Gubbiossa susi on kesytetty

Tänään aamulla saimme taas loistavan hyvän aamiaisen hotellilla Pietralungassa. Lähdemme aamurukouksen ja virren 501 veisattuamme puoli yhdeksän maissa kävelemään kohti Gubbiota.

 Osa ryhmästämme kulki oikeaa vaellusreittiä, osa osin maantietä pitkin. Isoja mäkiä oli taas kivuttavana ja alaskin piti tulla.

 Joillakin  on rakkoja, jonkun polvet kopuilevat, yhden akillesjänne on tulehtunut... Niinpä päätimme lukea osan matkaa bussilla. Mutta bussien aikataulut eivät sopineet ja niin päätimme ahtautua iso porukka taksiin muutamaksi kilometriksi täten lyhentäen kuljettavaa matkaa. Yöllä oli satanut ja olipa reitillä aika kuraistakin ja likainen suuri ystävällinen koira saatteli meitä ainakin kilometrin verran.
Levähdyspaikan baarissa oli oikein hyvää jäätelöä! 

 

Gubbiossa majoituimme hotelliin, ja ensi töiksi kuten tavallista vaelluksella kävimme suihkussa ja pyykkäsimme päivän hiestyneet vaatteet ja narutimme ne kuivumaan.
Sitten piti vielä lähteä ostamaan makuualustat seuraavaa yötä varten. Olemme näet jossakin seurakuntatalon lattialla makuupusseissa vappuyön. Nyt vappuaattona teimme tutustumiskävelyn kaupunkiin.

Gubbio on pieni keskiaikainen kaupunki Umbrian vehreässä maakunnassa Keski-Italiassa

Gubbio on tunnettu Fransiscus-pyhimyksestään, joka tapasi ja kesytti kuuluisan suden. Näet Gubbion pikkukaupungin asukkaat olivat jo jonkin aikaa kärsineet asukkaita ja heidän karjaansa vainoavasta sudesta.  Fransiscukselta pyydettiin apua. Hän tapasi suden ja puhutteli sitä lempeästi kutsuen sitä veljekseen ja sanoi että sen on oltava kiltti. Fransiscus sopi suden kanssa, eikä se enää myöhemmin ahdistellut kaupunkilaisia. Kaupunkilaisten ei tarvinnut siis tappaa sutta, vaan he ruokkivat sitä suden loppuelämän ja he eivät enää pelänneet sutta..

Gubbion keskustassa oleva kirkkokin on nimetty Fransiscus Assislaisen mukaan Pyhän Fransiscuksen kirkoksi.

Gubbiossa on nyt noin 30 000 asukasta. Pinta-alaltaan kaupunki on vain noin 500 km². Gubbiossa on maailman suurin (Guinness World Records 1991) joulukuusi (albero di Natale), Ingino-vuoren rinteelle tehty, ylhäältä alas asti ulottuva valaistu vaikuttava teos, jonka latvassa on komeetta . Noin 900 metrin korkuinen joulukuusi sijaitsee 500 metrin korkeudella.  Eugubinon alueen vapaaehtoistyöntekijät ovat koristelleet kuusen vuodesta 1981 alkaen. Kuusi tunnetaan nykyisin maailman suurimpana joulukuusena. 

Jokapäivämme annoksemme pastaa oli tämäntapainen. Saimme siis joka päivä pastaa alkuruoaksi yhtä kertaa lukuunottamatta.

Illalla juhlittiin vappuaattoa laulamalla Gaudeamus igitur, juvenes dum sumus... Ja käytiin sutta katsomassa lempeässä iltavalaistuksessa ilta-aterian jälkeen.

Vuori korkea tiekin vaivalloinen

Viime yön vietimme kirkossa. Kirkkoa oli remontoitu Vatikaanista saadulla avustuksella retkeilymajaksi. Varsinainen kirkkosali ja krypta toimivat edelleen jumalanpalvelestiloina. Kellotapulin tms oli tehty ainakin kolmeen kerrokseen retkeilijöitä varten huoneita.
Kaikkein ylimpänä oli pienen pieni tavallaan yhden hengen kappeli hiljentymistilana.
 Tämä retkeilymaja on varausmaja ja toimii donativo- eli lahjoitudpetiaatteella. Toki tällaisille isoille ryhmille on määritelty maksu. Vapaaehtoiset hoitavat tätä majapaikkaa. Noin 400 vaeltajaa vuodessa yöpyy siellä, kun koko reitillä kulkee noin 6000 vuosittain.

Tänään aamiainen oli jo 7.30 ja matkaan ehdimme taas aamuhartauden jälkeen yhdeksän maissa kulkemaan, nyt aluksi hiljaisuudessa. Tie kulki vuorotellen ylös ja alas ja oli aika rankkoja ylösnousuja - laittoi kunnolla puuskuttamaan. Kävelysauvat olivat todella tarpeen.

Matka tänään seuraavaan majapaikkaan Pietralungan kylään oli vain 11 kilometriä askelmittarin mukaan. Kylä sijaitsee 564 metrin korkeudessa merenpinnasta Umbrian maakunnassa. Aamulla katselimme miten pilvet olivat vuoren huipun alapuolella.
Tänäänkin kuten joka päivä vaeltaessamme ovat satakielet laulaneet ja käki kukkunut.
Tänään saimme vaeltaa koko päivän auringonpaisteessa eilisen sadepäivän jälkeen. Nyt vasta illalla kymmenen maissa alkoi sataa.
Katsoin kylän keskustan lämpömittaria ja se näytti illansuussa 17 astetta.

Tau-merkein on hyvin merkitty tämä vaellusreitti, vaikka täällä ei olekaan varsinaisia retkeilymajoja olekaan kuten caminolla Santiago de Compostelaan.

Kylään saavuttuamme istahdimme kirkon portaiden luo kiveykselle odottelemaan auringonpaisteeseen porukkamme vielä matkalla olevia. Yhtäkkiä tuli nuori tyttö ja toi meille jokaiselle esitteen tästä paikkakunnasta. Siinä esitteessä on reitti ja opastus omatoimiseen klävelykierrokseen.

Kävelimme vielä kilometrin majaiitushotelliimme. Saimme huoneet, joissaoli ainoastaan kaksoispetejä. Niinpä teimme monenlaisia viritelmiä. Mm. nukun lattialla muutamien huopien päällä kun toinen nukkuu sohvasta tehdyssä sängyssä tässä neljän hengen sviitissämme. Toiset kaksi ovat isossa parisängyssä.

Eilinen päivä satoi emmekä saaneet pyykkiä kuivaksi. Tänään se onnistui, koska illalla oli patterit päällä pari tuntia lämmittämässä ja pattereilla voimme kuivata pyykit, mitkä eivät kuivuneet tuulessa ikkuna-aukossa.

Illalla olimme ennen ateriaa katolisen kirkon messussa. Pappi toivotti tervetulleiksi suomalaiset peregriinot. Kun lähdimme ehtoolliselle siunattaviksi, saimmekin yllättäen ehtoollisleivän, vaikka näytimme merkin, oikea käsi rinnan yli olkapäälle.
Yllätysyhteys!

Majapaikan isäntäväen tytär täytti kaksi vuotta ja lauloimme tälle syntymäpäivälaulun.

Iltaruoan jälkeen meillä oli yhdessä laulujen iltahetki ennen levollemenoa.

Pieve de Saddiin sateessa

Aamulla Citta di Castellon majapaikassa Albergo-Ristorante Hotel Umbriassa oli maukas aamupala lämpimine soijamaitoineenkin ja päärynöineen.

Lähdimme noin  klo 9.10 aamuhartauden jälkeen vaeltamaan vielä mielessä virsi 509:

Herra, elämääni valvo, etten harhaan
vaeltaisi täällä ohi ihmisten.
Herra, auta aina, etten ketään paina,
etten toisten taakkaa suuremmaksi tee.

Vierelläni kulje, askeleeni ohjaa,
etten väisty, milloin kutsut auttamaan.

Sydäntäni ohjaa, anna minun, Herra,
armossasi kasvaa, olla ihminen.

Alkoi sataa hieman. Kuljimme katuja pitkin ja sitten asfalttitietä ja pysähdyimme kahville noin kuuden kilometrin matkan kuljettuamme. Toki oli myös tarve lämpimään ja kuivaan (ja toilettiin). 

Matka jatkui jonossa ja pienissä ryhmissä. Jotkut jaksoivat kulkea nopeasti ja olivat yli puoli tuntia aikaisemmin perillä ennen häntäpäätä. Tauot tänään olivat vain lyhyitä juomataukoja sateen vuoksi. Reppukin oli selässä koko ajan kahvilataukoa lukuun ottamatta. Housut olivat polvia myöten läpimärät ja vaelluskengät joka puolelta märät ja sukatkin ja sadeviittakin, joka toki piti vettä. Vyölaukkukin oli kastunut. Enpä ottanut opikseni Espanjan caminovaellukselta, että se piti suojata muovipussilla! Onneksi sisältö ei kastunut, koska tavarat olivat muovin sisässä.

Eipä tänään ole pyykkipäivä, koska pyykit eivät taida kuivaa! Suihkun jälkeen onneksi oli kuivaa laittaa päälle.

Majoitus on kirkon tiloissa eli yläkerrassa ja useammassa keroksessa olemme majoitettuina. Vain viisi meistä on alimmassa eli kirkkokerroksessa. Kaikkein ylimpänä on vielä yhden hengen kappeli.

Täällä ei ole nettiyhteyttä. Lämmitys toimii kaminalla ja keittiössä hellalla ja meidän kämpässä puhaltavalla lämmittimellä. Kaikissa tiloissa ei edes olekaan minkäänlaista lämmitystä. Jotenkin saimme vaatteet ja kengät kuiviksi seuraavaa päivää varten. Joku kokeili, hyvällä menestykselläkin, jopa tukankuivaajalla kuivattaa vaatteitaan.

 

Niinpä kokoonnuimme keittiöön koko porukka lämmittelemään hellan lämmössä ja viettämään illansuuta ja iltaa siellä. Oli hierontasessiokin: Porukka hieroi toinen toisensa.

Keittiössä oli ikoni: pyhä perhe ja pyhä kolminaisuus.

Paikkakunnan seurakunnan vapaaehtoiset laittoivat meille maukasta ruokaa ja keittiö muuttui ruokalaksi illan mittaan pukkipöydän ja kirkonpenkkien avulla. Vapaaehtoiset hoitavat tätä majoituspaikkaa. Täällä kirkolla yöpyy vuosittain noin 400 pyhiinvaeltajaa. Koko reittiä vaeltaa vuosittain noin 6000 – 10000 ? pyhiinvaeltajaa. Tämä kirkon ensimmäiset osat on rakennettu 1300-luvulla.

Illalla olimme kirkossa huopiin kääriytyneinä iltahartaudessa Taize-lauluineen.