Sivun näyttöjä yhteensä

21.5.2018

Vihattu ja rakastettu

Voikukka on mykerökukkainen keltainen monivuotinen kasvi, joka leviää siementensä välityksellä ja lisääntyminen juurenpalasistakin on tehokasta. Mykerö muistuttaa ulkonäöltään yhtä kukkaa, mutta on muodostunut useista sadoista pienistä kukista.

Vaikka voikukka ei tarvitse hyönteispölytystä, se tuottaa silti runsaasti mettä ja on hyvä mehiläiskasvi.

Voikukka on ravintoarvoiltaan nokkosen jälkeen tärkein luonnosta saatava villivihannes. Voikukan lehtiä voi lisätä salaatteihin (salaaatteihin käyvät myös kukinnot ja nuput), keittoihin ja muhennoksiin, kukista voi tehdä simaa, kaljaa ja viiniä tai niitä voi syödä sellaisenaan kiehautettuna tai vaikka hapatettuna. Juuriakin voi käyttää keitettynä eri ruokien lisäkkeenä.Voikukan juuret kaivetaan maasta joko keväällä tai myöhään syksyllä lehtien lakastuessa. Kuivattua ja jauhettua juurta voi käyttää myös leivontaan ja puuroihin. Ne sopivat mausteeksi keittoihin ja kaljaan, ja paahdettuina  yrttijuomaksi. Paahdetuista juurista on valmistettu myös hyvää kahvinkorviketta etenkin sota-aikana, kun kahvia ei saanut.

Voikukkaa on käytetty sappilääkkeenä ja nestettä poistavana lääkkeenä.

Voikukalla voi myös värjätä villaa, niin kukilla kuin juurillakin.

Olen kaksijakoinen suhteessa voikukkiin. 
En halua voikukkia rikkaruohoiksi puutarhaani mökillä. Olen kitkenyt sitä vuosien mittaan voikukkaraudalla ja käsin ja yrittänyt pitää loitolla. Viime vuosina voikukka on levinnyt ahkerasti naapuritonteilta, ja edelleen yrittelen pitää sen kukat poissa omalta tontilta.
Toisaalta voikukat ovat erittäin tärkeä mesilähde mehiläisillemme. Joten voikukkamaastot ovat OK. Ja kauniitakin ja kunhan ne kasvavat jossain muualla kuin omalla tontilla!

Tämän viikon MakroTex-haasteen aiheena on kukka.

11 kommenttia:

Rita A kirjoitti...

Olen aina rakastanut voikukkia ja siksipä ilahduin sinun postauksestasi :)

Kirsti Kaija kirjoitti...

Toden totta suhtautuminen voikukkiin on hieman kaksijakoinen. Monella muullakin kuin sinulla. Valojuvasi ovat ihanat. Täälläkin syödään voikukkia.

M A R I K A kirjoitti...

Todellakin vihattu ja rakastettu. Eilen itse niitä keräsin pihasta mutisten samalla kun tyttö teki itselle siitä seppeleen :)

Liplatus kirjoitti...

Ihailen voikukkia, niinden keltaisuutta ja runsautta.
Noinpa, voikukka on monessa tarpeen ja hyvä.

RaijaAnnikki kirjoitti...

Kaunis kuin aurinko on voikukka.

Jaana kirjoitti...

Ihanat kuvat! Niin... kaunistus ja kauhistus.

Tapsu kirjoitti...

Taitaa olla mahdoton tehtävä hävittää voikukat tontiltaan!

Irja Viirret kirjoitti...

Eipä ole kaivatumpaa kukkaa kesän alkuun kuin voikukka! Sitä voi käyttää myös hyötykasvina ja siitä tulee hienostunutta vanhan ajan viiniä. Mukavat hyväntuulen kuvat, minä en vihaa voikukkaa vaikka eksyisi kasvimaalle ja pihapiirissä saa kukoistaa vapaasti.:)

Pieni Lintu kirjoitti...

Voikukka on niin kaunis!

Johanna kirjoitti...

Pitääpä tätä vuonna tutustua voikukkaan elintarvikkeena, kiitos vinkistä. Nokkosta meillä on jo maisteltukin. Lapset sanovat meillä voikukkaa auringonkukaksi. Onhan se keltainen ja iloinen kuin aurinko.

Maarit / MaarItse-blogi kirjoitti...

Tulipa niin lapsuus mieleen, kun silloin kesäisin vaatteet värjääntyi ruohikosta ja voikukista... Ihania kuvia. :)