Poliisi- ja sotilassaattueessa Mtwaraan

 " Yhtä pyydän, Vapahtaja, tänään yhtä pyydän vain:

Näytä yhden päivän matka, askel, jonka tänään sain.

Keiden kanssa, mihin suuntaan polku tänään avautuu?

Millä tavoin Isän tahto meissä tänään tapahtuu?"

(Virsi 525:3)

Vietimme päivän Lindissä odotellen pääsyä Mtwaraan. Olimme epätietoisia pääsystä eteenpäin, koska kuulimme Mtwaran levottomuuksista ja kuulemma ainakin neljä poliisia oli siellä kuollut yhteenotoissa.

Iltapäivällä tuli tieto, että saamme poliisisaattueen Mtwaraan. Pohdimme, voimmeko lähteä, koska olimme jo varanneet hotellista seuraavaksikin yöksi huoneet. Piispa Mengele kuitenkin oli järjestänyt meille kuljetuksen, joten jäimme sitä odottamaan Lindiin ja saimmekin odotttaa iltaan asti lähes paikallamme. Onneksi päivällä aikaisemmin olimme kerinneet hieman tutustua Lindin kaupunkiin ystävällisten luterilaisen seurakunnan jäsenten opastuksella.

 

Swahilinkielinen lehti (jonka yksi paikallisen seurakunnan jäsen toi meille ja toi myös pähkinöitä maisteltavaksemme) kertoi noista Mtwaran levottomuuksista. Mtwaran seudulla on löydetty kaasua ja öljyä. Tansanian rannikolta, Mtwaran ja Lindin läänien kohdalta tehtyihin kaasu- ja öljylöydöksiin kohdistuvat talouskasvuodotukset ovat suuret, ja niiden on ajateltu tuovan  pitkällä aikavälillä uusia mahdollisuuksia alueille ja paikallisille elinkeinoille. Presidentti haluaa kuitenkin rakennuttaa kaasuputken Mtwarasta Dar es Salamiin (vieläpä omille mailleen), jossa vasta tapahtuisi jalostus. Tätä mtwaralaiset protestoivat. Heiltä menisivät työpaikat ja muu kaasun ja öljyn tuoma rikkaus pois. Niinpä kaasu- ja öljylöydöksiin liittyy myös paljon suuria riskejä, mikäli päätöksentekijöillä ja hallinnolla ei ole tahtoa jakaa saatavia resursseja esimerkiksi peruspalveluiden parantamiseen ja työpaikkojen luomiseen.

 

 Lindissä hotellimme vieressä tien toisella puolella oli ruokala vai sanoisiko sitä tavallaan nakkikioskiksi - tosin siinä ei nakkeja tarjoiltu, vaan pääasiassa riisiä. Nainen keitteli ja tiskaili tuossa kadun varrella.

 

Monen perheen ruoka valmistetaan näkyvissä kadun varrella ja keittiöhommat hoidetaan yleensäkin maan tasossa.

  

 Pienet lapset ovat selässä parhaiten turvassa.

 

 Myös isojen tavaroiden kuljetus hoituu usein pään päällä.

   

 Paikalliseen torielämään oli mukava tutustua.

  

Liha kaupataan parhaiten elävänä - eipä pahetu. Tuolla verkkoaitauksessa on valinnanvaraa lisää...

Pieniä kauppoja on siellä täällä - lähiruokaa myytävänä.

 

Kangoja ja kitengejä etsin. Hain myös niihin sopivia tekstejä: Mungu akubariki tai vastaavia Jumalan siunausta toivottavia kankaita. Kangahan on Tansaniassa ja muualla itäisessä Afrikassa käytettävä värikäs kietaisuvaate, kangas. Kangassa on yleensä jokin swahilinkielinen mietelause ja samaa kuva-aihetta toistava graafinen kuvio. Yleensä hankitaan kaksi samanlaista kangaa, joista toinen puetaan hameeksi ja toinen ylävartalon suojaksi. Useimmiten ne myös myydään parina eli kangasta on leikattu jo valmiiksi kahden kuvion verran. 

Kitenge puolestaan on eri tyyppistä kangasta, mielestäni hieman paksumpaa kangasta, jota voi ostaa myös metritavarana. Usein sitäkin  käytetään myös noin kaksi kappaletta ja usein asut valmistettu kitenge-kankaasta.

  

Koulutytöt palailivat koulustaan ja halusivat kokeilla englannin kielen taitoaan juttelemalla kanssamme. Tansanian kouluissa on yleisesti koulupuvut, joiden väritys ja mallikin on erilainen eri kouluissa. Koulupukuun kuuluu tytöillä hame ja valkoinen kauluspaita, kengät ja sukat.  Köyhimmillä lapsilla on suuria vaikeuksia hankkia tätä pakollista asua. Varsinainen kouluopetus valtion kouluissa on ilmaista, mutta pakollinen koulupuku, kirjat ja vihot ja kynät ja kouluruokailu jää perheen maksettavaksi. Peruskoulu käydään swahilin kielellä, toisen asteen koulu englanniksi. Englanti on välttämätön, koska se yhdistää Tansanian ja muun maailman teknologian, kaupan ja hallinnon kautta. 

  

Tässä matkareittiä Lindistä Mtwaraan. 

Mahambikaan, noin kolmekymmenen kilometrin päähän, lähdimme Lindistä kovaa vauhtia illan pimetessä, kun tuli viesti, että siellä poliisisaattue odottaa meitä. No, saimme hetken vielä odottaa siellä, kunnes lännestäpäin tuli toinen auto, jossa oli pappeja ja piispoja myös menossa Mtwaran piispanvihkimykseen. He kulkivat samassa saattueessa poliisiauto edellä ja jäljessämme sotilaita (joilla oli myös koko matkan aseet näkyvissä) täynnä oleva auto.

 

Kahdeksan yhdeksän maissa olimme sitten perillä Mtwaran luterilaisella kirkolla. Siellä heti meidät naiset ystävällisesti ohjattiin naistenhuoneeseen. Sen jälkeen pääsimme aterialle, jossa tapasimme monia juhliin osallistuvia piispoja ja pappeja puolisoineen.

Sen jälkeen pääsimme lähtemään majapaikkaamme hotellille, josta alkaakin taas uusi kertomus...