Tätinä taipaleella

 Luin Pirkko Vekkelin ja Liisa Jäppinen kirjoittaman kirjan erilaisesta vaelluksesta Santiago de Compostelaan: Tätinä taipaleella. Heidän matkansa tarkoitus oli itse vaellus. Kirjoittajat vaelsivat neljänä vuonna parisen viikkoa kunakin osan tuosta ranskalaisesta reitistä Santiago de Compostelaan pääasiassa kävellen lyhyitä matkoja ja yöpyen usein muualla kuin refugioissa. He mainitsivat, että tässä iässä voi jo nukkua mukavamminkin. Heillä oli aikaa tutustua moniin kyliin ja kaupunkeihin paljon tarkemmin kuin pyhiinvaeltajat, jotka paahtavat 25-30 kilometriä päivittäin. Kirja kertoo caminon monista kohteista tarkasti ja esille tuoduista hyvistä peregrino-menuista nousi vesi kielelle. Matkasta voi nauttia! Kirjan  lopussa on aakkosellinen vinkkilista vaellukselle.

Tänään oli risujenpolttopäivä. Mies kaatoi parisen viikkoa sitten pihalta muutaman puun. Nyt ennen lumien sulamista niiden oksat ja risut oli hyvä polttaa - tuli ei pääse vielä leviämään minnekään. Ja lisäksi saimme hyvää lannoitetta tuhkasta puutarhaan.

 

Vihdoinkin oli aikaa vierailla pienen hienon miehen ja pikkusiskon luona. Luettiin monta kirjaa yhdessä, pelattiin pallolla ja miekkailtiin ja tietysti myös hieman jumpattiin. Ja juteltiin vanhempien kanssa teekupin äärellä...

Pääsiäinen on jo ohi, mutta pääsiäisen ilo on jäljellä: Kristus on ylösnoussut. Hauta on tyhjä.
Illansuussa olimme kaupungissa suunnittelemassa seuraavaa matkaamme toisten matkalaisten kanssa. Yhteisessä tapaamisessa jaettiin tehtäviä ja saatiin ohjeita.