Tänään oli kaunis auringonpaisteinen pakkaspäivä, aamulla vielä kuutisen astetta pakkasta.
Urheiluseuramme veteraani-ryhmäläiset tekivät tänään teatterimatkan Riihimäelle. Näimme Riihimäen teatterissa Pian koittaa aika -näytelmän, joka tuntui
aluksi aika erikoiselta. Pariskunnat sekoilevat ja pelailevat narsistisia
pelejä. Vanheneminen on kiellettyä eikä
muistikaan pelaa kaiken kaaoksen keskellä. Näytelmä kertoi ydinperheen
kadonneesta ajasta, kuvasi dementiasta, keskenkasvuisuudesta ja kuolemanpelosta
kärsivää omaa aikaamme. ”Rakkaus on ihanaa ja tärkeää, mutta välillä se vie
kaiken ajan, ettei pysty edes siivoamaan. Joskus taas täytyy vaan hulluna
siivota koko ajan, ettei tarvitsisi yhtään yrittää rakastaa.”
Teatterin aulassa oli tällainen - jos ei ole otettu aikanaan vihkikuvaa, niin tässä vielä voisi korjata unohduksen. ;)
Iltapalaksi söimme omenahyvettä: otin omenista kannat, kukkaperät ja siemenkodat pois, pilkoin ne vuokaan, sekoitin sokeria, kanelia, kaurahiutaleita ja juoksevaa margariinia ja ripottelin sen omenoiden pinnalle ja hieman sekaankin. Vuoallisen laitoin uuniin ja haudutin muun ruoanlaiton yhteydessä. Nautimme sitä laktoosittoman jogurtinkin kanssa.
Piakkoin nämäkin huovutetaan. KyJy20 on lasten kokoa.
Että kulttuuria tänään !
VastaaPoistaKyllä teatterissa onkin mukava käydä.
Kiva tuo hääpari, jossa voi itsensä kuvauttaa :)
Emme kuitenkaan kuvauttaneet itseämme!
VastaaPoistaKävin katsomassa tuon samaisen näytelmän. Oli ryhmä Heinolasta ainakin samaan aikaan.
VastaaPoista