Sukribe ja Spulga tulivat puutarhaan

Eilen kävin virastosta hakemassa avaimen, jotta pääsin illalla kirkkoon pitämään vihkiharjoituksia. Avaintenluovuttajan luona seinällä oli luonnos Jarmo Kukkosen Maan ja taivaan puisto -teoksesta  vuodelta 2007.

Tämän alttarin luona sitten harjoittelimme vihkiparin, tekstinlukijan, muusikoiden ja lapsenlapsen kanssa vihkitoimitusta. Lapsenlapsi ottaa vastaan morsiuskimpun ja palauttaa sen morsiamelle.

Tänään toisen kirkon alttarin luona olivat toisenlaiset kuviot. Suomen lippu ja sotainvalidien lippu koristivat tilaa sotainvalidin siunauksessa. Paikalliset sotaveteraanit kertoivat että kunnassa on enää 17 sotaveteraania elossa, joista  enää 8 kykenee liikkumaankaan. Näistä kahdeksasta oli paikalla neljä virkeää ikämiestä.

Sillä aikaa, kun olen ollut töissä, mies on huhkinut töitä kotona muun muassa hakkaamalla halkoja ja

istuttamalla uusia viiniköynnöksiä. Tänä vuonna hankimme pari uutta entisten lisäksi. Toinen on Spulga, joka tekee punavioletteja makeita rypäleitä. Sitä kyllä suositellaan kasvihuoneeseen - saa nähdä, miten se viihtyy ulkosalla Zilgan lähettyvillä. Zilgahan on kestänyt hyvin monta talvea, kun syksyllä sen juuristo on peitetty paksulla lehtikerroksella. Spulgankin pakkasenkestävyyden väitetään olevan ainakin -25 astetta.Toinen uusi lajike on nimeltään Sukribe, joka kypsyy avomaalla syyskuun puolessa välissä. Sen rypäleet ovat vihreät ja keskikokoiset. Se on voimakaskasvuinen ja suurisatoinen latvialainen lajike ja vaatii tavallista enemmän tilaa. Sukribe kestää lähes 30 asteen pakkasia, kunhan sillä on maan pinnalla kate.

Uusia mustikkapensaita on tänä keväänä istutettu. Meillä on nyt ainakin Ainoa, Patriotia ja Artoa.

Minikiivi on päässyt tuentaan. Sekin on selviytynyt talven pakkasista.

   Vuorenkilvet kukkivat.