Häitä taas

Eilen oli taas työpäivä. Aamupäivällä hautajaiset, iltapäivällä vihkiminen ja hääjuhlakin. Niinpä  harmittavasti en lapsenlapsia tällä heidän reissullaan kerinnyt pitkään  nähdäkään, kun työt veivät oman aikansa.

Oli ilo vihkiä tuttu pari, jotka olin tavannut aikaisemminkin. Ainahan sanotaan, että morsian on kaunis ja sulhanen komea ja niin oli taas tälläkin kerralla. Kirkon portailla vhkimisen jälkeen otettiin vielä valokuva koko isosta juhlajoukosta ihan vanhan ajan perinteiseen tapaan.

 

Kirkosta ajeltiin juhlapaikalle niin bussilla kuin henkilöautoilla. Juhlapaikkaa oli somistettu vanhoin tavaroin jo sisääntulossa portailla ja  heiniäkin oli seipäillä pihalla.

 

Jokaisen juhlavieraan oletttiin otattavan itsestään valokuva ja samalla kirjoittavan jotain liitutauluihin viestiksi morsiusparille. Toivottelin enkeleitä heidän elämänmatkalleen morsiamen mummon kera. Juhlissa oli myös monenlaista ohjelmaa toki perinteisten puheiden lisäksi.  Powerpointina ruokailun ajan oli koko juhlajoukko esiteltävänä pöydittäin kuvin ja tekstein, joissa kerrottiin, kuka kukin oli ja missä suhteessa morsiuspariin (serkku, työkaveri, mummo, kummi vai "kumminkaima"). Kuokkavieraita ei kuitenkaan esitelty - niitäkin kun kunnon maalaishäissä aina on.

Iso  mansikkainen  hääkakku oli maukas ja niin oli muukin tarjoilu maukasta.

Yöksi menin mökille ja aamulla sieltä sitten jumalanpalvelukseen. Messussa olikin ihan mukavasti väkeä. Messun jälkeen käväisin kirkkokahveilla pikkuserkkuni luona, jonka kanssa sitten lähdimme vielä mökille. Mökkipäivää tästä ei tullut kuitenkaan, koska alkoi sataa enkä jäänyt marjastamaan, vaan suuntasin autonnokan kotia kohti.

Raamatun sana tänään: "Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan." (Matteus 23:11-12)