Valmistautumista matkalle

Päivällä saimme Unkarin ystäviä vieraaksemme. He toivat viemisiä matkaa varten. Oli mukava jakaa yhteisten ystävien kohtaamista.
Pihatyöt tänään jäivät. Oli hieman sateistakin.
Illansuussa käväisin vielä kaupungissa etsimässä pyydettyjä tavaroita matkaa varten. Olipa etsimistä, mutta jotain sentään sain (ja lankaa matkatyöksi: jospa sukat neuloisin).

Lähtö matkalle häämöttää. Tavarat on pakattu ja liput tarkistettu, tsekkaus tehty netissä, vaatteet silitetty, tiski tiskattu ja saunassa käyty ja kaikki taimet kasteltu ja muutenkin valmistauduttu aamuiseen matkalle lähtöön. Kohta pitäisi mennä nukkumaan, että muutaman tunnin kerkiäisi levätä.

"On turvallista, Herra, rauhaasi nukahtaa ja uusin voimin nousta, kun päivä sarastaa. Taas nukkuessa suojaa kotimme vaaroilta. Yö rauhallinen anna, pois paha karkoita." ( Virsi 564:2)

Valokuvatorstai # 244: Hakusana JUNASUKAT

Tällä viikolla valokuvatorstaissa inspiraatiota haetaan hakusanoista. Toimi seuraavasti: etsi oman blogisi tilastoista tai vastaavista lista hakusanoista tai hakulauseista, joilla blogiisi on tultu. Valitse sinua inspiroivin sana tai lause ja ota kuva sen pohjalta. Kerro myös inspiraationa käyttämäsi hakusana(t) tai -lause(et) meille muille. Minun blogiini on eniten tultu hakusanalla junasukat.

 Nämä junasukat ovat paraikaa valmistumassa Maija-langasta kolmosen kantikkailla puikoilla. Silmukoita on neljäkymmentä. Junasukat ovat saaneet nimensä siitä, kun tuollaiset teki sota-aikana junassa pienelle sukattomalle Tuula-vauvalle omasta villatakistaan eräs kanssamatkustaja. Sukat pysyvät hyvin  jaloissa ja venyvät kooltaankin pitkän aikaa käyttökelpoisiksi. Mielestäni käyttökelpoisin vauvojen sukkien malli.

Vilkas päivä

 Tänään sain postissa Macalta arvontavoittona kirjan, käsityönopettaja Maija Paavilaisen Luo vanhasta uutta. Vanhoista töistä saatu materiaali oli hänellä osoittautunut ehtymättömäksi ideoiden lähteeksi. Kirjassa kerrotaan esimerkiksi heijastimen valmistamisesta puisesta lankarullasta. Lankarullan ympärille on kiinnitetty itsekiinnittyvää heijastintarranauhaa. Sen jälkeen 45 cm:n pituiseen nahkanauhaan on kiinnitetty reppulukko, Nauhaan on tehty hevosenhäntäsolmu, minkä jälkeen molemmat nauhanpäät on pujotettu lankarullassa olevan reiän läpi ja nauhanpäät on solmittu yhteen. - Kirjan mukana tuli myös kortti, jossa pajunkissojen myötä toivotettiin hyvää kesän odotusta. Kiitos Maca!

Tänään sain toisenkin kirjan. Olin lähetyspiirissä, jossa oli tietokilpailu raamattutietoudesta ja sain Suomen Pipliaseuran kustantaman Ristiin rastiin Raamattu -kirjan. Siinä on tekstikokonaisuus vuoden jokaiselle päivälle, joten lukemista riittää koko vuodeksi.

Jo vihdoin meidänkin seudulla kukkivat leskenlehdet valtoimenaa aurinkoisessa paikassa.

Ja omassa pihasta löytyi sinivuokkoja kukassaan, kun tänään aurinko paistoi lämpimästi. Olin niiden nuppuja seuraillut jo pari päivää...

 Kevään viimeinen jumppakin oli tänään. Ahkerasti nostelimme painoja ja teimme askelkyykkyjä ja venyttelimme -  lihakset ovat kipeinä ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin vielä pari päivää tuntuu tämänpäiväinen ahkeruus.

Jumpan jälkeen ajelimme vielä mökille, jossa kevät oli tullut pitemmälle kuin kotosalla. Kona meillä pihalla on vielä lunta, mutta mökillä kaikki lumet olivat tontilta sulaneet. Pihlaja-angervon lehdetkin olivat jo tuloillaan ja 

ruohosipuli oli kasvattanut pitkät varret. Myyrät olivat tehneet tuhojaan enemmän kuin viimeksi olimme huomanneetkaan. Koko ruohoalue oli myllätty, samoin kasvimaa.

Järvi ei vielä lainehtinut, mutta rannat olivat sulana ja ehkä huomenna tai viimeistään ylihuomenna jäät lähtevät. 

Laitoimme katiskat jo veteen - unelmissa ainakin ahvenet.

Makroviikko # 56: KIRJAIN/SANA

Makroviikko 56 pyytää joko KIRJAINTA tai SANAA. Molemmat löytyvät pyhiinvaellusmatkalla Santiago de Compostelasta hankitusta hiirialustasta. 

Tämä hiirialusta kertoo pyhiinvaellusmatkamme reitin Ranskan rajalta Roncesvallesista Santiago de Compostelaan. Matkaa teimme 29 päivää jalan reppu selässä. Repussa kulki mukana kaikki, mitä tarvitsimme. Yövyimme refugioissa eli pyhiinvaeltajien majapaikoissa.

Alkukirjaimet # 61: VIISARIT

Viisarit näyttävät ajan.

Pienten touhuja

 

Tänään olivat pienet meillä päivän touhuamassa. Pihalla oli jo paljon lumesta vapaata tilaa touhuta - hiekkaakin löytyi.  Lähdimme pienten kanssa retkelle. Teimme kierroksen puutarhassa ja pihalla. Tutkimme kaikenlaista pientä maassa olevaa.

 Paljon on alkanut kasvaa vaahterantaimia kaikkialla pihamaalla.

 Jokakesäiset vieraamme, joita yritämme epätoivoisesti vähentää, ovat vallanneet taas puutarhaa.

 Pari vuotta sitten kaadetun koivun kantoon on ilmestynyt kasvustoa.

Kokeilimme päivälevon jälkeen hieman eri maista hankittuja tavaroita, kuten hattuja.

Tänään leivoimme eilisen perunamuusin lopun innottamina perunarieskoja. Perunamuusiin sekoitimme hieman suolaa, öljyä, vettä ja ohrajauhoja löysähköksi taikinaksi ja lusikoimme ne pellille ja tasoitimme ne pyörylöiksi pellille. Paistoimme ne ruskeapilkullisiksi 225 asteessa.

Raamatun sana tänään: " Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi." (Psalmi 23:4)

Mielenkiintoista outoa Kiinaa

Luin Heidi Uusimäen teoksen Kaukana Shanghain valoista. Tuo kirja kertoo Amity Foundation -järjestön kouluista, joissa kirjoittaja toimi englanninopettajana opettajia kouluttavassa opinahjossa Kiinan köyhällä maaseudulla kaukana isoista keskuksista. Hän kertoi koulumaailmaan tapahtumista ja Kiinan maaseudun ihmisistä, alueen kirkollisesta elämästä ja Amity-järjestön työstä. Amity, ystävyyden säätiö, on vuonna 1986 Nanjingissa perustettu kiinalainen kristillinen kansalaisjärjestö. Amity työskentelee kehityksen, lääketieteen, koulutuksen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan eteen. Osa sen koulutussektorilla olevista työntekijöistä tulee ulkomailta Amityn yhteistyökumppaneiden kautta englanninopettajiksi Kiinaan.

Kirjoittaja kertoi myös arkipäivän sattumuksista ja kiinalaisten elämän tilanteista. Maassa väkiluku on maailman suurin ja töitä pitäisi löytyä kaikille. Niinpä ei ollutkaan vitsi, kun kysyi, kuinka monta työläistä tarvitaan kukkien istuttamiseen. Kolme. Yksi ottaa kukan kottikärrystä, antaa sen toiselle, joka istuttaa sen maahan ja kolmas antaa sivussa ohjeita.

Tänään sain taas käydä kotikäynnilläkin: vihkikeskustelussa olin. Välillä tällaisia iloisiakin juttuja.Opettelin myös uudenlaisen työavaimen käyttöä ja sen mukana taas uutta salasanaakin. Mitenkähän muistan ulkoa sen. Huomisen rippikoulun valmistelujakin on pitänyt tehdä jo tänään, jotta ei jäisi aivan viime tinkaan.

Mustaa ja valkoista # 114: MERKKI

60-vuotisjuhlat

Tänään vietti Suomi-Unkari Seuran Lahden osasto 60-vuotisjuhlaansa. Juhlan tervetuliaisanat piti seuramme puheenjohtaja Ilkka Haapola.

Viola Uotila esitti musiikkia taitavasti laulaen ja kanteleella: Toivo Elovaaran Metsäjärvi sekä Anna-Karin Korhosen Niittyvilla tuudittaa.

Paula Rantanen, entinen pitkäaikainen seuramme sihteeri, on kirjoittanut seuramme historiikin ja esitti katsauksen Suomi-Unkari Seuran Lahden osaston historiaan.

Muun muassa Unkarin suurlähettiläs Kristóf Forrai toi tervehdyksen seurallemme.

Hollolalaiset kansantanssijat Hannat ja Heikit antoivat vauhdikasta katseltavaa - jalka taisi vipattaa aika monella katsojalla musiikin tahdissa - kun he esittivät pari unkarilaista tanssia: Mezöségi táncok, Tantsukoleena, Paaden.

Juhlapuheen piti valtiosihteeri Pertti Torstila, joka on ollut Unkarissa useaan otteeseen töissäkin muun muassa suurlähettiläänä siellä. 

Juhlapuheen jälkeen seuramme viisi aktiivijäsentä saivat ansiomerkit, yksi kultaisen ja toiset hopeisen merkin.

Anton ja Viola Uotila soittivat ansiomerkkien jaon jälkeen vielä Robert Schumannin Fantasia Pieces pianolla ja sellolla.

Sitten pääsimmekin nauttimaan suomalais-unkarilaisen noutopöydän antimia kauniisti katettuihin pöytiin ja seurustelemaan muiden juhlijoiden kera.

Kevät tulee vauhdilla

 Eilen olin seutumme missionistien tapaamisessa Kuusankoskella asti. Missionistit ovat Suomen Lähetysseuran nykyisiä tai entisiä työntekijöitä. Saimme kuulla tällä kerralla Ugandasta monenlaisia tietoja ja katsella videota sieltä.

 Kuljeskelimme messun jälkeen pihamaalla ja puutarhassa. Mehiläiset surrasivat ahkerasti. Oli riittävän lämmin päivä ja ne pääsivät ensimmäistä kertaa hakemaan ruokaa ja siitepölyä pajuista. Kevät on ollut kylmä ja tuulinen ja tähän mennessä ei tällaisia päiviä vielä ole ollut.

 Aurinko paistoi ja krookukset ovat avautuneet kukkimaan.

 Mehitähtien seassa maksaruohokin on rinteessä innostunut jo kasvamaan.

Ja jo pääsee aurinkoisella puolella puutarhaa haravoimaankin.

Pinkit Kerttu-sukat

Lapsenlapselle neuloin Kerttu-sukat Nalle-langasta, 47 (kantapäästä lähtien 48) silmukkaa kolmosen puikoilla ja terän pituutta 34 numeroiseen jalkaan eli kapeahko varsi. Sukat painavat 63 grammaa.

Vuosikampa # 9: KEVÄÄN EDISTYMISTÄ

 Kuvauskohteena on koko vuoden ajan tämä pihan osa eli lähinnä marjaomena. Tänä aamuna siinä oli pikkulintuja etsimässä syötävää ja sirkuttelemassa. Kyllä se kesä vähitellen tulee.

 Punatulkkuja on näkynyt pihapiirissä monena päivänä.

Lunta on edelleen pihalla. Siitä pienet olivat innoissaan. Oli kivaa laskea vielä mäkeä lumikasasta alas ja lapioida lumeen polkuja. Toki etelän puolella pääsisi jo haravoimaan.

Verannalla on joulutähtikin taas alkanut kukkia (huom! nuo pienet kukat punaisten lehtien keskellä). Taimilaatikoita on pitkin ja poikin niin verannalla kuin sisälläkin ja uutta kylvöstä pitäisi tehdä, kun saisi edes entiset koulittua.

1234 kuvaa # 24: LIIKE ja PYSÄHTYNEISYYS

 Liike

Pysähtyneisyys

Kamerankorjausta kesken kaiken

Viime päivinä on koulittu taimia.

Tänään kävimme mökillä jälleen puunkaadossa. Kuusi ja muutama leppä jalostuivat pölleiksi. Järvellä oli joku vielä pilkillä. Hyvin vähän oli rannassa vielä sulaa - sen verran, että vesilämpömittarin sain ylös ja takaisin taas järveen. Noin yhtä astetta se näytti veden lämpötilaksi. 

Myyrä kavereineen oli ollut talven ahkerana. Joka ainut marjapensas ympäristöineen oli möyritty ja käytäviä ja myyränreikiä oli joka puolella mökin puutarhaa. Saa nähdä, miten pensaat ja puut ovat säilyneet.

Pillisipuli ainakin, samoin ruohosipuli olivat hyvin aluillaan.

Raparperinlehtikin on näkyvissä.

Tulppaanit ja narsissit ainakin ovat selvinneet talvesta.

Tällä kameralla (Canon Ixus 30) yritin ottaa kuvia mökillä, mutta se levähti yhtäkkiä. Linssi ei suostu enää palautumaan kameraan takaisin eikä laukaisin toimi. Mies kokeili korjata sitä, mutta kai 7 vuotta on tuolle pienelle digikameralle liian pitkä elinaika. Onneksi mukana oli toinen kamera, jonka kortin olin unohtanut kotiin tietokoneen kortinlukijaan, mutta sain tuosta toisesta siirrettyä kortin... jos tuo korjautuu, niin onnenkantamoista, sanoo korjaaja.