Yö oli taas minulla hieman levoton. Ihmettelen, kun en osaa kunnolla nukkua, vaikka on kävellyt pitkän matkan. Kun yöllä tein vessahätämin, niin yllättäen jaloista avoimessa eteisessä ollut kissa juoksi vauhdikkaasti ulos. Huh, kun söikähdin! Aamulla ensimmäiset heräsivät jo kuudelta, mutta yrittelin vielä nukkua. Aamutoimien ohella pakkailin tavaroita. Olin laittanut yläpetille meneviin portaisiin kiinni roikkumaan otsalampun. Yläpetiläinen touhuili siinä ja niin jouduin pakkauksen sängyn toisella puolella ja sitten unohdin koko lampun. Joten nyt olen ilman otsalampun seuraavaan isoon kaupunkiin asti. Ensimmäinen unohdus vasta.
Meitä neljä naista lähtikin viitisentoista kilometriä taksilla (6,5 € per nuppi) ja luonnonpuiston luona alkoi kävelymatka. Toiset lähtivät sitä reittiä, minä kävelin tienviertä, koska lonkkanivelen oli vielä eilisen jäljiltä arka. Matkalla katselin luonnonpuistoon. Täällä ne ovat hieman erilaisia kuin Suomessa. Eläimet ovat kuljeskelemassa siellä joissakin kohdin. Toki myös hyvällä säällä voi nähdä kauriita tms. Luonnonpuiston ovat hoidettuja eikä sellaisia kuin meillä, että maahan jätetään kaikki mahdollinen ja annetaan pusikoitua.
Kävelyn aikana näin monia maatiloja ja niiden viljelykset, mitkä täälläpäin näyttivät olevan paljolti erilaisia hyötypuita. Ihan tien vierellä tienpientareella oli siellä täällä hedelmäpuita. Omenat alkavat juuri kukintaansa.
Almanden de la Plataan saavuttuani ihmettelin siellä olevia monia kauris tms sarvieläin joita oli patsaita monia. Käväisin avoimessa tiendassa hakemassa leimaa pyhiinvaellus passiivi, mutta en saanutkaan sieltä, vaan vasta kahvilasta joka oli aivan täynnä miehiä - ainoa nainen oli tarjoilija.
Lähdin kävelemään kohti El Real de la Jaraan. Olipa matka mäkeä ylös ja alas ja parin kolmen puron poikki - vettä oli tullut että kävelykivetkin peittyivät. Ylämäet olivat erittäin rankkoja nousta ja alamäet puolestaan hankalia tulla alas. Matka oli jännä : näin vapaina ja osin kuljin niiden keskitsekin oli vapaina lampaita, vuohia, sikoja, hevosia, aasi, lehmiä, kissoja, koiria , kukkoja ja kanoja. Ja eri eläimet yleensä oli eri niityillä tai metsissä ja polulla oli vähän väliä portteja ohjeinaan laita portti kiinni. Matkalla tuli vastaan parikymmentä pyöräilijää sunnuntairetkillää tällä mäkisellä camino-osuudella. joka oli nelisentoista kilometriä.
Sitten majoitusperilläperillä yksityiseen albergeen. Sain alakerran alapetin. Oikeastaan tässä shuoneessa on vain kaksi sänkyä ei siis yläpetiä lainkaan ja olen yksin. Yläkerran kaikki tilat ovat täysiä. On italialaisia, korealaisia, saksalaisia, ranskalainen jne. Ylhäällä vain ovat sosiaalitilat. JaKKun olinkkäynyt suihkussa, josta tuli jopa kuumaa vettä, ja pessyt pyykkiä tosin onneksi vain osan koska ne vähätkään eivät ehtineet kuivaa. Lähdin peregrinomenulle. Kun tulin ulos, paikan isäntä tuli autollaan kohdalle ja sanoi että voi viedä minut syömäpaikkaan. Ja pääsin lämpimässä autossa sinne. Täällä on todella kylmä ollut tänään. Aamulla lähtiessä kuusi astetta ja iltapäivällä tänne tultuani kuulemma kolmetoista astetta lämpötila. Kylläpä tarpeen olivat fleezekäsineet 😆
Kun avasin ruokapaikan oven, kompastuin samalla viisitoista senttiä korkeaan kynnyksen ja niin tein lentävän sisääntulon. Tarjoilija tuli samassa ja nosti mummon pystyyn. Sain lpaikat takan läheltä, koska suihkun ja pyykin jälkeen olin tosi kylmissäni, vaikka päälläni oli kaikki lämpimät vaatteeni.
Kun palasin kävellen albergeen alkoi sataa ja niin kiireesti pyykit pois karulta ja sisälle. Loppuillan on sitten satanut ja tuullut lujaa.
1 kommentti:
Hengessä reissussa mukana. Onnellista loppumatkaa.
Lähetä kommentti