sukat. Aloitettu 9.2. Valmiit Paino grammaa. 

13. Jämälangoista perussukat. Aloitettu 14.2. Valmiit. Paino grammaa.  
14. Sammalenvihreät Kerttu-sukat. Aloitettu 20.2. Valmiit. Paino grammaa.
15.Sinivalkokirjavat Nalle Garden-sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit. Paino grammaa
16. Mustankirjavaa  ja harnmaata  sukat. Aloiettu 26.2. Valmiit. Paino grammaa
17. Sinivalkoisesta Polkasta perussukat. Aloitettu 26.2. Valmiit 5.3. Paino 93 grammaa.
18. lilakirjavaa ja vaaleanharmaata sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit. Paino grammaa.
19. Keväisenvaaleat sukat. Aloitettu 26.2. Valmiit. Paino garmmaa.
20. Valkoista ja lilaa sukat. Aloiettu 26.2. Valmiit. Paino grammaa

MM-kisojen aikana oli myytävänä tällaisia kauppakasseja, joissa oli kuvattuna Lahden hyppyrimäet.


Missiokauppa 30 vuotta

Nastolan seurakunnan Missiokauppa täytti 30 vuotta. Sitä juhlittiin niin lauantaina kuin sunnuntainakin vielä. Lauantaina Missiokaupalla oli kakkukahvit tarjolla. Sunnuntaina perhemessun saarnassakin tuotiin esille Missiokauppaa näytelmän kera. Siivoja oli löytänyt roskiksesta ison kasan hyviä vaatteita ja pohti mitä niille voi tehdä, koska eihän niitä raskisi poiskaan heittään. Ihmetteli ihmisten halua hylätä aivan käyttökelpoista tavaraa roskiin. Kierrätykseen vain, ehdotti näytelmän kirkkoherra ja Missiokauppammehan on kierrätyskauppakin: hyväntekeväisyyteen eli lähetystyön hyväksi sen tulot tulevat.
Tuloja Missiokauppa on tuottanut lähetystyölle 30 vuoden aikana jonkin verran yli 710 000 euroa kierrätyskaupalla ja leipomisilla.
Messun jälkeen juhlaa jatkettiin seurakuntatalolla ensin lähetyslounaan merkeissä ja sitten virallisesti juhlien.
Musta Saara -laulu on aikoinaan välittänyt  monelle lähetystyöntekijälle kutsun lähteä sanoin ja teoin kertomaan Vapahtajasta.
Ylitse kaikkien rajojen sana on vietävä yhteinen.
Kristuksen armo ja siunaus on meille elämä, pelastus.
Joka päivä eteemme avautuvat uudet mahdollisuudet ja tiet.
Sinä johdatat meitä maailmaan ja voimaa suot yhä uudestaan.
Sinä kannat, sinä viet, sinä kannat, sinä viet.(Virsi 429:3)

4.3.2017

Syntymäpäiviä

Juhlintaa on riittänyt aamusta iltaan.  Seurakuntamme Missiokauppa juhlii tänään 30-vuotistaivaltaan. Olimme mukana aamusta alkaen. Meidän hommamme tänään oli täyttää heliumilla ilmapalloja.
Opimme  tuon täytön nopeasti ja niin työ alkoi luistaa kivasti ilman suurempia kommelluksia. Emme edes onnistuneet hajottaa yhtäkään ilmapalloa.
Kahvi- ja kakkutarjoilu toimi hyvin ja kaikki arvatkin saatiin myytyä.

Tietysti myös kerkesin tutkia kierrätyskaupan tarjontaa hetkisen. Löysin muutaman lasisen piirakkavuoan. Niinpä on helpompaa kuljettaa mustikkapiirakka lapsenlapsille lasivuoissa kuin kertakäyttöastioissa. Ja vielä saattaa jäädä jokin vuoka kotiinkin - seuraavaa kertaa varten.

Iltapäivällä lähdimme ajelemaan pääkaupunkiseudulle kolmille syntymäpäiville. Toki ne sentään ovat samassa perheessä. Tänään olisi ollut lähisuvussa neljäskin syntymäpäiväsankari, mutta nyt tällä matkalla emme ehtineet hänen luokseen.

Täällä tässä perheessä lastenkutsut olivat juuri lopuillaan saapuessamme. Vanhemmat kävivät hakemassa lapsiaan, koska luokkatoverit asuvat kaukana toisistaan.
Lahjoja tutkittiin ja jo ehti syntymäpäiväsankari touhuamaankin niiden kanssa ja kokeilemaan toimivuutta.
Yhdessä on mukavaa leikkiä isompien kuunnellessa ja katsoessa kisoja televisiosta.

1.3.2017

Vaellukselle valmistautumista

Ostin tänään uuden repun, koska aion taas keväällä (jHs) lähteä pyhiinvaellukselle. Pyhiinvaeltajan välttämätön varuste Espanjassa on myös pyhiinvaelluspassi, jonka esittämällä pääsee yöpymään pyhiinvaeltajien majataloihin ja johon kerätyillä leimoilla voi osoittaa täyttäneensä edellytykset saada pyhiinvaellustodistus (= compostela). Sen voi tilata Jaakontien ystäviltä jo ennen matkalle lähtöä. Eilen laitoin  hakemuksen pyhiinvaelluspassista. Suomalainen, osaksi espanjankielinen pyhiinvaelluspassi maksaa 2 euroa + lähetyskulut 2 euroa.
Jos reppu olisi täyteen pakattu, kuvassa se näyttäisi aivan toisenlaiselta. 

Edellinen reppu oli hyvä ja tykkäsin siitä kovin. Siinä oli monta lokeroa, se oli kevyt ja selkäkin siinä oli verkkotuen kera  mainio. Annoin repun kuitenkin lapsen perheeseen, koska sen malli oli enemmän pyöreä kuin pitkulainen. Nykyään kun pitää saada mahtumaan käsitavaroihin kaikki tarpeellinen ja lentokentillä on mitta, mihin pitää sovittaa reppu tai muu matkatavara. Tuo Vauden ihana reppu ei onnistu täyteen pakattuna mahtumaan sellaiseen.

Olin saanut kollegalta lainaksi  Ospreyn Aura 50 AG repun, mutta kokeiltuani huomasin, että se oli minulle liian iso. Muuten se tuntui hyvältä.

Hankin siis uuden repun Ospreyn Talon 44, mutta kooltaan S/M, joka on 42-litrainen nimestään huolimatta. Tämä reppu painaa vain kilosen verran (kuten tuo edellinenkin 30+5-litrainen). Yksi iso syy tämän hankkimiseen oli, että kävelysauvat mahtuvat nyt repun sisään kuljetuksissa. Toki on vaarana, että sauvat joutuvat taas erikoiskuljetukseen palatessa kotiin Espanjasta. Repussa on  AirScape - ilmava selkäpaneli, saumaton ilmava lantiovyö, vetoketjuton pääsy repun sisälle eli nyörit ja yksi iso pussi koko sisäosa (johon mahtuu hyvin iso muovipussi, jonka sisään pakkaan kaikki kamat pienmpiin pusseihin), säädettävä ja irroitettava suojahuppu, päällä kompressiokiristys, kevyt alumiinirunko, säädettävä selkä, vetoketjulliset taskut, integroitu paikka juomajärjestelmälle, Stow-on-the-Go - parkki vaellussauvoille, vetoketjulliset taskut lantiovyöllä, repun edessä joustava kiinnitysverkko, joustavat sivutaskut (mutta niissä aukko sivulla), makuupussille oma tila (siis hihnat) kompressiolla (tosin pakkaan makuupusiin alimmaksi repun sisään), lenkki LED-huomiovalolle  ja taskussa klipsi avaimille.

Ostin tämän mustan repun Partiokaupasta. Sain siellä todella hyvää palvelua. Reppu sovitettiin mittoihini ja neuvottiin sen käytössä. Opiskelin vielä netistä ohjeistuksen repun käytöstä mm. hihnoituksista ja pakkausohjeita sekä kuinka sen voi pestä (ei kuitenkaan pesukoneessa).

Sana tälle päivälle: Joka hoitaa työnsä veltosti, on vahingontekijän veli. (Sananlaskut 18:9) ja Paavali: "Kaikin tavoin olen teille osoittanut, että näin, työtä tehden, tulee huolehtia vähäosaisista muistaen Herran Jeesuksen omat sanat: 'Autuaampi on antaa kuin ottaa.'"  (Apostolien teot.20:35).