Mielenkiintoista luettua

Luin juuri Hakekaa kätilö -teoksen. Jennifer Worth toimi kätilönä nunnien ylläpitämässä pienessä Nonnatus House -terveystalossa. Jennifer Worth kertoo muistelmissaan lämpöisesti ja maanläheisesti ajastaan kätilönä ja aluesairaanhoitajana nunnien äitiyshuollossa 1950-luvun Lontoon East Endissä ja sen vähävaraisten asukkaiden ankarasta elämästä kätilön silmin.  Kirja kuvasi monilapsisten perheiden äitien karua arkea ja 

kätilöiden työtä tiukoissa olosuhteissa. Kodit olivat ahtaita ja usein likaisia ja perheet suuria. Eräskin perheenäiti synnytti 25. lapsensa. Tuohon aikaan synnytykset tapahtuivat useimmiten kotona kätilön avustuksella.  Nämä kirjassa kerrotut synnytykset olivat kotisynnytyksiä. 

Koskettava teos, joka oli esitetty filmatisointina TV ykkösessä alkaen helmikuussa 2013. En vain huomannut sitä, ennen kuin osat olivat jo menneet eikä Areenastakaan niitä voi enää katsoa.

 

Tämän päivän Hesarissa oli juttua Terttu Lensusta mökillään. Luin juuri muutama päivä sitten hänen kirjansa mummoudesta. Terttu Lensu kirjoitti kirjassaan Mummo vastaan muu maailma mm. opiskeluaikansa muistoista Tampereen yliopistosta, että lehdistö ja -tiedotusopin professorin Raino Vehmaksen luennoilta jäi mieleen lause: ”En harrasta muuta urheilua kuin urheilusivujen yli hyppäämistä.” Lehtiä lukiessani minäkin teen usein niin. 

Toimittaja Lensu kertoo muun muassa alkuperäismummosta, joka kutoo sukkaa hämärässä, sukkaa jonka lapsenlapsi saa. Harmaa kisaa kehrää jalkojen juuressa ja ikkunalla kukkii vanha pelargonia. Tämä mummolaji on kuolemassa sukupuuttoon ja sitä pitää ruveta suojelemaan…

Tuossa kirjassaan Terttu Lensu kuvaa meitä mummoja huumorilla ja kertoo satiirisesti nykyajan mummojen elämästä ja oivalluksista. Terttu Lensu kehottaakin kaikkia kansalaisia, ikään ja sukupuoleen katsomatta, löytämään oman sisäisen mummonsa.

Kolmas pari päivää sitten lukemani teos Tie, mies ja tähtitaivas, Pyhiinvaellus - Santiago de Compostela  kertoi matkasta Caminolla. Jukka Salminen, lauluntekijä, muusikko lähti yksin pyhiinvaellukselle Espanjaan. Hän kulki jalan reppu selässä Ranskan puolelta Saint-Jean-Pied-de-Portin kylästä Santiago de Compostelaan 22 päivässä noin 800 kilometriä. Reippaasti hän lähti aamuisin kuuden tienoilla pimeässä tähtitaivaan alla otsalampun valossa kävelemään. Hän yöpyi alberqueissa eli pyhiinvaeltajien majataloissa.  Matkallaan hän kuunteli muun muassa Uuden Testamentin nappikuulokkeillaan. 

Itsekin tein tuon vaelluksen koko matkan kävellen nelisen vuotta sitten mieheni kanssa. Siksi oli mielenkiintoista lukea Jukka Salmisen päiväkirjamerkintöjä paikoista, joissa hän oli yöpynyt ja siitä, millaiset hänen kokemuksensa tuolla vaelluksella olivat. Kirjan luin yhtäjaksoisesti heti samana päivänä, kun sen sain kirjastosta.