Luin kirjan Kristitty ateisti, uskon Jumalan, mutta elän niin kuin häntä ei olisi. Craig Groeschel
kertoo siinä paljon rukouksesta
. Groeschel selittää kirjassaan, että sanomme kyllä uskovamme Jumalaan, mutta elämme ikään kuin häntä ei olisi olemassa
. Kirjoittaja kertoi paljon esimerkkejä myös omasta elämästään huumorilla myös.
Hän rohkaisi lukijoita rukoilemaan paljon enemmän ja useammin kuin aikaisemmin
.
Tee tänään se, minkä voit. Ja luota siihen, että Jumala tekee sen, mitä sinä et voi.
- Olen oppinut, että aito yhteys Jumalan kanssa voi joko muuttaa sen, mitä Jumala tekee, tai sitten ei, mutta rukouksemme muuttavat usein omaa sydäntämme tai näkökulmaamme. Rukous muistuttaa meitä siitä, että asiat eivät ole meidän hallittavissamme, ja pitää meidät lähellä häntä, jonka hallinnassa kaikki on.
Lunta satoi tänään täälläkin. Ei näytä kovin keväiseltä. Jopa latukonekin oli vielä ajanut lähistön ladut. Harmi, kun en ehtinyt hiihtämään. Aamulla seurakunnasta soitettiin ja joku oli taas sairastunut ja niin lähdin jälleen kerran tapaamaan samaa vanhsuten ryhmää kuin monen monta kertaa aikaisemminkin. Tällä viikolla monissa paikoissa on ehtoollisenvietto jo ennen kiirastorstaitakin. Niinpä tänään vietimme ehtoollishartautta.
Illansuussa oli suunnittelemassa ensi kesän unkarilaisten vieraidemme ohjelmaa. Samalla kaupunkimatkalla kävin myös kirjastossa palauttamassa kirjoja ja hakemassa tietysti tilalle uusiakin.
Flunssa ei ollutkaan mennyt ohi jälkiä jättämättä, Niinpä jouduin menemään vielä päivystykseen, ja sain tänään antibioottikuurin poskionteloihin. Ehkä tässä vähitellen kuntoutuu.
Mielenkiintoista. Oikeastaan ajankohtaista. Olen rukoillut ja uskonut yli 30-vuotta, näitä viidesläisiä lähellä, eikä se ole tuottanut elämääni mitään sellaista pysyvää, mikä ei olisi minusta itsestäni lähtöisin - olen esimerkiksi huomannut, että rukouksella ei ole merkitystä ainakaan siihen, mitä tapahtuu. (Tähän on turha vetää niitä standardi vastauksia, me emme tiedä milloin Jumala vastaa tai miten Jumala vastaa, kyse ei ole näistä.)
VastaaPoistaSitten tapahtui jotain sellaista mikä oli aivan liikaa.
Pohdin yhdelle ystävälle, että jonkinlaisen välitilinpäätöksen aika on; minusta tulee joko juutalainen tai ateisti.
Uskotko, etä rukous voi vaikuttaa?
VastaaPoistaJos tuolta aikaisemmmalta kirjoittajalta eli kysyt, niin sanon, että uskoin. En kai muuten olisi mennyt pyytämään papilta ihan erikseen esirukousta ja sairaanvoitelua ellen olisi siihen uskonut. Tai eikai minnua muutoin oltaisi oltu pyytämässä erirukoiustiimiin. Mutta mutta, kokemukseni eivät puhu sen puolesta, että minun rukoukseni kuultaisiin (ja rukousaiheeni eivät ole olleet mielestäni Raamatun vastaisia ollenkaan, vaan sellaisia asioita, mitä kehoitetaan rukoilemaan ja mitä muutkin rukoilevat yleensä itselleen tai läheisilleen tai kristikunnalle.)Nyt tuntuu, että seinille ei enää jaksa puhua. Korostan vielä sitä, että olen aina yrittänyt myös toimia sen rukouksen rinnalla. Rukousaiheet ovat kyllä aina olleet sellaisia, etteivät ne itsesuggestiolla tai jotenkin näkökulmaa vaihtamalla muutu. Mutta ei rukous, eikä kristittynä eläminen sen puoleen, ole hedelmää kantanut - siis yli 30 vuoteen.
VastaaPoistaJoskus on kait viisautta luopua siitä, mikä ei kanna.
Irtautumisprosessi ei ole helppo, suren samalla tavalla kuin kuollutta läheistä. Tai surin kunnes sain päätöksen tehtyä.
Koen muutoksen pakolliseksi -maailmankuvani ja elämäntapani on jo jossain määrin juutalaistanut. Asun vain osittain Suomessa.
Arvostan pohdintojasi. Lue kuitenkin tuo Groeschelin kirja!Nettikaupastakin voi ostaa tuon kirjan.
PoistaSe herättelee ajattelemaan arkisia valintoja, asenteita ja uskomuksia. Groeschel sanoo kirjastaan:"Toivottavasti siitä on sinulle haastetta, toivottavasti se yllyttää ja häiritsee sinua" Hän ei tyydy osoittelemaan sormella toisia, vaan panee itsensä likoon avaamalla oman elämänsä "ateismia" eikä kaihda vaikeitakaan asioita, kuten vihaa, kostonhalua, rakkaudettomuutta, oman onnellisuuden tavoittelua, toisten ohittamista ja niin edelleen, sillä näitä piirteitä voi lukijakin löytää itsestään. Tämä ei ole koko totuus, sillä usko, toivo ja rakkaus ovat vastaus sekä ihmissuhteiden haasteisiin että kristityn ateistin perusongelmaan.