28.2.2013

Rajalta rajalle

 
Aamupuuroksi tänään söimme tyrnimäskistä tehtyä vatkapuuroa. Sen ja tietysti tuhtien voileipien voimalla sitten lähdimme päivän hiihtoretkelle.
  
Olemme tällä viikolla hiihdelleet kuntamme toiselta rajalta toiselle rajalle. Ja vähän pidemmällekin. Maanantaina toiseen suuntaan ja tänään toiseen.
 
Hiihtomatkan varrella oli myös tarjous: Kuumaa mehua joka päivä tällä viikolla. Emme tosin lähteneet tällä kerralla tuonne kuumalle mehulle.
 
Meillähän oli omat eväät mukana, joita tauoilla nautimme.
 
 Välillä on hyvä antaa suksienkin huilata ja itse sitten kiivetä lintutorniin.
 
Lintutornista katselimme maisemia.
Tulipa minulla tänään hiihdetyksi kymmenesosa talven hiihdoista! Aamulla lähtiessä aurinko paistoi, tuuli oli selän takana ja antoi vauhtia matkaan. Latukin oli suurimmalta osin vasta-ajettu. Palatessa oli tietysti vastatuuli, mutta ei se haitannut. Sukat (ja monot) ja rukkaset ja kintaat olivat läpimärät kuten koko hiihtoasukin sisäpuolelta ja ulkopuolelta. Viimeisen kymmenen kilometrin aikana näet satoi myös vettä. Kaikenkaikkiaan ihan hyvä ulkoilupäivä! Hiihdimme  minun hidasta vauhtiani, joten jaksoin reissun ihan hyvin.

Raamatun sana tänään: "Kuka voi sanoiksi pukea Herran voimateot, kuka voi häntä kyllin ylistää?" (Psalmi 106:2)

Valokuvatorstai 276: Kirjeet

 
Christopher Paudiß: Einen Brief lesender alter Mann mit seiner Katze.  
Kirjettä lukeva vanha mies ja hänen kissansa on tällä kerralla valokuvatorstaissa inspiraation lähteenä.
 
On luettu vanhoja ja uudempia kirjeitä - katseltu muistoja.

27.2.2013

Makrotex # 93: RUUTU

Makronappi 
Viikon aihe on RUUTU.
 
Lähellä...
 
HS 27.2.2013 näyttää mm. tällaisen ruudun.

26.2.2013

Kirjaimet # 21: SU

 
Tämänkertaiset alkukirjaimet ovat SU.
 
Sukset

Erikoinen yllätys hiihtomatkalla

 
Lähdimme tänään yhdessä hiihtämään. Ennen Finlandia-hiihtoa kävimme useimmiten yksiksemme hiihtolenkillä, koska mies hiihtää yleensä paljon nopeammin kuin minä. Oli taas hyvä keli, vain muutama aste pakkasta ja suksi luisti. Yhtäkkiä matkan varrella  aloin pohtia ja kokeilla, mikä hiihtopuserosta roikkuu. Vedin  nauhaa ja ihmettelin löytöä: miten minun rintaliivini olivat joutuneet  hiihtopuseron sisään. No, liivit olivat jääneeet puseron vuoriin hakasestaan kiinni pesukoneessa ja jotenkin niitä en huomannut puseroa oikeinpäin kääntäessäni ja olkainpuuhun kuivamaan laittaessani. Nyt kun otin puseron  ylleni, en sitä puseroa sen tarkemmin tutkinut. No, liivit pääsivät taskuun ja matka jatkui.
 
Ihmettelimme, kun latu-uran varrella näkyi tällaisia mustan muovin peittämiä pönttöjä. Yhtä oli joku repinyt hieman auki ja siellä oli varoitus, ei saa rikkoa, tässä kerätään tietoa ekologisen tilan tutkimukseen mm. puista putoavista ravinnemääristä, neulasista ja roskista, ötököistä jne. Talveksi ne laitteet on tässä suojattuina. Näitä tutkimus"pönttöjä" oli pellon reunassa, metsässä ja kosteikoissa.
Latu-ura  katkesi kesken matkaa pariksi sadaksi metriksi kahden tienylityksen välillä: oli vain pieni polku, jolla parasta oli kantaa sukset - olisi ollut hankalaa hiihtää tuossa (joku oli kyllä yrittänyt). Me kävelimme tuon pätkän.
Teimme lähtiessä hyvät eväät matkalle. Jossakin välissä todettiin, että ne jäivät kotiin. No, kotona sitten saimme lounaalla eväsleivät muun ruoan yhteydessä. Ateriana oli mm. maukkaita paistettuja ahvenia.

25.2.2013

Fasaani-sukat

 
Neuloin Seitsemän veljestä Fasaani-langasta perussukat, noin 40 numeron jalkaan kolmen ja puolen puikoilla 48 silmukalla. Sukat painavat 92 grammaa.

Mökkireissu

   
Kaunis aurinkoinen päivä: Puut olivat aamulla huurteessa.
 
Lähdimme mökille, koska siellä katoilta piti saada lumet pois. Ennen kuin kattoja voi puhdistaa, piti ensin kaivaa lumet pois mökkitien päästä, että sai autolle tilaa ja auton pystyi kääntämään takaisin tulosuuntaan. Sitten piti lapioida polku mökille ja saunalle.
 
Saunalta järvelle olivat portaat ja laituri lumen peittämiä.
Mökin katolla oli lunta piipun yläosaan asti.
 
Kun lumet oli tiputettu katolta, ne ulottuivat aika korkealle yli ikkunan alapuitteen mökin ympärillä.
Pari hirveä oli tullut pihaan asti, mutteivat  ne olleet tehneet vahinkoa luumupuille eikä omenapuullekaan. Hirvet olivat jatkaneet kulkuaan rantaan ja käyneet jonkin matkaa vielä jäällä. Joku oli käynyt pilkillä ja moottorikelkan jälkiä oli jäällä useampiakin. Muuten oli hiljaista: muita mökkiläisiä ei näkynyt eikä kuulunut. Jostakin  vain kaikui jonkin metsätyökoneen ääni. Mökkitiellä tuli vielä vastaan kaksi ratsastajaa poislähtiessämme.

23.2.2013

Finlandia-hiihtoa hiihdetty

Tänään oli Finlandia-hiihdon päivä. Finlandia-hiihto juhlii tänä vuonna 40. kertaa hiihdettävää hiihtoaan.  Hiihdimme molemmat hiihdon ja miehen pari veljeä ja yksi veljenpoikakin olivat mukana. Mies veljineen on hiihtänyt yhteensä tasan 150 Finlandia-hiihtoa.
 
Lähtöalueelle pääsyä odottamassa Lahden hiihtokeskuksessa.
 
Salpausselän mäet kertovat, että Lahdessa olimme. Salpausselällä hiihtokeskuksessa olivat lähtö sekä maali. Latu kierteli Hollolaan.
 
Ladulla.
Latuasemat palvelivat matkan varrella tarjoten ruokaa ja juomaa, suksien huoltoa ja palvelua.
 
Ensiapuakin olisi ollut matkan varrella, mutta onneksi emme sitä tarvinneet, vaan selvisimme maaliin hyvin niin ruumiin kuin suksienkin puolesta - eivät edes sauvat katkeilleet.
 
Tämänvuotiset mitalimme. Kaikki Finlandia-hiihdon maaliin saapuneet palkittiin mitalilla. Lahdessa ja Hollolassa kisattuun Finlandiaan osallistui tänä viikonloppuna noin 7 100 hiihtäjää.

22.2.2013

Numerokuvat # 26: 28 salaattia

1234 nappi 
Viikon numero on 28.
 
Olimme Jaltalla, jossa ravintolassa oli valittavana monenlaista salaattia. Tässä 28 kulhollista.

Mehiläisten joukkokuolema – pölyttäjillä on merkitystä

 
Mehiläispesiämme tattaripellolla

Päivän uutisia ovat elintarvikekohut. Kuluttajalle ei kerrota, mitä elintarvike tarkalleen sisältää tai mistä maasta tulevaa esimerkiksi lihaa kuluttajalle tarjotaan. Onko se hevosta tai nautaa vai jotain muuta. Usein ovat unohtuneet näistä maininnat, mitä kuluttajapakkauksissa on. Tämä on yksi ainesosa, mutta mitä muita puutteita tuoteselosteissa lieneekään, kun jo hevosenliha aiheuttaa näin paljon hämminkiä.
Nyt samat tahot ottavat kantaa mehiläistuhoa tekevään neonikotinoide -myrkkyyn, josta muualla Euroopassa on todettu, että se tuhoaa mehiläisyhdyskuntia. Suomessa on päädytty erilaiseen kantaan. Mehiläishoitajille tulee talvitappioita ja muulloinkin kuolee mehiläisyhdyskuntia enemmän kuin aikaisempina vuosina. Yleistä laajaa tutkimusta ei ole tehty, mistä tämä johtuu.
Todennäköisesti syy on kasvinsuojelumyrkkyjen. Yhdessätoista kasvinsuojeluaineessa on todettu olevan mukana näitä neonikotinoideja. Se on pitkävaikutteinen myrkky.  Kun rypsinsiemenet on käsitelty tällä aineella, kasvin siitepölyssä on vielä tätä myrkkyä. Se kulkeutuu mehiläisyhteiskuntiin ja pienikin määrä tuhoaa koko yhdyskunnan. Rypsinviljelijät vaativat tätä myrkkyä kirppojen aiheuttamien tuhojen vuoksi. Mutta jos mehiläiset eivät pölytä rypsiä, niin sadot putoavat ainakin 20-30 prosenttia. Aikaisemmin tätä myrkkyä ei ole ollut ja rypsiä on viljelty siitä huolimatta. Olisiko syytä palata torjunta-aineiden käyttämisessä askel taaksepäin.
Eilisessä Helsingin Sanomissa kerrottiin ympäristöministerinkin sanoneen, että pölyttäjien vaarantuminen on riski niin koko ekosysteemille kuin viljelykasvien tuotannolle.

21.2.2013

Unkarista Unkariin

Eilen oli Lahden Suomi-Unkari Seuran vuosikokous. 
 
Siellä Unkarin kulttuuri- ja tiedekeskuksen uusi johtaja, lähetystöneuvos Gábor Richly esittäytyi. Hän   oli 1990-luvun lopussa Helsingin yliopistossa unkarin vierailevana lehtorina. Richly kertoi toimineensa sen jälkeen Budapestin ELTE-yliopistossa kulttuurihistorian yliopistolehtorina ja viimeksi Balassi Instituutin varajohtajana kaksi vuotta. Hän kertoi tulleensa mielellään perheensä - kääntäjänä toimivan Ottilia-vaimonsa ja kouluikäisten poikiensa - kanssa jälleen Suomeen. Gábor Richly totesi, että kulttuurikeskuksen tärkein yhteistyökumppani on Suomi-Unkari Seura ja sen paikallisyhdistykset. Richly painotti alustuksessaan Suomen ja Unkarin yhteyksiä. Hän kertoi suomeksi (!) Balassi Instituutista ja sen toiminnasta.

 
Arto Savander valittiin uudeksi yhdistyksemme puheenjohtajaksi Ilkka Haapolan viiden vuoden ansiokkaan puheenjohtajakauden jälkeen. 

Ensi kesänä on jälleen tulossa yhdistyksemme matka ystävyyskaupunkiimme Pécsiin. Sitä ennen onkin hyvä opiskella hieman unkaria ja olla mukana yhdistyksen toiminnassa, üdvözlöm! Üdv a klubban!

Valokuvatorstai # 275 : Ei vielä kaupan tiskillä

Tällä viikolla hevonen on ollut kaikkien huulilla ja myös monen vatsalaukussa. Senpä vuoksi ammennetaan valokuvatorstaissa inspiraatiota Eeva-Liisa Mannerin hevosrunosta:

Lapsuus, villikaura. Syvä aavistusten metsä. 
Salaisuus. Vaihtuminen. Hidas kypsymisen aika.

Kuolema kätkeytyy, sillä on naamion silmät. 
Naamion hiljaisuus hengittää kaikkialla.

Nukun vintillä. Hevonen: silmä kuin syvä lampi 
tulee ruutuun ja ennustaa sisälmyksien hämärästä.

Joku laskee jalkansa metsän sydämelle. 
Joku on alati läsnä, ja rautayrtti kukkii.
(Eeva-Liisa Manner, 1971)
 
Nämä hevoset eivät todennäköisesti ole vielä kaupan tiskillä. (Petra 16.11.2012)

Mutta tämä romanialainen hevonen voi olla...

20.2.2013

Sukat Cauchy

  
Suloisimmat sukat -kirjassa oli tällainen sukkaneulosmalli, Caychy. Ranskalaisen matemaatikon Augustin Louis Cauchyn kuuluisin saavutus oli Cauchyn epäyhtälö. Näissä sukissa on käytetty yksinkertaista oikein-nurin-yhdistelmää, jonka avulla saadaan epäyhtälömäisiä kuvioita. Lisäksi sukan suussa on nirkkoreunus. Tein kantapään tiimalasikantapäänä ja kärjenkin kavensin eri tavoin, mitä kirjan ohjeessa mainittiin, mutta periaatteessa tuo on neule samantapainen. Joka kerroksella on 54 silmukkaa jaettuna 9 silmukan ryhmiin. Yksi oikein, 8 nurin, seuraavalla kerroksella 2 oikein, 7 nurin ja kun päästään 1 nurin, niin aletaan lisätä taas nurjien osuutta 2 nurin, 7 oikein jne. Sukat ovat  Novitan keltaisesta Aloevera Nallesta ja painavat 77 grammaa.
 
Aamupäivällä olin pitämässä parissa koulussa päivänavauksen ja sen jälkeen lähdin leikkimään hetkeksi pienten kanssa: pelasimme palapeliä ja muistipeliäkin. Sitten vielä vein pienen hienon miehen paiväkerhoon teenjuonnin ja vanhempien kanssa juttelun jälkeen.

Makrotex # 92: HARMAATA

Tällä viikolla on aiheena HARMAA.
 
Kun ikää tulee niin parta harmaantuu,
 
samoin hiukset.
 
Harmaa on täkänäkin
 
ja sukat.

19.2.2013

Kirjaimet# 20: MA

 
Tällä viikolla ovat loppukirjaimet vuorossa ja loppuna MA. 
 
Leima leiman vieressä.

Pikkupojan naulat ja naulanreiät



- Olipa kerran pahantuulinen pikkupoika. Hänen isänsä antoi hänelle pussillisen nauloja ja sanoi, että joka kerran, kun hän menetti malttinsa, hänen tulisi vasaroida yksi naula aidan takaosaan. Ensimmäisen päivän naulasaalis oli 37 naulaa. Muutamien viikkojen aikana poika oppi hillitsemään kiukkuaan ja päivittäinen naulojen määrä yhä pieneni. Hän huomasi, että oli helpompi hillitä kiukkuaan kuin takoa nauloja aitaan.
Vihdoin koitti päivä, jolloin poika ei kertaakaan menettänyt malttiaan. Hän kertoi siitä isälleen ja tämä ehdotti, että poika vetäisisi aidasta pois yhden naulan jokaisena sellaisena päivänä, jona hän ei kiivastunut. Päivät kuluivat ja lopulta poika saattoi vihdoin kertoa isälleen, että hän on poistanut kaikki naulat.
Isä johdatti pojan kädestä pitäen aidan luo. Hän sanoi: Olet tehnyt hienoa työtä, poikani, mutta katsopas aidassa olevia reikiä. Aitaa ei koskaan saada entiselleen. Vihapäissäsi sanomasi sanat jättävät juuri tällaisia arpia. Voit iskeä veitsen toiseen ihmiseen ja vetää sen ulos. On ihan samantekevää, kuinka moneen kertaan pyytelet anteeksi, haava on yhä olemassa. Sanoilla aiheutettu haava on aivan yhtä paha kuin ruumiillinenkin. Meidän tulee varoa haavoittamasta toisten ihmisten mieltä. 
 Vilpittömistä ponnisteluista huolimatta yksi jo toinenkin meistä on jättänyt lähimmäistensä sydämiin naulanreikiä.  Anteeksipyyntö on paikallaan, vaikkei se kokonaan kittaisikaan naulanreikiä näkymättömiin. Anteeksipyyntö on noiden naulojen poisvetämistä. Parasta on pyrkiä siihen, ettemme tuottaisi pahoilla sanoilla noita kipeitä haavoja. Tuossa pyrkimyksessä voimme aina pyytää Taivaalliselta Isältämme apua, jotta voisimme kertomuksen pojan tavoin hillitä mielemme ja kielemme.
Tuon  mieleenpainuvan kertomuksen luin Lea Kranzin kirjasta Tuhkaa ja timantteja. Tuossa kirjassa Kranz pohtii elämää ja ihmissuhteita lämmöllä. Hänen kertomuksensa puhuttelevat. Kiitos Lea Kranz kirjoituksistasi! 
Tuota kertomusta olen hieman muutellut ja aion käyttää  sentapaista ideaa päivänavauksissa ala-asteilla. Anteeksipyyntö on tärkeää, kun on loukannut toista ihmistä.

Aurinkokin pilkistää

Pian lähdettyni ladulle tuli latukone vastaan. Meillä taitavat olla seudun parhaat ladut! Tänäänkin oli laduilla ainakin niin päiväkotilaisia kuin koululaisia meistä eläkeläisistä puhumattakaan.
aurinkoinen talvipäivä 
Iltapäivällä alkoi tuulla runsaasti ja pilvetkin kaikkosivat joksikin aikaa ja aurinko pääsi paistamaan. Kuluva talvi onkin ollut ennätyksellisen pilvinen.

18.2.2013

Viimeisiä viedään

Kellarista löytyi vielä syksyn satoa: syksyiset viimeiset talviomenat. Ne käsiteltiin tänään loppuun. Niitä syötiin ja mies teki omena-punajuurisalaatin, jossa on omenoita ja etikkapunajuuria raasteena sekä mausteena sitruunaa ja hunajaa.
Minä innostuin valmistamaan pari vuoallista omena-kaurapaistosta. Silputut omenat (noin 2,5 litraa yhteensä) saivat seurakseen kanelia ja hieman fariinisokeria ja pinnalle seoksen, jossa oli 5 dl  kaurahiutaleita, 2 dl vehnäjauhoja, 4 tl vaniljasokeria sekä 1,5 dl sokeria ja 1,5 dl juoksevaa laktoositonta margariinia. Jaoin omenat ja seoksen kahteen vuokaan ja paistoin ne 200 asteessa hieman yli puoli tuntia. Nautimme sitten jäätelön kera paistosta iltapalaksi.
Laitoin myös takkauuniin lämmityksen jälkeen ohrapuuron yöksi hautumaan. Pyrex-lasikulhoon mittasin puolitoista litraa laktoositonta maitoa, teelusikallisen suolaa ja kaksi desiä rikottuja ohrasuurimoita. Aamulla on taas sitten lämmin hyvin hautunut puuro odottamassa syöjiään.

Sana tälle päivälle: "Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinä suojelet minua kädelläsi, johdatat paimensauvallasi." (Psalmi 23:4)

17.2.2013

Laturetkellä

 
Aamulla lähdimme laturetkelle. Sää oli mitä parhain: Pari kolme astetta pakkasta eikä tuullutkaan kovin paljon.
 
Hiihdimme lähinnä vaellusreittiä pitkin, jolla kulkee hyvä latuverkosto.
  
Matkan varrella oli aivan uusi näkötorni eli lintutorni, jota mieskin oli viikko sitten pystyttämässä. Jotta se saatiin tuonne ladun varteen kokonaisena kuljetetuksi, siinä sitä olikin hommaa. Lopulta löytyi vahva ratkaisu: latukone veti sen paikoilleen. Tornin yhteyteen on tulossa myös laavu tulentekopaikkoineen.
 
 Tänään hiihtoretkemme päätepisteenä toimi kota, jonka oli rakentanut tätini ja hänen miehensä. Sielläkin oli tarjolla kahvia, mehua ja makkaraa.
 Kotaa sisältä. Tämä toimi sukulaisten kesämökkinä ennen kuin he rakensivat talon lähettyville.
Hiihtomatkan varrella oli myös Finlandiamitali muistuttamassa ensi viikonlopun kisoista.
 
Loistolaavun leimauspaikka. Osanottokorttien leimauspaikkoja ja samalla hiihtomatkan taukopaikkoja oli useita.
 
Loistolaavulla seurakunnan lähetystyö oli laittanut tarjottavat. Myynnissä oli juuripaistettuja lämpimiä munkkeja, makkaraa, kahvia, teetä ja aitoa kotonavalmistettua mustaviinimarjamehua kuumana.