Jo alkaa flunssa vihdoin hellittää. Olin töissä tänään ja jaksoin koko pitkän päivän - toki troppien avulla, mutta kuitenkin olen vielä pystyssä.
Oli hautajaiset kahdella eri paikkakunnalla. Jälkimmäisissä oli erikoinen tunnelma. Kaikki kehuivat kilvan vainajaa muistellessaan häntä ja miltei kilpalaulantana halusivat kertoa muistojaan hänestä. Paljon hyviä asioita, paljon iloisia asioita. Toki elämään mahtuu monenlaista, mutta tuon vainajan auttavaisuus, toisista huolehtiminen oli päällimmäisenä esillä. Oli myös puhetta, että sellaista pyyteetöntä avuliaisuutta ei usein enää nykyään tapaa. Me olemme niin kiinni omissa asioissamme ja emme huomaa useinkaan lähimmäistemme hätää emmekä ole valmiit lähtemään toisten avuksi ja jättämään omat hommat tuonnemmaksi.
"Suo minun rakentaa
rauhaa ja oikeutta
ja itse osoittaa
toisille laupeutta.
Kun kaikki, mitä saan,
on sinun lahjaasi,
niin auta antamaan
myös toisten tarpeeksi." (Virsi 520:5)
rauhaa ja oikeutta
ja itse osoittaa
toisille laupeutta.
Kun kaikki, mitä saan,
on sinun lahjaasi,
niin auta antamaan
myös toisten tarpeeksi." (Virsi 520:5)
Niin totta puhut. Meidän tulisi enemmän huomioida lähimmäisiämme, ihmisiä lähellämme.
VastaaPoistaLapsuuden ystäväni kuoli. Hautajaiset vietettiin. "ylistyspuheen" vainajalle piti hänen kummitätinsä. Aloin voida huonosti tuosta valheellisesta höpinästä. Hän ei ollut tavannut kummityttöään sitten ristiäisten..... tuskin tunsi kummityttöään. Minulle tuli suuttumus ja paha mieli. Taisinpa jotain sanoakin kummitädille.... "missä olit silloin, kun sinua olisi tarvittu... nyt sinua ei enää tarvita, kummityttösi on poissa."