Varo myrkyttäjää!

 

Aamulla kahdeksan maissa naapuri oli myrkyttämässä peltoaan mehiläispesiemme lähettyvillä. Eihän tuossa pellossa ole kukkivia kasveja, mutta... yleensä kai illalla pitäisi, jos yleensä pitää, tehdä nuo myrkytykset. Myrkytys sumutetaan ohuella sumutuksella paineen kanssa ja sumu nousee ilmaan. Sumu  nytkin pienen tuulenvireen mukana siirtyi meilläkin mehiläispesien päälle ja puutarhaan. Seurauksia ja vahinkoa voi vain pelätä ja arvailla.

Eilen juhlimme Orvokkia, tänään Toivoja: juhlia riittää. 

Orvokiksi leivoin muun muassa kahdenlaista raparperipiirakkaa. Toisen pohjaksi sekoitin 2 desiä kaurahiutaleita, desin vehnäjauhoja, desin sokeria ja 100 g laktoositonta margarriinia, teelusikallisen leivinjauhetta sekä kanamunan verran vettä (en kananmunaa!). Paistoin pohjaa 15 minuuttia pyöreässä lasivuoassa. Silppusin ja kiehautin raparperit. Niiden  joukkoon lisäsin hieman kylmässä vedessä sekoitettuja perunajauhoja kiinteytykseksi ja sokeria. Seoksen  laitoin vuokaan paksuksi kerrokseksi ja päälle vielä laktoositonta kermaviiliä purkillisen, jossa oli puoli desiä sokeria ja pari teelusikallista vaniljasokeria. Paistoin vielä 20 minuuttia 225 asteessa.

Toinen raparperipiirakka oli pullataikinasta uunipellillä. Pohjan päälle levitin täytteeksi paksulti edellistä raparperiseosta.  päälle tein vielä muruseoksen: Puoli desiä laktoositonta margariinia, desi sokeria ja 2 desiä vehnäjauhoja. Ripottelin ne päälle ja paistoin piirakan 225 asteessa "sopivaksi".

 

Mikä lienee, kun vaahtera on tämänvärinen tähän aikaan vuodesta?

 

Tulikellukka viihtyy auringossakin.

Kasvit tarvitsevat vettä tähän aikaan vuodesta ja tässä lähes kolmenkymmenen asteen lämmössä. Niinpä jo illalla ja  aikaisin aamulla veimme sadettimen marjapensaille ja hedelmäpuille ja kasvimaalle. Onneksi meillä on oma kaivo.