Esa Ruuttunen ja konikapina

Olen saanut olla entisten työtovereiden kanssa viettämässä senioripäiviä Ilon ja rohkeuden lähteellä. Aikaisemmin näitä kutsuttiin eläkeläisten virkistyspäiviksi - nyt senioreiden lepopäiviksi. Ikähaarukkammekin on eläkkeellejäämisestä muutamaa vuotta vaille sataa vuotta saakka. Saamme olla täällä hoidettavana niin hengellisesti, henkisesti kuin ruumiin puolesta - jopa jumpataan...

Eilen illalla saimme kuulla Esa Ruutusen laulua Matti Herojan säestyksellä. Miten koskettavaa oli konikapinasta kertova tarina hänen isoisästään ja siihen liittyvä laulu Nivalan Pula -oopperasta, jossa Esa Ruuttunen esitti isoisäänsä.
Kesällä 1932 syttynyt Nivalan konikapina sai alkunsa maanviljelijä Sigfrid Ruuttusen aliravitusta Hilppa-tammasta. Lääkäri määräsi sen tapettavaksi näivetystautisena, vaikka eläimestä ei otettu asian vahvistamiseksi verikoetta. Ruuttunen jätti tamman henkiin ja määrättiin pidätettäväksi eläinrääkkäyksestä. Suuttuneet talonpojat kokoontuivat Nivalan asemalle vastustamaan pidätystä. Taustalla olivat taloudellinen ahdinko ja lukuisat pakkohuutokaupat.Virkavallan otteet kärjistivät tapahtumien kulkua. Lopulta 230 henkeä pidätettiin ja vankilaan passitettiin kahdeksantoista ihmistä, jotka armahdettiin pian.

Toinen koskettava juttu illalla oli teatteriohjaaja Antti ja  tanssija Titta Sevannon esitys, jossa yhtenä osana oli Vesi. Voi miten se puhutteli syvällisesti.

Sana tälle päivälle: " Herkistä korvasi kuulemaan viisautta, avaa sydämesi ymmärrykselle, pyydä tietoa avuksi, korota äänesi ja kutsu ymmärrystä." (Sananlaskut 2:2-3)