Voikukat pois pihamaalta

 Tämä Joutjärven kirkon alttarivaate on kaunis, valoisa, ja samalla se on myös julistava myös tekstillään: "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi  iankaikkinen elämä". Olin tuossa kirkossa sunnuntaina vihkimässä ja

 sen jälkeen hääjuhlassa.
"Herra, rakkaastani tunnen iloa. Kiitos ystävästä, suuri Jumala.
Hyvä Isä taivaan, anna Henkesi. Suojaa rakkaimpani pahuudeltani.
Hellyys, vastuuntunto meille lahjoita, että toisiamme voimme palvella.
Täynnä luottamusta nyt me suljemme Isän johdatukseen kaikki rakkaamme.
Sinun hoidossasi onni, kärsimys parhaaksemme muuttuu, alkaa ylistys." (Virsi 241)

 Maanantai kului mökillä siunauskeskustelua lukuunottamatta. Näitä kukkia yritän pitää poissa mökin tontilta. Kitkin ja kaivoin voikukan alkuja juurineen ahkerasti.  Vuosi vuodelta tuo kitkentä on hankalampaa ja kohta kai turhaannuttavaakin, kun myös lähistöltä lentelee voikukan hahtuvia siemenineen tontille.
Kotona pihassa nämä jo kukkivat ja joka puolella teiden varsilla näkymä on nyt kauniin keltainen.

 Vuorenkilvet kukkivat niin mökillä kuin kotona.

 Peruna on istutettu (pari viikkoa myöhemmin kuin viime vuonna), porkkanat, salaatit, persiljat ja tillit kylvetty mökin kasvimaalle, samoin kehäkukkia ja uutuutena laitettu koristetupakan taimia entiseen multakasaan (ilmeisesti myyrän nykyisen? asuinpaikan päälle!). Koristetupakka viihtyy sekä aurinkoisessa että varjoisessa paikassa, ravinteikkaassa ja läpäisevässä maassa. Se kestää myös melko hyvin sadetta ja tuulta. Sitä pitää kuitenkin kastella ja lannoittaa säännöllisesti sekä poistaa kuihtuneet kukat.

 Vuosi sitten istutetut pääsiäisnarsissit ovat kukkineet pitkään kukkapenkisssään.

 Vihreää näkyy jo reippaasti koivuissa. Järven vesi oli kymmenasteista ja niin oli mukavaa pulahtaa saunasta peräti viitisen kertaa ja jo voi puhua uimisestakin.

 Tälläkin kertaa katiskaan oli piipahtanut rupisammakko, joka ei aluksi meinannut vapaaksi päästyään uskaltaa lähteä lainkaan liikkeelle.

 Ketunleivät kukkivat jo mökillä metsikössä. Ketunleipä eli käenkaali kasvaa useimmiten varjoisilla paikoilla. Sen valkoiset kukat houkuttelevat pölyttäjiä paikalle. Ketunleivällä on kolme ohutta lehteä, jotka muistuttavat muodoltaan apilanlehteä.  Ketunleipiä  voi syödä pienen määrän kerrallaan esimerkiksi salaatissa

 Ahvenia oli taas katiskassa puolisensataa pientä yksilöä, joten lounasruoka oli selvä: perunoiden ja porkkana-hunajaraasteen kera rapeaksi paistettuja ahvenia, jotka oli pyöritelty ruisjauho-suola-sitruunapippuriseoksessa.

Mustikat kukkivat ja kimalaiset pörräsivät mustikankukissa ahkerasti - toiveita on hyvästä marjasadosta.