Tuulista

 
Pääsiäisenä iloitsemme ylösnousseesta Vapahtajastemme.
 

Olipa tuulinen päivä. Aurinko paistoi koko päivän pilviverhon takaa ja lämmitti kuitenkin vaikka viima viilensi. Pakkasta ei ollut oikeastaan yhtään iltapäivällä. Hiihdin noin 30 kilometriä miltei koko ajan vastatuulessa tai ainakin tiukassa sivutuulessa. Lähdin Saariselältä Luulammille Vahtamapään ja Rumakurun kautta.

 

Näin riekonkin!

  

Rumakurun uudempi päivätupa.

  

Siellä kuten muuallakin roikkui katosta kaminan luona koukkuja, joihin voi laittaa pipon ja rukkaset kuivamaan.

 

Kun poluilla ja saloilla liikkuu, niin on syytä roskat tuoda mukanaan pois luonnosta.

 

 Rumakurun vanha päivätupa.

Vahtamapäällä latujen ristyksessä oli paikallisen vapaapalokunnan porukkaa myymässä kuumaa mehua ja purtavaa ja kertoilemassa muutenkin pelastusjutuista. Aslak-helikopterikin laskeutui sinne antamaan näytöstä.

Lapin Pelastushelikopterin Tuki ry ylläpitää pelastushelikopteri Aslakin toimintaa. Tukiyhdistyksen toiminnan tavoitteena on turvata pelastushelikopteripalvelujen saatavuus Lapin asukkaille ja Lapissa vieraileville matkailijoille. Toiminnan rahoitus perustuu kokonaan yhdistyksen omaan varainhankintaan.

Luulammillakin kuivattelin vaatteita ja söin eväitä. Sieltä lähdin takaisin Vahtamapäälle,

 

josta Ahopään kautta Kiilopäälle. 

 

Kiilopäällä oli taas tauko ja rukkasien ja pipon kuivatus tehokkaassa kuivatuskaapissa.

Kiilopäältä hiihdin yläladun kautta Tievalle. Kun jatkuvasti oli vastatuuli, niin alamäetkin kulkivat hitaaasti ja muuten sai sauvoa tosi tehokkaasti, että pääsi eteenpäin.  - onhan ollut hyvä ulkoilupäivä tämäkin.

Sauna ja päivällinen ja iltakirkko ja yhteinen iltaohjelma - joten ennen nukkumaanmenoa on vielä paljon tekemistä, vaikka matkalaukku on jo pakattu kuten suksetkin ja ne on viety autoon odottamaan lähtöä ja kotimatkaa.

Kristus on ylösnoussut!

Pääsiäispäivänä riemu kaikuu seurakunnassa: Kristus on ylösnoussut! Pääsiäisen sanoma on kristillisen uskon ydin ja perusta.

  

Hän ei ole enää täällä - Hän on noussut kuolleista.

Pielpalla

Aamuisin meillä oli aina aamuhartaus Tievakappelissa aamupalan jälkeen ennen lähtöä matkaan joko hiihtämään, laskettelemaan tai kuten tällä kerralla Inariin.
 

Tänään lähdimme ajelemaan aamusta kohti Inaria ja porokisoja. Inarin porokuninkuusajot ajetaan joka kevättalvi Inarijärven jäällä. Inarin 61. porokuninkuusajot pidetään siellä tänään ja huomenna. 

(Kuva:Henna Pohja)

Tänään on ollut  karsinnat - siis paliskuntien parhaimmat kisailleet - ja huomenna sunnuntaina on loppukilpailut niin 

  

(Kuva: Henna Pohja)

suopunginheitossa kuin sprinttiajossa. Kisat käsittävät sekä kuninkuusajon että ryhmäajon. 

 

(Kuva: Henna Pohja)

Tänäänkin porot juoksivat noin minuutissa kilometrin ajaja suksilla perässään. Lähtö oli vallan repäisevä: pienestä kopista lähti poro ampaisten suksi-ihminen perässään. 

 

(Kuva: Henna Pohja)

Kameralla ei meinannut keritä kuvata...

Pielpajärven erämaakirkko sijaitsee Ison  Pielpajärven rannalla Inarin kirkonkylän lähettyvillä erämaassa, noin 7 km kävelymatkan päässä Inarin kirkonkylältä.  Tämä Pielpajärven vanha saamelaiskirkko on osa saamelaiskulttuuria. Pielpajärven erämaakirkko lähialueineen on myös valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö.  

Nykyisen  kirkon rakennustyöt aloitettiin 1752, ja valmiiksi se saatiin 1760. Kirkko on ristikirkko, jonka pituus on noin 11,75 metriä pohjois-eteläsuunnassa ja leveys noin 11,45 metriä. Kerrotaan, että kirkon ristiholvien pituuden määräsi se, millaisen puun poronhärkä jaksoi kuljettaa Inarin rannan kiveliöiden männiköstä kirkkorakennukselle. Puut kuljetettiin siten, että hirren pää veistettiin kaarevaksi kuten suksen kärki, siihen porattiin reikä ja vuotturaippae vedettiin reiästä läpi. Tällaisen hirren poro jaksoi silloin vetää läpi kivikoiden kirkolle.

Juhannuskirkkoa vietetään Pielpalla vuosittain. Lisäksi nykyisin vietetään pääsiäislauantaina Pielpalla perhekirkkoa ja ulkoilutilaisuutta.

Kirkon aidantolpassa oli lumi sulanut jännästi.

Tämä perinteeksi muodostunut koko perheen ulkoilutapahtuma tänään lankalauantaina oli Pielpajärven erämaakirkolla  klo 12. Jumalanpalveluksen toimitti kirkkoherra Jouko Lepistö.

 

Kanttorina oli Jari Linjama.  

Saarnassa Jouko Lepistö sanoi  lopuksi jotenkin tähän tapaan: "Kaksi miestä keskusteli. Ensimmäinen sanoi uskovansa, ettei ole mitään kuoleman jälkeen, ei taivasta ei helvettiä eikä ikuisuutta.  Toinen väitti päinvastoin. Jompikumpi on väärässä, toinen oikeassa. 50 prosentin mahdollisuus. Jos ensimmäinen on oikeassa, niin mitään ei kukaan ole menettänyt. Jos toinen, niin ensimmäiselle on käynyt tosi pahoin."

Väkeä paikalla oli noin 80 henkeä. Kirkko oli aika kylmä: niinpä kaikki pitivät hatun päässään ja taisi olla muilla paitsi jumalanpalveluksen toimittajilla lapasetkin käsissä. 

 

Jumalanpalveluksen  jälkeen oli kahvistelua ja makkaranpaistoa kirkkokentällä. 

Hiihdin tuonne kirkolle Inarin opistolta noin kuusi kilometriä. Kelkalla ajettu latu kulki suurinpiirtein  kesäistä polkua pitkin. Moottorikelkkareitti osittain meni eri teitä, hieman suorempaan. 

 

Takaisin Siidalle Inariin pääsin moottorikelkan kyydissä, jotta kerkisin toisten matkaan takaisin Saariselälle.

  

Siidan portilla

 

Inarissa taitaa olla moottorikelkkoja enemmän kuin autoja - ainakin  parkkipaikalla.

Illalla oli saunomisten ja avantokäyntien jälkeen iltakirkkohetki Tievakappelissa (kuten joka ilta klo 20) ja sitten

 

 lankalauantain valkiat: kokko makkaranpaistoineen.

Vaskoolihiihtoa

  

Pitkäperjantai.
 

Vaskoolihiihto on hiihdetty.

 

Aurinko paistoi. Pakkasta oli aamulla yli 20 astetta. Laitoin jo illalla suksien pohjiin pitovoidetta. Ainakin mäet oli hyvä nousta - eipä luistanut taaksepäin. Latuasemilla hiihtomatkan varrella sai juotavaa ja pureskeltavaa - huolto toimi hyvin. Yksi hiihtäjä loukkaantui: nilkka revähti luisteluhiihdossa ja ensiapukelkka haki ja kuljetti hänet maalialueelle.

Oli mukava olla laturetkellä. Päivän mittaan ilmakin lämpeni ja niin maaliin tullessa oli enää muutama aste pakkasta, kun lähtiessä oli vielä yli kymmenen astetta.

Maalissa jokainen hiihtäjä sai mitalin ja kunniakirjan.

 

Sitten pääsi porokeitolle nuotion ääreen. Hiihtäjille oli myös sauna läheisessä hotellissa.

Hotelli Riekonlinnassa on myös hiihtomuseo.

Maalissa Saariselän kappelin luona myös paistettiin lettuja yhteisvastuun hyväksi  - tosi maukkaita.

Nyt oli hyvä lähteä hiihdon jälkeen maailman isoimpaan pulkkamäkeen.

  

Täältä Kaunispään laelta hissien läheltä alkaa tuo 1,2 kilometrin mittainen pulkkamäki.

 

 Vauhtiin!

 
Illalla oli pitkänperjantain hartaus Tievakappelissa.

Iltayöstä oli mahtavat revontulet. Valitettavasti niiden kuvaaminen vain ei onnistunut pienellä kameralla.

Pitkäperjantain sanoma

Pitkäperjantain sanoma julistaa: Kristus on kuollut meidän edestämme. Hänen sovitustyönsä on täytetty. Siksi tämä on suuri päivä kristikunnassa.

"Vieraalla maalla kaukana on kumpu kivinen.
Sen koloon kerran iskettiin puu ristin muotoinen.

En, rakas Jeesus, ymmärtää voi kärsimystäsi,
vaan luotan, että sovitit myös minun syntini.

 Sä kuolit, että pääsisin Jumalan lapseksi
ja taivaan tiellä seuraisin sinua, Herrani.

Taivaaseen portin aukaisit, kun voitit kuoleman,
ja siksi aina sinua, oi Jeesus, rakastan."

(Virsi 78)

Ehtoollisella

  

  "Jeesus kävi aterialle yhdessä apostolien kanssa...Sitten hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen opetuslapsilleen sanoen: »Tämä on minun ruumiini, joka annetaan teidän puolestanne. Tehkää tämä minun muistokseni.» Aterian jälkeen hän samalla tavoin otti maljan ja sanoi: »Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka vuodatetaan teidän puolestanne." (Luukas 22:14-)

Kiirastorstai muodostaa pääsiäisjakson käännekohdan. Tuhkakeskiviikkona alkanut katumusaika päättyy kiirastorstain ehtoollisjumalanpalvelukseen. 

Kiirastorstain kirkollinen aihe on kertomus Jeesuksen ja hänen opetuslastensa viimeisestä yhteisestä ateriasta ja pyhän ehtoollisen asettamisesta. Raamatuntekstit avaavat erilaisia näkökulmia alttarin sakramentin sisältöön: uuden liiton ateria, Jeesuksen uhrikuoleman muisto, syntien anteeksiantaminen, kiitos ja ilo, taivaallisen juhlan odotus ja murretun leivän luoma yhteys.

Hiihtämässä

Eilen illalla lähti bussi kohti Saariselkää. Koko yön matkustimme. Osa joukosta nukkui, osa ei osannut kunnolla päästä uneen. Minä sain unta koko matkan aikana vain tunnin vasta aivan aamuyöstä. Yritin kyllä kovasti, mutta uni vain karkasi...

  

Napapiirillä aamuhämärissä poikkesimme tauolle: kuljettajan piti pitää tietyin välein tauot.

Aamulla tulimme perille Tievatuvalle, jossa olemme Vanhalla Tievalla majoitettuina, me kaikki 28 reissaajaa.

Tänään hiihdin täältä Tievalta 

 

Kiilopäälle.

  

Matkan varrella oli tolpan päässä lumilintu - aurinko on sulattanut jännästi lunta...

Kiilopäältä suksittelin Ahopään yli  Saariselälle, jossa hain Vaskoolihiihdon toimistosta Vaskoolihiihdon numerolaput ja tarkistin huomisen lähtöpaikan. Olin maksanut hiihtomaksun etukäteen, mutta maksaneiden listassa ei ollutkaan nimeäni. Sain kuitenkin laput maksamatta lisää.

Sitten hiihdin vielä Saariselältä Laanilan kautta Tievatuvalle. Olipa siinä matkaa vähien unien jälkeen.

 

Sauna ja avanto kutsuivat. Maukas poronkäristys oli päivällisruokana ja illalla oli tiedossa vielä 

 

kiirastorstain iltakirkko kappelissa. Ja sitten unille!