Puutarhassa on vehreää

 Aamusella avattiin paikkakunnallamme uusi kauppa. Niinpä mekin suunnistimme sinne tutustumaan muiden, lähinnä eläkeläisten tavoin. Jokainen kauppaan tulija sai leipäpaketin ja lakritsapötkön sekä lapset myös ilmapallot. Avajaiskahveja ei tarjoiltu, mikä oli varmaan viisas veto kaupalta: ei tullut isoa ruuhkaa eikä sotkua.

 Maustemaa alkaa jo tuottaa paljon satoa. Lipstikkaa on otettu soppaan, ruohosipulia on paljon yli oman tarpeen, samoin pillisipulia. Mintut ja mäkimeiramit pääsevät pian kuivuriin, appelsiinitimjamikin antaa jo makua ruokiin ja samoin viinisuolaheinä on tuuheana. Yrtti-iiso on vielä pieni, mutta ei sekään paleltunut talven aikana.

 Verenpisarat säilyivät viileässä talven ja ovat jo lähteneet kasvuun ja kukkimaan.

 Antonovka omenapuu kukkii vain tämän verran: Se on jo viidettä kesää kasvamassa. Se on vanhanajan talousomena ja säilyy hyvin pitkälle talveen.

Karviainen on saanut kimalaisen vieraakseen.

 Luhtalemmikeitä kasvaa kasapäin. Niillähän on mukava nimi englanniksi: forget-me-not eli älä unohda minua.

Tämän kukkapenkissä olevan kasvin nimeä en muista. Se ei ole kuitenkaan mikään kirjavapillike. Sain tietää, että se on keltapeippi, joka on nopeasti peittävä maanpeittokasvi. Se on myös ikivihreä. Sen soikeissa lehdissä hopeanvärisiä laikkuja ja keltaiset kukat ovat kiehkuroina pystyissä vanoissa. Keltapeippi leviää nopeasti rönsyillä.

Voikukkia vielä riittää ja mehiläisille ruokaa.

Sana tälle päivälle: "Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen,
siellä saan levätä." (Psalmi 23:2)