Moukantuuria

 

Tänään oli urheiluseuramme vetetaanien pilkkikisat. Mies innosti minutkin mukaan. En ole koskaan aikaisemmin ollut pilkkimässä. Poika toi eilen illalla meille välineet: 2 pilkkiä, 2 kauhaa, kairan ja pilkkirepun. Kävin vielä ostamassa eilen illalla surviaisen toukkia syöteiksi. En saanut aikaan itse edes pilkkireikää ja ensimmäisen toukankin minulle mies laittoi pilkin koukkuun.

Siinä sitten istuin ja istuin kelaten. Seurailin muita pilkkijöitä (meitä oli lähes 30) ja juttelin samalla. Eräs sai pienen ahvenen ja riemuissaan pyysi minua kuvaamaan sen. Toki mielelläni keskeytin ämpärillä istumisen siksi aikaa. Monet liikkuivat paikasta toiseen etsien sopivaa tärppipaikkaa.

 

Minä istuin saman reiän luona nauttien aurinkoisesta tuulettomasta aamupäivästä. Välillä hörppäsin teetä lämmikkeeksi. Ja taas siimaa ylös alas kelailin. Kaksi ja puoli tuntia oli aikaa saalistaa... Sain pari uutta, nyt punaista toukkaa naapuripilkkijältä.

Yhtäkkiä tärppäsi. Ihan kuin siima olisi kiristynyt ja niin aloin kelata ja kelata ja hyvä kun avannonreiästä mahtui tuo kala ylös: Lahna. Ja kyllä huusin: Sain ison kalan!  (Huomenna lienee lahnaa lounaaksi!)

Sain siis vain tuon yhden kalan. Muutamat miehet saivat kymmeniä pieniä ahvenia ja yhteispainoltaan enemmän kuin tämä.

 
Tuo kala painoi 476 grammaa ja oli loppujen lopuksi kisan suurin kala.


(Kuva: E. Hämäläinen)

Sain jopa kaksi palkintoa: Naisten sarjan voiton ja kilpailun suurimman kalan palkinnon. 

Todella moukantuuria!