Puolet aloitettu

Kymmenen aloitusta kahdestakymmenestä on tehty Löysäpipoisten neulehaasteessa Kesäyöstä Jouluyöhön 2017 eli Kyjyssä. Näistä on vasta kaksi sukkaparia valmistunut tähän mennessä ja nekin juuri tällä viikolla.

Olin Päiväkummussa senioripäivillä ja siellä neuloin pyynnöstä Kerttu-sukat. Sukat ovat jälleen Seiskaveikasta, neulottu kolmen ja puolen puikoilla, varressa 49 silmukkaa ja kaikkiaan päälliskuviota 12 kertaa, viisi varressa ja seitsemän terässä. Sukat lienevät sopivat 41 numeroiseen jalkaan. Sukat painoivat  108 grammaa. Sukat on aloitettu 28.8. ja valmistuivat 29.8.

 

Nämä pihlajanmarjasukat ovat aivan perussukat ja jälleen Seiskaveikkaa. Nekin on neulottu kolmen ja puolen puikoilla. Silmukoita on 44 ja sopinevat 35-36-numeroiseen jalkaan. Sukat painavat 73 grammaa. Nämä valmistuivat tänään työpaikan virkistysreissulla.

Toinen sukka kuvassa on keltaisesta Seiskaveikasta tänään aloitettu Kerttu.

Löysäpipoisten Kyjy2017:ssa  on aloitettu jo kymmenen sukkaparia: 
1. Olga-sukat sinikirjavasta Hot Socks London -langasta. Aloitettu 26.7. Valmiit. Paino grammaa.
2. Olga-sukat ruskeakirjavasta Hot Socks London -langasta. Aloitettu 28.7. Valmiit. Paino grammaa.
3. Kerttu-sukat keltaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu 30.7. Valmiit. Paino grammaa.
4. Kerttu-sukat vaaleanpunaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu  8.8. Valmiit. Paino grammaa.  

5. Kerttu-sukat valkoisesta Seiskaveikasta. Aloitettu  11.8. Valmiit. Paino grammaa. 

6. Purjehtijan parhaat punaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu 22.8. Valmiit. Paino grammaa.

7. Kerttu-sukat vihreästä Seiskaveikasta. Aloitettu 25.8. Valmiit. Paino grammaa. 

8. Pihlajanmarjasukat Seiskaveikasta. Aloitettu 28.8.  Valmiit 30.8. Paino 73 grammaa.

9. Kerttu-sukat tummanlilasta Seiskaveikasta. Aloitettu 28.8. Valmiit 29.8. Paino 108 grammaa.

10. Kerttu-sukat keltaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu 30.8. Valmiit. Paino grammaa.

Myöhäinen kukka

MakroTex-haasteen tämän viikon aiheena on KUKKA.

Tämä kesä on ollut kasveille viileä. Niinpä monet sellaiset kasvit, jotka kukkivat jo paljon aikaisemmin, vielä tuottavat kukkia. Karhunvatukkakin. Marjoja tulee jos ne kerkiävät kypsyä. Tämänhetkiset kukat eivät kylläkään ehdi enää tuottaa marjoja.  

Karhunvatut ovat tavallisinakin kesinä myöhään kypsymässä, vaikka kukkivatkin jo yleensä kesä-heinäkuun vaihteessa. Syksyn sateet tekevät marjoista vetisiä ja mauttomia.

Sukat: Kerttu-malliset

Vielä on eri värejä Seiskaveikan lankakorissa. Nyt tulossa vihreät sukat, jälleen Kerttu-malliset. Tämä on aikuisten sukkien suosikkimallini. Edelleen 47 silmukalla alku ja kantapäätä 48 silmukalla ja kolmen ja puolen puikoilla. 

 Löysäpipoisten Kyjy2017:ssa  on aloitettu jo seitsemän sukkaparia: 
1. Olga-sukat sinikirjavasta Hot Socks London -langasta. Aloitettu 26.7. Valmiit. Paino grammaa.
2. Olga-sukat ruskeakirjavasta Hot Socks London -langasta. Aloitettu 28.7. Valmiit. Paino grammaa.
3. Kerttu-sukat keltaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu 30.7. Valmiit. Paino grammaa.
4. Kerttu-sukat vaaleanpunaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu  8.8. Valmiit. Paino grammaa.  

5. Kerttu-sukat valkoisesta Seiskaveikasta. Aloitettu  11.8. Valmiit. Paino grammaa. 
6. Purjehtijan parhaat punaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu 22.8. Valmiit. Paino grammaa.

7. Kerttu-sukat vihreästä Seiskaveikasta. Aloitettu 25.8. Valmiit. Paino grammaa.

Purjehtijan parhaat ohjeineen

Purjehtijan parhaat on tuorein aloitus Löysäpipoisten Kyjyn neulehaasteessa.

Neulekaavio:Kuuden silmukan ja neljän kerroksen kuvio
Ensimmäinen kerros: yksi oikein, kaksi oikein yhteen, kaksi oikein, langankierto yksi oikein. toistetaan.
Toinen kerros: Kaikki oikein.
Kolmas kerros: Kaksi oikein yhteen, kaksi oikein, langankierto, kaksi oikein. Toistetaan.
Neljäs kerros: Kaikki oikein.

Tämän kaavion mukaan (Kaavio on kirjasta Melissa Morgan-Oakes: Neulo kaksi sukkaa 2)  aloitin neuloa noita sukkia nimeltä Purjehtijan parhaat. Silmukkamäärän tulee olla kuudella jaollinen. Neuloin vain etuosaan kahdella puikolla mallineuletta ja takaosan kokonaan joustimella yksi oikein, yksi nurin. Silmukoita on 47 ja kantapäästä alkaen 48 silmukkaa. Lankana Novitan seiskaveikka ja puikot kolmen ja puolen.

Kyjy2017: 
1. Olga-sukat sinikirjavasta Hot Socks London -langasta. Aloitettu 26.7. Valmiit. Paino grammaa.
2. Olga-sukat ruskeakirjavasta Hot Socks London -langasta. Aloitettu 28.7. Valmiit. Paino grammaa.
3. Kerttu-sukat keltaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu 30.7. Valmiit. Paino grammaa.
4. Kerttu-sukat vaaleanpunaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu  8.8. Valmiit. Paino grammaa.  

5. Kerttu-sukat valkoisesta Seiskaveikasta. Aloitettu  11.8. Valmiit. Paino grammaa. 
6. Purjehtijan parhaat punaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu 22.8. Valmiit. Paino grammaa.

Tämän vuoden ensimmäinen

Vietin vapaapäivää mökillä metsässä sienestämässä. Oli riemu talsia pitkin ja poikin ja astellessani  löysin hieman kantarelleja ja mustatorvisieniä.

Kantarellit piiloutuvat sammalen alle tai heinien sekaan. Niitä saa todella haeskella niiden tutuiltakin kasvupaikoilta.

 

Mustatorvisieniä kasvoi parissa kohdassa runsaasti. Olin jo viikkoa aikaisemmin poiminut isommat yksilöt ja nyt taas niitä oli kasvanut. Vielä jäi seuraavaksikin kerraksi.

Kun kävelin hirvien jälkiä  - niissä löytyy usein kantarelleja, niin jossakin vaiheessa alkoi niskaa kutittaa. En saanut aiheuttajaa pois ennen kuin mökillä tukkaa kammatessani tuli tuo yksi yksilö. Siis tämän vuoden ensimmäinen hirvikärpänen.

Tuo kuvan yksilö on jo kuollut.

Kun palasin reissultani mökille, oli mökkijärvella joutsenpari jokasyksyiseen tapaansa. Syksyltä jo ilmakin vaikuttaa. Järven vesi oli tosin lähes lämpimintä, mitä tänä kesäsnä: vielä 19 astetta näytti mittari. 20 astetta korkeimmillaan on tuo vesimittari näyttänyt järviveden lämpötilaksi metrin syvyydessä. On ollut tähän aikaan vielä kiva uida, vaikka päivä olikin aamulla sumuinen ja iltapäivällä vesitihkuinen. Aina, kun pitää mökiltä lähteä pois, aurinko alkaa paistaa - niin tänäänkin. Ystävät jäivät saunomaan, kun starttasin kotia kohti.

Illalla oli vielä tämänpäiväinen mehunkeitto - mies oli poiminut kotosalla ämpärillisen viinimarjoja ja minä toisen mökillä.

Halkaisijakin alle 2 cm

MakroTex-haasteen tämän viikon aiheena on  JOTAIN JOKA ON PIENEMPI KUIN 2 CM.

Olen poiminut viime aikoina puutarhasta viinimarjoja. Meidän mökillä niitä on viittä eri väriä: mustaa, punaista, vihreää, valkoista ja vaaleanpunaista. Sato mökillä ei ole kaksinen, koska joka laatua on enää vain yksi pensas (Myyrä mokoma tuhosi monen pensaat juuret ja niin nuo pensaat kuivuivat.). Viinimarjoista keitän mehua. Mustaa ja vihreää keräilin yhteensä maijallisen ja samoin punaista, valkoista ja vaaleanpunaista tuli yksi ämpärillinen eli maijallinen.  Mäskin sitten kierrämme sosemyllyn läpi ja pakkaamme sen noin puolen litran annoksiin pakastimeen. Talvella on mukava keitellä mäskistä puuroa.

Kotipuutarhassa viinimarjoja kasvaa kymmenissä pensaissa. Osa pensaista on pieniä, joten määrällisesti niiden tuotto ei ole päätähuimaavaa. Hommaa on kuitenkin tuossakin sadonkorjuussa. . Marjat on kerättävä, huuhdottava ja  keitettävä. Pullot on liotettava, pestävä ja kuumennettava uunissa ennen kuin niihin voi laitata kuuman mehun.

Marjat ovat halkaisijaltaan korkeintaan tuon 2 senttimetriä - yleensä eivät lähellekään sen kokoisia.

 

Tyrnitkin alkavat vähitellen kypsyä. Toki niitä ei vielä poimita.

Vaihtelua arkeen

 Lauantai oli juhlapäivä. Juhlin kahdella tapaa. Ensin kävin taidenäyttelyn avajaisissa (työhön liittyen) ja sitten vietin kahden kummilapsen syntymäpäiviä.

Hollolalainen tekstiilitaiteilija Helena Vaari juhli näyttelynsä avajaisia Galleria Nuovossa.  Näyttely on samalla Vaarin 30-vuotistaiteilijajuhla. Näyttelyn avasi opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen. Näyttelyn pääosa on kirkkotekstiilejä, mutta Vaari on tehnyt paljon myös taidetekstiilejä.

Vaarilla on kirkkotekstiileiden tekemisestä kokemusta jo 30 vuoden ajan. Hänen käsistään on lähtenyt lähes 300 tekstiiliä ilahduttamaan kävijöitä ja käyttäjiä kymmenessä kirkossa eri puolilla Suomea. Vaari on saanut näyttelyyn lainaan tekstiilejä kaikista kirkoista, joihin on niitä suunnitellut. Hän on myös syntymäkotikuntansa kirkkoon suunnitellut kirkkotekstiilit. Kauniita, taitavasti suunniteltuja ja tehtyjä. Niinpä Hämeenkosken kalkkiliinassa on kuvattuna esimerkiksi vettä, joka viittaa paikkakunnan koskeen. Vaarin kirkkotekstiilejä voi nähdä mm. Hollolan keskiaikaisessa kirkossa, Salpausselän, Joutjärven, Hämeenkosken ja Padasjoen kirkoissa.

Vaari käyttää kirkkotekstiileissä tekniikkaa, joka pohjautuu vanhaan perinteeseen tämän päivän menetelmillä. Töissään hän yhdistelee vapaata konekirjontaa ja applikaatiota. Hän ompelee erilaisia kankaita toisiinsa päällekkäin ja lomittain maalauksellisesti omaa tyyliä noudattaen. Lopputulos on kuin maalausta tai parsintaa ompelukoneella.

 

Kahden kummilapsen syntymäpäiviä vietettiin samalla kertaa. Äiti oli tehnyt kummallekin oman kakun. Tosin pienempi ei siitä paljon piitannut: ei olisi halunnut tulla juhlakuvaankaan mukaan. Isoveli sentään osasi juhlia hienosti. Kakkuakin hän leikkasi itse - tosin äidin opastuksella.

 

Syksyn tuntua on jo luonnossa. Pihlajanmarjat punertuvat ja punaiset pelargoniat koristavat pihaa.

 

Syksyn satoa oli torillakin myynnissä.

 

Suppiksia ja mustatorvisieniä

Löysin tämän vuoden ensimmäiset suppilovahverot kantarellien etsimisreissulla. Toki niitä suppiksia ei ollut paljon (tuossa kuvassa ne ovat kaikki), mutta kohta nekin alkavat nousta. Yleensä suppiksia löytää melko myöhään syksyllä syyskuusta marraskuuhun.

Toki oikein hyviä kantarelleja oli kasvanut viikossa moneen vakipaikkaan.

Suppilovahvero on kooltaan pienikokoinen ja muodoltaan torvimainen. Sen maku on mieto ja lievästi makea. Suppilovahverot halkaistaan ennen käyttöä, jotta jalan sisään varisseet roskat saadaan pois. Suppikset ovat helppoja kuivata. Ja niitä voi syödä vaikka sinällään kuivattuina, tai murustaa jauheeksi tai tehdä niistä vaikka piirakkaa tai keittoa tai kastiketta.

Ja yllätyin, kun löysin litran verran mustatorvisieniä, tosin tutulta paikalta. Ja ainakin toinen mokoma jäi vielä kasvamaan. Elo-lokakuussahan on kyllä mustatorvisienen aika, mutta tänä kesänä kaikki  on ollut myöhässä.

Mustatorvisieni on kantarelleihin kuuluva erinomainen ruokasieni, joka ei tarvitse esikäsittelyä. Helppo ja nopea kuivata. Mustatorvisienen lakki on ontto ja tumma, suppilomainen. Se on päältä mustanruskea ja alta mustanharmaa, joten se on helppo tunnistaa. Mustat torvisienet ovat yksi parhaita ruokasieniä. Mustatorvisieni on proteiinipitoinen, ja sisältää lisäksi monia B-ryhmän vitamiineja, kuparia ja muita hivenaineita.

Terävät

Tämän viikon MakroTex-haasteen aiheena on TERÄVÄ.

Monenlaista terävää tuli esiin. Lähdin kuitenkin etsimään terävää puutarhasta. Nokkonen ei käynyt - oli hankala kuvata. Haravan piikki ei ollutkaan kovin terävä eikä talikkokaan. Piti lähteä kävelemään pitemmälle. Vastaan tuli karviaismarjapensaita. 

Piikkejä kyllä löytyi ja jo kypsiä marjojakin. 

Kävelin vielä syvemmälle puutarhaan ja eikös mitä: karhunvatukkapuska vielä raakoine marjoineen ja terävine piikkeineen. Kuvaamisreissusta jäi muisto sormeenkin: Piikki iski.

Laurin vaellus Hämeessä

Pyhän Laurin legenda kertoo:
Lauri oli kotoisin Espanjasta ja tuli paavi Sikstus Pyhän mukana Roomaan tämän arkkidiakonina. Keisari Decius aloitti kristittyjen vainot 200-luvulla. Syrjäytetyn keisarin aarre annettiin Laurentiuksen haltuun ja hän käytti sen jakamalla sen almuina puutteessa eläville kristityille. Laurentius joutui keisarin eteen tekemään selkoa siitä, missä on kirkon aarre. Hän pyysi kolme päivää aikaa asian selvittämiseen. Tänä aikana hän kokosi köyhät, halvaantuneet ja sokeat ja toi heidät keisarin eteen. ”Katso tässä voit nähdä ikuisen aarteen, aarteen, mikä ei koskaan vähene vaan kasvaa kasvamistaan. Se on jaettu kaikkien näiden kesken ja jokainen on saanut varmasti osuutensa. Heidän käsissään aarre viedään taivaaseen.” Legenda etenee kuvaamalla monia kidutuskeinoja, joilla keisari yritti saada Laurentiusta luopumaan uskostaan. ”Ketä meidän tulee rukoilla, luotua vai Luojaa?” kysyi Laurentius, kun häntä vaadittiin uhraamaan Rooman jumalille. Lopulta hänet paahdettiin kuoliaaksi tulikuumalla parilalla 258, josta on tullut hänen tunnusmerkkinsä puuveistoksiin ja maalauksiin. (http://www.keskiaika.fi/tietoiskut/pyha-laurentius/)

Vaelsimme tänään 12.8.2017 Lammin kirkosta Hämeenkosken kirkkoon. Tänä vuonna tämä vaellus kulki näin 18 kilometriä ainakin 61 vaeltajan kera.

Vaellus alkoi Lammin kirkossa Kaisu Koskuen kirkon historian kertomisella.. Lammin keskiaikainen kirkko on nykyisten tutkimusten mukaan rakennettu aikavälillä 1490–1510. Kirkko on omistettu vuonna 307 kuolleelle Aleksandrian Pyhälle Katriinalle, oppineelle marttyyrineidolle. Vuoteen 1918 saakka kirkon sisäosat olivat puisia. Tämä puusisusteinen kirkko paloi pahoin Suomen sisällissodan aikana 29.4.1918. Palon jälkeen kirkosta oli jäljellä vain harmaakiviseinät. Alun perin puinen tapuli rakennettiin uudelleen niin, että sen alaosa on muurattu kivestä. Uudet kellot saatiin Viipurin Papulan sotilaskirkosta. Palon jälkeinen kirkon korjaus valmistui juhannukseksi 1920. Kirkkoon saatiin sähkövalo jouluksi 1921. Lammin kirkossa on nyt noin 450 istumapaikkaa.

Jürgen Skaffari ohjaili meitä pyhiinvaellukselle. Hän antoi mm. pari ohjetta. Vaellus ei ole juoksua eikä kilpailua vaan rauhallista kulkemista. Toinen oli, että ristiä ei saa ohittaa - risti kulkee aina ensimmäisenä. Kirkkoherra Heli Ulvinen siunasi meidät matkaan.

Matkaanlähtö:  reitin opastusta ensimmäiselle ristinkantajalle.

Matkan aikana oli kaksi taukopaikkaa.

Ensimmäinen  Lammin puolella, Biologisella asemalla noin kuuden kilometrin päässä alusta. Biologisella asemalla saimme kahvit eli reilun aamiaisen. Siellä myös Kaisu Koskue kertoili, että olimme Lammin vanhan pappilan paikalla, joka oli myyty viime vuosisadan loppupuolella Helsingin Yliopistolle.
Matkan varrella oli sopivin väliajoin pysähdyksiä, juomataukoja ja lepotaukoja ainakin parin kilometrin välein.

Toinen taukopaikka hartaushetkineen oli Hämeenkosken puolella, josta oli enää kuutisen kilometriä määränpäähän.. Siitä vaelsimme hiljaisuudessa pätkän matkaa metsäpoluilla. 

Ruokailu vaelluksen päätteeksi oli seurakuntatuvalla. Maukasta jauhelihakeittoa juustoleipineen ja kasvislisäkkeineen oli tarjolla ja kahvia marjaisine leivoksineen.

Pyhän Laurin kirkko Hämeenkoskella oli suomalainen keskiaikainen harmaakivikirkko. Kirkko on todennäköisesti rakennettu vuosien 1510 ja 1560 välisenä aikana. Näillä vanhan kirkon kahdeksankulmaisilla raunioilla oli tarkoituksemme pitää  messu. Kivikirkko on siis ollut raunioina jo 350 vuotta. Sen raunioilla järjestetään (säävarauksella) Laurin kirkkovaellusten päätösjumalanpalvelukset. Hämeenkosken keskiaikaisen kivikirkon raunion seudulla on ilmeisesti ollut asutusta jo viikinki- ja ristiretkiajalla. Kirkkopaikan kaivauksissa  on löytynyt hautoja ja ristiretkiaikaisia/ varhaiskeskiaikaisia esineitä. Osa haudoista on voinut kuulua puukirkon ympärille olleeseen kirkkomaahan, mutta paikalla, kirkosta itään on voinut olla myös varhaiskeskiaikainen kalmisto. Kirkonpaikan läheisyydessä on lähde, jonka on arveltu olleen pakanallinen, toisin sanoen rautakautinen palvontapaikka. Luultavasti lähteen kunnioitus on kuitenkin peräisin siitä, että lähteestä haettiin keskiajalla kirkollisissa toimituksissa käytetty pyhä vesi.

Tänään kuitenkin oli luvassa aikamoinen ukonilma ja siksi kokoonnuimme nykyiseen Hämeenkosken kirkkoon päätösmessuun. Messun jälkeen jaettiin vielä vaellustodistukset. Ukonilma oli ja yöllä luvassa lisää. Jylinää alkoi kuulua  messun loppupuolella. Onneksi olimme kirkossa eikä avoimen taivaan alla.

 Nyt myöhään illalla tyyni hetki saunomisten jälkeen.

Kerttuisaa

Viides aloitus: Jälleen uusi neule ja samalla Kerttu-mallilla kuin edellinen aloitus. Nyt valkeasta Seiskaveikasta kolmen ja puolen puikoilla.

Kyjy2017: 
1. Olga-sukat sinikirjavasta Hot Socks London -langasta. Aloitettu 26.7. Valmiit. Paino grammaa.
2. Olga-sukat ruskeakirjavasta Hot Socks London -langasta. Aloitettu 28.7. Valmiit. Paino grammaa.
3. Kerttu-sukat keltaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu 30.7. Valmiit. Paino grammaa.
4. Kerttu-sukat vaaleanpunaisesta Seiskaveikasta. Aloitettu  8.8. Valmiit. Paino grammaa. 
5. Kerttu-sukat valkoisesta Seiskaveikasta. Aloitettu  11.8. Valmiit. Paino grammaa.

Mehustus alkoi

 Eilen töitten jälkeen kipaisin poimimassa mustikoita. Oli kiva paikka, jossa sai poimia marjoja seisaaaltaan - selkäkin kesti hyvin. Ja jopa pojan pihapiirissä, omalla tontillaan!

 Illalla/iltayöstä mehustin ensimmäiset mustat viinimarjat. Tosin nämä oli mies poiminut sillä aikaa, kun minä mustikastin. Mehustus on siis aloitettu ja ensimmäiset kahdeksan pullollista korkitettu. Toki monen monta marjapensasta on vielä poimimatta.

Leiriviikonloppu alkoi. Toki en ole leirillä, vaikka olen Leirimajalla. Kanssani on nelisenkymmentä virolaista ystävyysseurakuntalaista vauvasta vaariin. No, ei ole sentään yhtään vauvaa, mutta aika nuoria muutamissa perheissä on mukana.  Vieraat tulivat alkuillasta ja nyt vähitellen alkavat saada unen päästä kiinni. Jokunen vielä tuolla kuljeskelee. Kävin jo laittamassa saunan oven niin kuin muutkin ovet lukkoon, jottei ulkopuoliset yöllä tule sisälle. Tänään vielä emme saunoneet, mutta huomenna sitäkin on luvassa. Vaihtelua tällainenkin tähän työhön. Huomenna vaelletaan.

Saimme ystävältä värikkäitä maistuvia matkatuliaisia!

Järven rannalla

Tällä viikolla olen ehtinyt pistäytyä mökillä pari kertaa. Ensin miehen kanssa kävimme öitsemässä ja sienessä ja mustikassa. Toisen kerran lyhyesti pienen hienon miehen ja pikkusiskon kera kesäretkellä.

Kesäretkeen kuuluu aina tietysti uiminen, mikäli mahdollista. Nyt vesi oli jo lämmintä, 20-asteista, joten vedessä jaksoi olla pitempään ja nauttia sen suomista iloista.

Yllätykseksemme viitisen pientä ahventa pyöriskeli koko uimasession ajan laiturin vieressä. Niitä oli mukava seurailla. Vaikka lapset hyppivät veteen, niin kalat eivät siiitä häiriintyneet eivätkä kovista äänistäkään. Jospa olisi haavi, haikaili pikkusisko. Olisihan meillä ollut haavi, mutta sen silmäkoko on niin suuri, että pieni ahven ei siinä olisi pysynyt. Niinpä säästyin tälläkin kerralla ahventen perkuusta.

Välillä oli hyvä levähtää sisällä ja opiskella Othellon peluuta. Samanaikaisesti paistui uunissa mustikkapiirakka.

Piirakkaa varten olimme käyneet metsäretkellä mustikoita poimimassa. Tosin pienten marjalöydöt syötiin jo ennen piirakan tekoa. Metsäretkellä lapset löysivat paljon isoja (!) kantarelleja. Tulipa kotiinviemisiä. Toinen selittikin, että en syö sieniä eikä isäkään, mutta äiti ja veli tykkäävät niistä.

Poimimme yhdessä mökin puutarhasta mustat viinimarjat. Ne olivat jo osittain ylikypsiä - tosin raakileitakin vielä löytyi. Eipä noita mustia viinimarjoja kasva kuin yhdessä pensaassa, joten 2/3 maijallista vain saimme kokoon.

Mökin pihassa kukiivat monessa kohdin kuunliljat. Kun mökillä (toivottavasti) ei ole kotiloita, niin tuollaisia isolehtisiä kasveja kuten myös vuorenkilpiä voi siellä kasvattaa.

 Puolukat alkavat punertua.

 Suopayrtit avaavat kukkansa.

 Ja mökillä aurinko paistaa!