Makrotex # 86: LOPPU

 

Niin elämä täällä on aikanaan  kaikilta loppu.

"Tuikkikaa oi joulun tähtöset kilpaa lasten tähtisilmäin kanssa.
Kertokaatte joulun satua, yhtä uutta yhtä ihanaa,
mieltä viihtävää kuin muinen lasna.
Helkkykää oi joulun laulelot, rinnoista niin riemurikkahista.
Soikoon sävel leikki leiskukoon, rinnan riemusta se kertokoon,
mieltä viihtäen kuin muinen lasna.
Kerran loppuun joulun satu saa, elämä, ah, ketä armahtaapi?
Kerran silmän täyttää tuskan veet, sielu kulkee suuret syvänteet.
Siks' oi tähtisilmät loistakaatte!
Riemunkielet kerran katkeaa, säveliä suru syventääpi,
kerran särkyy lapsuus-onnen rusko, elämästä katoo onnen usko,
siks' oi riemulaulut, heliskäätte!
Tähtisilmä kerran tummentuu, riemulaulu kerran hiljentyypi -
kerran sielu yksin yössä valvoo, mennen onnen muisteloita palvoo,
Siks' oi tähtisilmät, loistakaatte!
  Tähtisilmät, siksi loistakaa, siks', oi riemulaulut, helkkykäätte!
Niitä kuunnella mun armas on, hetkeks tyyntyy tuska loputon,
mieli viihtyy niinkuin muinen lasna.
Kerran loppuun satu joulun saa Suru säveliä sumentaapi.
Kerran silmän täyttää kyyneleet, virtaa vuolahina tuskan veet,
siks' oi tähtisilmät loistakaa. "
(Elsa Koponen)