Juhlintaa taas

 

Eilen tein vielä yhden hillon eli marmeladin kriikunoista ja omenista. Kriikunoita tuli vain vähän tänä vuonna ja niistäkin suurin osa oli jotenkin viallisia. Niinpä ei tarvinnut kovin isoa hommaa tehdä. Isoin työ oli taas kerran noiden kriikunakivien poistaminen. Keitin tällä kerralla ensin kriikunat ja sitten yritin siivilän ja lusikan avulla saada pois kivet pois.

 

Tänään oli lapsenlapsen hoitopäivä. Aamulla ajelin hänen äitinsä työpaikalle, jonne he olivat tulleet juuri samaan aikaan kuin minäkin eri suunnasta. Näin voin lähteä kotoa myöhemmin kuin muuten liikkeelle. Mukavaa oli humputella yhdessä. Teimme retken myös ystävien luo, jossa meillä molemmilla oli mukavaa. Unohdin sinne kyläilypaikkaan poislähtiessämme käsityöpussini, jossa olivat lähes kaikki bambupuikkoni! Neule tuli sentään mukaan!

 

Saimme lounaaksi hyvää kaalilaatikkoa, jonka tarkan ohjeen unohdin kirjoittaa muistiin. Siinä on ainakin ruskistettua jauhelihaa, lihalientä, kaalia, sipulia, riisiä ja pinnalla pekonia. Kaali ja riisi on laitettu raakana vuokaan ja annettu muhia pitkään nesteessä uunissa.

 

 Pieni mies oli ihastunut kyläpaikan moniin erilaisiin eläimiin kuten tähän kameliin ja toiseen kameliin, jonka jalkoja ja kaulaa voi väännellä moniin suuntiin.

 

Vein pienen miehen kotiinsa, jossa isovelikin oli jo tullut koulusta - lukeminen kiinnostaa molempia veljeksiä - pienempikin osaa jo itse lukea.

Kotona mies oli päivän mittaan nostanut perunan. Maa tosin oli aika märkää, kun yli 50 milliä on satanut vettä vuorokauden aikana.Poimin illansuussa vieläkin karhunvattuja. Nyt ovat kypsyneet jo aika monet piikittömän karhunvatunkin marjat - siis vasta syyskuun lopulla. Siperialaisen karhunvatun marjoja löytyy vielä myös paljon.

Raamatun sana tänään: "Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi." (Psalmi 86:11)